Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nyt se hetki kun suurin ystävällisyys uudessa työpaikassa kadonnut. Muita kokemuksia?
26.09.2017 |
Olen ollut pari viikkoa uudessa työpaikassa, ja ensin ajattelin että onpa lämminhenkinen työyhteisö, kaikki olivat pirteitä ja kilttejä, yhteistyötä tehdessä kuuli kehuja, "juuri oikealla tavalla tehty, *Liisa!"
Mutta se olikin vain sellaista ystävällisyyttä uutta vierasta ihmistä kohtaan, nyt se on jo hävinnyt. Kaikki Prkl ja muu tulee ihan suodattamattomana ja jos *Liisan tekemä juttu ärsyttää, se uskalletaan jo sanoa suoraan eikä enää hymy huulilla kehumisen kautta. Harmittaa vähän, mutta harvassa kai ne työpaikat on jotka on koko ajan yhtä juhlaa. Onko muita samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaalialalla kestää hieman pitempään toi alkuvaihe. Pari kuukautta. Siinä ajassa opit tuntemaan muut ja muut oppii tunteen sut. Sama suhteessa asiakkaisiin.
Sit mennään. Alat näkemään mikä on paikan oikea "kulttuuri" ja kuka/ketkä siellä köyttää sitä oikeaa valtaa. Harvoin se on esimies.
Olen saanut töissä kehuja vain oikeastikin hyvin tehdyistä töistä, joten en tiedä tuosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kokenut tuollaista, ei töissä olla kehuttavana vaan tärkeintä että hommat sujuu ja yhteistyössä etsitään ratkaisuja. Konfliktejakin tulee toki, ihmisistä riippuu syntyykö syvempää ymmärrystä puolin ja toisin vai jumiutuuko tilanne. Yleensä ilmapiiri vain parantunut kun oppinut tuntemaan.
Oon huomannut tuon ilmiön. Itse ajattelen että taistelen sitä vastaan olemalla normaali positiivinen oma itseni, enkä mene mukaan toisten negistelyihin. Näyttäisi ihan toimivan. Näyttäis myös että ihmisillä on hyvin erilaisia päiviä. Välillä ollaan tulya ja tappuraa, toisena kuin itse aurinkoja. Siis koko yhteisönä. Yhden ärripurrin olo valitetavasti heijastuu muihinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin se menee.
Itse irtisanoin lopuksi itseni työpaikasta jossa minua kiusattiin (olen hiljainen, ujo introvertti) ja pompoteltiin, pidettiin tyhmänä ja juoksukoirana loppuajasta, kun älysivät alkaa hyödyntää kiltteyttäni ja hyvää työmoraalia. En vaan jaksanut henkisesti sitä. Hyppäsin mieluummin tyhjän päälle ja lähdin opiskelemaan. Kituutin 4 vuotta ja tuloksena AMK-tutkinto.
Nyt menee paremmin, pääsin mukaviin töihin työpaikassa jossa on muitakin ujoja. Koodaan työkseni nykyään. En olisi voinut tehdä parempaa päätöstä kuin irtisanoessani itseni aikoinaan ikävästä työstä.
Meille tuli uusi työntekijä ja huomaan itsessäni, ettei enää jaksaisi neuvoa. Alkuun toki, kun tiesi, että toinen on uusi. Nyt ei enää jaksa, koska on omatkin työt tehtävänä. Alkaa ajatella, että eikö tuo toinen jo opi?
Alue: Aihe vapaa
Niin siis ystävällisiä ja mukavia työkaverit on edelleen, mutta arki on selvästi alkanut minunkin osaltani.