Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Rakkaat ekstrovertit. Jaksatte aina valittaa meistä introverteistä. Nyt kerron, mikä teissä ärsyttää.
26.09.2017 |
1. Jankkaaminen. Ekstrovertille ei riitä, että kerran sanoo ei. Vaan kun pitää jankuttaa ja jankuttaa. Ei millään uskota, että nyt ei tapaaminen tms. onnistu. Tai sitten jopa ehdottaa, että minä siirtäisin omia tapahtumiani vain voidakseni olla ekstrovertin kanssa. Käytös kuin pikkulapsilla.
2. Jatkoa edelliseen: Syiden uteleminen. Kyllä, joskus syy voi olla ihan vaan se, että haluaa olla yksin. (muuten, mitä pahaa siinä edes on?) Mutta joskus se syy voi olla joku henkilökohtaisempi. Ekstrovertille ei riitä vastaukseksi vain, että ei onnistu. Hän kysyy kuin haukka "miksi?" Jos et halua kertoa, niin jo alkaa jankkaus ja utelu. Voisiko joku selittää, minkä takia on niin tärkeää tietää se syy?
3. Ei ymmärretä, että toinen tarvitsee yksinoloaikaa. Koskaan ei kelpaa syyksi se, että haluaa olla yksin ja rauhassa. Joko kummastellaan tai valitetaan tai sitten ihan oikeasti pakotetaan tulemaan vaikka kahville. Kyllä, minut on monesti pakotettu mukaan. Ei fyysisesti, vaan loputtomalla jankkaamisella ja anelemisella, johon ei tehoa minkäänlainen puhe. Tämä tietenkin onnistuu vain kasvotusten.
4. Kun koittaa lähdön hetki, ekstrovertin on mahdotonta lähteä. Puhe vain jatkuu ja jatkuu. Ei auta, kuinka monta kertaa sanoisit, että nyt lähden, vaan kun on sitä asiaa niin mielettömästi. "Älä nyt vielä lähde, mulla on vielä yksi juttu" ja tuo yksi juttu muuttuu helposti puolen tunnin tarinaksi.
5. Ekstrovertti ei selviä mistään yksin. Ei lenkillä tai kävelyllä käynnistä, elokuvissa tai museossa käynnistä, shoppailusta, käytännössä ei mistään. Kaikkeen tarvitaan seuraa, ja sitten kun sitä seuraa ei ole tarjolla, niin jo suututaan ja uhriudutaan. Aikuistukaa jo, kiitos paljon.
Kommentit (49)
Niin sellanen tietty hienotunteisuus puuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kun viitonen siis oli minustakin totta.
1
Ekstrovertit elävät ihmissuhteista ja eivät osaa olla yksin.
Mua ärsyttää eniten se, jos ei saa olla oma itsensä, vaan yritetään saada introvertit piirteet näyttämään jotenkin vialliselta tai oudolta. Vapaaehtoinen yksinolo nähdään esim. syrjäytymisenä, vähäpuheisuus jonain psyykkisenä ongelmana, ryhmätoimintojen karttaminen epäsosiaalisuutena jne.
Onpa muuten mukavaa introverttinä olla ekstrovertin sisarus, kun sitä ekstroverttiä nostetaan aina jalustalle ja itseä verrataan siihen toiseen. Joskus mietin, eikö ihmiset ollenkaan ajattele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta 5! Muutama työkaverini ihan SÄÄLII minua, kun kerron olleeni elokuvissa tai Ateneumissa tai konsertissa yksin. Minähän olen nimenomaan halunnut mennä yksin :)
Sori en voi sille mitään. Ihmisestä on vaikea sanoa päältä päin että tuolla ei ole sosiaalisia taitoja kun on introvertti.
-ekstrovertti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienempänä en ollut ahdistunut, kunnes tajusin, että olen aina jotenkin väärällä tavalla joka paikassa. Pitäisi olla iloisemman näköinen ja puheliaampi. Sisäänpäin kääntyneeksi usein kutsuttu.
Joo, tunnen tuollaisia tyyppejä. Ei ne oo e-verttejä vaan jotain mamin kullanmuruja joista on tullut energiasyöppöjä. Jos heille jostain huomautetaan niin voi sitä draaman määrää. Työyhteisössä ihan järkyttävän rasittavia.
Itse olen puhelias välillä, kaipaan rauhaa enkä jankuta. En työnny seuraan enkä ole kai äänekäs.
Kohtelias pöytäkeskustelu on muuta kuin utelu, väittely ja inttäminen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin sitten, kun kuulee jatkuvasti olevansa vääränlainen, alkaa tarkkailemaan itseään.
Vierailija kirjoitti:
Sori en voi sille mitään. Ihmisestä on vaikea sanoa päältä päin että tuolla ei ole sosiaalisia taitoja kun on introvertti.
-ekstrovertti
Olet väärässä. Introvertti voi olla sosiaalinen ja ekstrovertti epäsosiaalinen. Ovat ihan eri asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon puhelias mutta viihdyn hyvin omassa seurassa
Aaah, melkein kuin mun kirjoittama! Sitten loukkaannutaan niin helvetisti, kun en jaksa kuunnella samaa tarinaa jostain seksiseikkailuista :D.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse molempia! Ei kaikilla ole niin jyrkkää eroa, että on vain kompassi kumpaa.
Olen hyvin ulospäinsuuntautunut, iloinen, sosiaalinen, aktiivinen ja kontaktia ottava, kun olen esim töissä tai oman mielialan mukaan.
Toisaalta tarvitsen paljon myös vetäytymistä; lataan henkisesti akkuja olemalla nimenomaan yksin/ tai vetäytymällä omiin ajatuksiin, olematta kontaktissa muihin.
Ehkä kyse on vain siitä, että tulisi kunnioittaa toisen tilaa ja sen hetkistä tarvetta olla yksin tai rauhassa. Ketään ei voi pakottaa mukaan tai toisaalta myöskään pakottaa seurallista olemaan erilainen vastoin omaa perusluonnettaan, kummankin olisi hyvä tulla välillä vastaan?
Vierailija kirjoitti:
Kohta 5! Muutama työkaverini ihan SÄÄLII minua, kun kerron olleeni elokuvissa tai Ateneumissa tai konsertissa yksin. Minähän olen nimenomaan halunnut mennä yksin :)
Tuota säälimistä kohtaa jatkuvasti. Matkoilla varsinkin mä kuulen sitä koko ajan: eikö sulla ole ketään kaveria kenen kanssa matkustaa? Ja jo kun suunnittelee matkaa ja kertoo siitä jollekin, eka kysymys on että kenen kanssa menet. Ja sitten kun sanoo että yksin, niin taas se voivottelu että eikö nyt kukaan voinut lähteä sun kanssa. Mikä siinä on vaikea käsittää, että joku tosiaan tekee asioita mieluiten yksin? En edes tajua mitä jossain teatterissa tai taidenäyttelyssä kaverilla tekee. Nehän vaan häiritsee siinä keskittymistä, ja koko ajan pitää olla kommentoimassa ja ajattelemassa ääneen.
Lisään:
- Ekstrovertti loukkaantuu syvästi, jos et jaksa nauraa tuntitolkulla hänen höpötyksilleen, pelleillä ja kikatella. Jos olet totinen, haluat keskittyä työhösi tai et kertakaikkiaan juuri nyt jaksa nauraa jollekin hiihaa-raappahousut-shitille, hän ottaa sen henkilökohtaisena solvauksena.
Työpaikalla tällainen tapaus saattaa jopa valittaa esimiehelle asiasta. Aikuisten oikeasti.
Itse en enää edes viitsi mainita, jos minulla on ns. omaa aikaa (ilman lapsenhoidollisia velvoitteita), koska silloin pitäisi kuulemma aina tehdä jotain ja nähdä ihmisiä. Ja kun nimenomaan en halua tehdä näistä kumpaakaan. Osaan kyllä olla sosiaalinenkin, mutta laadukas oma aika on sitä että saa olla yksin.
Alue: Aihe vapaa
Vain tuo kohta nelonen oli minustakin totta. :D Tosiaan vessaankin tarvii ev kaverin. Mutta muuten, kaikki kolme ekaa oli vain samaa asiaa, eivät eri juttuja.