Rakkaat ekstrovertit. Jaksatte aina valittaa meistä introverteistä. Nyt kerron, mikä teissä ärsyttää.

Sellainen ihminen jolla on käytöstavat hallussa, niin olipa ekstrovertto tai introvertti, niin mikään noista kohdista ei muuten pidä paikkaansa.

Moukka tekee noin.

Mulla on kavereissa molempia ja itse olen ekstrovertti ja IKINÄ en ole tehnyt noin, mitä noissa kohdissa kerrotaan. Jos joku sanoo jotain, niin se pitää. Ei siitä aleta väittelemään.

Tai sovitusta poikkeaminen. Ei sooloilla. Yhdessä päätetään kaikki.

Mun introvertti kaveria häiritsee mun sosiaalisuus, mutta onpa hiljaa kun olen hänellekin etuja saanut :) loppuu se nolous siihen....

Itse ei vaan kehtaa sanoa kitään mistään ikinä (paitsi minulle) mutta siksi me täydennetäänkin toisiamme.

Älkää ruokkiko wannabe-ekstrovertteja.. ne kuvittelee olevansa sosiaalisia ekstroja, oikeastihan ne on huonosti käyttäytyviä moukkia, joilta puuttuu täysin sosiaaliset kyvyt ja taidot.

Rakas ap. Tiesitkö että ekstroverttejä - kuten myös meitä introvertteja - on erilaisia.

Miksi ekstroverttius koetaan yleensä aina paremmaksi kuin introverttius? En tajua.

Vierailija kirjoitti:

Rakas ap. Tiesitkö että ekstroverttejä - kuten myös meitä introvertteja - on erilaisia.

Iso vihreä pyöreähkö juttu sieraimessa

Tuo viitonen on kyllä totta. Valitettavasti oma rakas ilmeisesti keski-iän kriisiä poteva äitinikin on tällainen ihminen. Valittelee jatkuvasti, miten elämä on yksinäistä ja tylsää, kun lapset eivät asu enää kotona, ja kun yritän rohkaista häntä sanomalla, että tuollahan on maailma täynnä tekemistä ja mahdollisuuksia, joihin hänenikäisellään olisi viimein aikaa paneutua, niin aina tulee se sama houkaus, että muuten kyllä mutta kun ei ole mitään seuraa.

Toki yksi luonteenpiirre tuokin, jota pitää kunnioittaa, mutta todella kuluttavaa käydä aina tätä samaa keskustelua, jossa tulee paha mieli rakkaan ihmisen puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen ihminen jolla on käytöstavat hallussa, niin olipa ekstrovertto tai introvertti, niin mikään noista kohdista ei muuten pidä paikkaansa.

Moukka tekee noin.

Mulla on kavereissa molempia ja itse olen ekstrovertti ja IKINÄ en ole tehnyt noin, mitä noissa kohdissa kerrotaan. Jos joku sanoo jotain, niin se pitää. Ei siitä aleta väittelemään.

Tai sovitusta poikkeaminen. Ei sooloilla. Yhdessä päätetään kaikki.

Mun introvertti kaveria häiritsee mun sosiaalisuus, mutta onpa hiljaa kun olen hänellekin etuja saanut :) loppuu se nolous siihen....

Itse ei vaan kehtaa sanoa kitään mistään ikinä (paitsi minulle) mutta siksi me täydennetäänkin toisiamme.

Sääli, että kaverisi ei uskalla puhua, mutta introverttiuteen se ei liity. Ujous ei ole sama kuin introvertti.

Itse esimerkiksi nautin yksinolosta ja hakeudun ihmisseuraan harvoin vapaaehtoisesti. Tästä huolimatta esim töissä olen taitava asiakaspalvelija, enkä pode minkään laista esiintymiskammoa joutuessani vaikkapa kouluttamaan tai preppaamaan muuta henkilökuntaa. Väitän jopa näin omahyväisesti, että meillä introverteilla on kehittyneemmät sosiaaliset taidot kuin ekstroverteilla. Osaamme aidosti kuunnella toista ja kiinnitämme huomiomme aidosti toisen sanomisiin, ja kun monet ekstrot hölpöttävät ja pölpöttävät jatkuvalla syötöllä. Heillä on jumalattomasti kavereita, joista useinpien kanssa vuosien tuntemisen jälkeenkin kanssakäyminen on sitä samaa hölpötyspölpötystasoa, ja joista suurin osa (sanoisin yli 90%) on juuri niitä, jotka katoavat kuin tuhnu saharaan, kun elämässä on vaikea tilanne ja tarvitsisit tukijaa.

Voi että mä säälin näitä itsensä ekstroverteiksi diagnosoineita ihmisiä, jotka luulevat että "sosiaalisuus" on jonkinlainen ekstroverttiyden määrite :)

Up

Vierailija kirjoitti:

Sori en voi sille mitään. Ihmisestä on vaikea sanoa päältä päin että tuolla ei ole sosiaalisia taitoja kun on introvertti.

-ekstrovertti

Ekstrovertilta ne sosiaaliset taidot usein puuttuvat.

Tullaan iholle, höpötetään koko ajan , tungetaan niin että meinaa happi loppua.

Eivät välttämättä osaa asettua toisen asemaan eikä ymmärrä etteivät kaikki ole samanlaisia.

Kohta 5!

Eräs rakennusmestariksi kouluttautunut ihminen ei osaa mennä ostamaan itse itsellensä rullaluistimia. Soitti minut kaveriksi. Minut, jota rullaluistelu ei kiinnosta pätkääkään. Muutenkin olimme tavanneet pitkin viikkoa. Jotkut eivät vain tajua, että muiden pitäisi "ladata akkuja" päivä pari viikossa.

Vierailija kirjoitti:

1. Jankkaaminen. Ekstrovertille ei riitä, että kerran sanoo ei. Vaan kun pitää jankuttaa ja jankuttaa. Ei millään uskota, että nyt ei tapaaminen tms. onnistu. Tai sitten jopa ehdottaa, että minä siirtäisin omia tapahtumiani vain voidakseni olla ekstrovertin kanssa. Käytös kuin pikkulapsilla.

2. Jatkoa edelliseen: Syiden uteleminen. Kyllä, joskus syy voi olla ihan vaan se, että haluaa olla yksin. (muuten, mitä pahaa siinä edes on?) Mutta joskus se syy voi olla joku henkilökohtaisempi. Ekstrovertille ei riitä vastaukseksi vain, että ei onnistu. Hän kysyy kuin haukka "miksi?" Jos et halua kertoa, niin jo alkaa jankkaus ja utelu. Voisiko joku selittää, minkä takia on niin tärkeää tietää se syy?

3. Ei ymmärretä, että toinen tarvitsee yksinoloaikaa. Koskaan ei kelpaa syyksi se, että haluaa olla yksin ja rauhassa. Joko kummastellaan tai valitetaan tai sitten ihan oikeasti pakotetaan tulemaan vaikka kahville. Kyllä, minut on monesti pakotettu mukaan. Ei fyysisesti, vaan loputtomalla jankkaamisella ja anelemisella, johon ei tehoa minkäänlainen puhe. Tämä tietenkin onnistuu vain kasvotusten.

4. Kun koittaa lähdön hetki, ekstrovertin on mahdotonta lähteä. Puhe vain jatkuu ja jatkuu. Ei auta, kuinka monta kertaa sanoisit, että nyt lähden, vaan kun on sitä asiaa niin mielettömästi. "Älä nyt vielä lähde, mulla on vielä yksi juttu" ja tuo yksi juttu muuttuu helposti puolen tunnin tarinaksi.

5. Ekstrovertti ei selviä mistään yksin. Ei lenkillä tai kävelyllä käynnistä, elokuvissa tai museossa käynnistä, shoppailusta, käytännössä ei mistään. Kaikkeen tarvitaan seuraa, ja sitten kun sitä seuraa ei ole tarjolla, niin jo suututaan ja uhriudutaan. Aikuistukaa jo, kiitos paljon.

Vapa-ajalla voitte ihan vapasti sulkeutua. Ei mitään väliä. Duunissa perustelet, otat osaa, vastaat ja toimit ryhmässä tai voi olla, että alkaa YT:t aika pian.

T. Ekstro Vertti

Ei ole olemassa mitään introverttejä tai ekstroverttejä. Roolit, tarpeet ja persoona muuttuvat läpi elämän, erilaisessa seurassa ja tilanteessa. On turha laittaa itseään liian pienen lokeroon ja samaten muita ihmisiä. Persoonallisuus on paljon monimutkaisempi ilmiö kuin intro-ekstro-versio, jonka joku sveitsiläinen natsisympatiseeraaja keksi päästään. Hän myös esim piti naturis hysteerikkoina. En ainakaan itse pysty allekirjoittamaan, että tällainen henkilö voisi tosissaan tehdä jonkun pätevän jaottelun.

Varsinkin toi ykkös kohta on niiiiin tuttu. Kaverini kokoajan jankkaa et lähe nyt lähe lähe. Sit ku sanoo et ei nyt pysty. Ni sit se vastaa: "aha ok. Et varmaa haluu olla mun kaveri"

Vierailija kirjoitti:

Ei ole olemassa mitään introverttejä tai ekstroverttejä. Roolit, tarpeet ja persoona muuttuvat läpi elämän, erilaisessa seurassa ja tilanteessa. On turha laittaa itseään liian pienen lokeroon ja samaten muita ihmisiä. Persoonallisuus on paljon monimutkaisempi ilmiö kuin intro-ekstro-versio, jonka joku sveitsiläinen natsisympatiseeraaja keksi päästään. Hän myös esim piti naturis hysteerikkoina. En ainakaan itse pysty allekirjoittamaan, että tällainen henkilö voisi tosissaan tehdä jonkun pätevän jaottelun.

*naisia hysteerikkoina... Kiitos puhelin.

Introvertti puoliso on ainakin todella lannistava kumppani ihmiselle, jolla on huono itsetunto. Introvertti on myös maailman kuivinta ja tylsintä seuraa ja osaa lannistaa tunnelman niin parisuhteessa kuin illanvietoissakin.

T.parisuhteessa introvertin kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Jankkaaminen. Ekstrovertille ei riitä, että kerran sanoo ei. Vaan kun pitää jankuttaa ja jankuttaa. Ei millään uskota, että nyt ei tapaaminen tms. onnistu. Tai sitten jopa ehdottaa, että minä siirtäisin omia tapahtumiani vain voidakseni olla ekstrovertin kanssa. Käytös kuin pikkulapsilla.

2. Jatkoa edelliseen: Syiden uteleminen. Kyllä, joskus syy voi olla ihan vaan se, että haluaa olla yksin. (muuten, mitä pahaa siinä edes on?) Mutta joskus se syy voi olla joku henkilökohtaisempi. Ekstrovertille ei riitä vastaukseksi vain, että ei onnistu. Hän kysyy kuin haukka "miksi?" Jos et halua kertoa, niin jo alkaa jankkaus ja utelu. Voisiko joku selittää, minkä takia on niin tärkeää tietää se syy?

3. Ei ymmärretä, että toinen tarvitsee yksinoloaikaa. Koskaan ei kelpaa syyksi se, että haluaa olla yksin ja rauhassa. Joko kummastellaan tai valitetaan tai sitten ihan oikeasti pakotetaan tulemaan vaikka kahville. Kyllä, minut on monesti pakotettu mukaan. Ei fyysisesti, vaan loputtomalla jankkaamisella ja anelemisella, johon ei tehoa minkäänlainen puhe. Tämä tietenkin onnistuu vain kasvotusten.

4. Kun koittaa lähdön hetki, ekstrovertin on mahdotonta lähteä. Puhe vain jatkuu ja jatkuu. Ei auta, kuinka monta kertaa sanoisit, että nyt lähden, vaan kun on sitä asiaa niin mielettömästi. "Älä nyt vielä lähde, mulla on vielä yksi juttu" ja tuo yksi juttu muuttuu helposti puolen tunnin tarinaksi.

5. Ekstrovertti ei selviä mistään yksin. Ei lenkillä tai kävelyllä käynnistä, elokuvissa tai museossa käynnistä, shoppailusta, käytännössä ei mistään. Kaikkeen tarvitaan seuraa, ja sitten kun sitä seuraa ei ole tarjolla, niin jo suututaan ja uhriudutaan. Aikuistukaa jo, kiitos paljon.

Vapa-ajalla voitte ihan vapasti sulkeutua. Ei mitään väliä. Duunissa perustelet, otat osaa, vastaat ja toimit ryhmässä tai voi olla, että alkaa YT:t aika pian.

T. Ekstro Vertti

Kaikkea tuota voi introvertti tehdä tarvittaessa, mutta omalla tyylillään ja ihan hyvin. Introvertti on usein hyvä perustelemaan, koska hän keskittyy itse asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Introvertti puoliso on ainakin todella lannistava kumppani ihmiselle, jolla on huono itsetunto. Introvertti on myös maailman kuivinta ja tylsintä seuraa ja osaa lannistaa tunnelman niin parisuhteessa kuin illanvietoissakin.

T.parisuhteessa introvertin kanssa

Jaa, minusta introvertti ei harrasta toisten lannistamista koska ei pelaa sosiaalisia valtapelejä. Tylsältä hän voi kyllä ekstrovertista vaikuttaa.

Miksi introvertin tai erityisherkän ihmisen täytyy aina alleviivata kuinka harvinainen herkkä helmi hän on?

En tiedä mikä vertti olen itse mutta en ainakaan jaksa keskittyä mihinkään ominaisuuteeni ja korostaa sitä joka paikassa. Hitto soikoon olkaa sellaisia kuin olette mutta älkää julistako joka välissä kuinka maailma ei ymmärrä teitä. Ei meitä ketään kaikki ihmiset ymmärrä, hitonko väliä?!

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin toi ykkös kohta on niiiiin tuttu. Kaverini kokoajan jankkaa et lähe nyt lähe lähe. Sit ku sanoo et ei nyt pysty. Ni sit se vastaa: "aha ok. Et varmaa haluu olla mun kaveri"

Oisko persoonallisuushäiriöinen eikä ekstrovertti!?