epiduraali ja ponnistustarve
...tai ennemminkin ponnistustarpeen puuttuminen.
näin synnytyksen jälkeen on alkanut vaivata monikin asia.
minä siis sain synnytyksessä epiduraalin pyytämättä. olin tyytyväinen siihen että se vihdoin auttoi kipuihin.
mutta kun oli aika ponnistaa, en tuntenut minkäänlaista tarvetta. sama kuin käskettäisi ulostaa vaikkei olisi hätä.
siitä johtuen tuntui etten osannut ponnistaa oikealla tavalla. (ja kun alettiin hakemaan imukuppia, oletin että se johtui minusta, etten osannut synnyttää... ei minulle kukaan kertonut, ettei se tietenkään siitä johtunut.)
vasta nyt jälkeenpäin luin netistä että epiduraali saattaa tehdä tuon ettei tunnu tarvetta ponnistaa.
ehken olisi niin typerästi moittinut itseäni jos olisin tiennyt tuosta.
olenko täysin tietämätön asioista,vai onko tuo haittavaikutus ihan yleisessä tiedossa mutta siitä ei puhuta?
Kommentit (13)
En tuntenut tarvetta ponnistaa tai supistuksia, vaikka olin ollut täysin auki jo jonkin aikaa. Halusin itse vauvan vaan nopeasti ulos, joten ponnistin silloin kun kätilö sanoi. En jaksanut odotella, että supistukset olisivat tipan myötä alkaneet tuntumaan...
Sain toisen lapsen synnytyksessä epiduraalin, vauva syntyi parin tunnin kuluttua. Avatumisvaihe ei tuntunut lainkaan, mutta ponnistustarve oli voimakas, samoin supistukset ponnistaessa ja ponnistuvaihe kesti ihan kaksi minuuttia. Sen sijaan esikoisesta oli lähes luomusynnytys (36 h aikana kahdesti aqua-rakkulat ja kaksi petidiinipiikkiä) Avautumis loppuvaihe (7-10 cm väli) oli yhtä helvettiä, supistukset oli kuin oksennuskouristuksia ja ponnistustarve aivan valtava. Kun viimein kuulin ne taikasanat " kohdunsuu on auki, voit ponnistaa" , niin kas, supistukset hävisivät kokonaan, eivätkä palanneet lääkitykseenkään avulla. Omin vähäisin jäljellä olevin voimin ponnistelin vauvan maailmaan, kesti 28 min.
Olen kyllä kuullut että epiduraali voisi noinkin vaikuttaa, minun kohdallani se toimi paremmin kuin hyvin.
voi olla myös ihan vain piirre synnyttäjässä, ei välttämättä liity mitenkään epiduraaliin.
Itse sain molemmissa synnytyksissäni epiduraalin, ja (silti) tunsin ponnistustarpeen hyvin voimakkaana mol. kerroilla.
Kaverini ei saanut puudutteita lainkaan, vain ilokaasua otti, mutta hän taas ei kummassakaan synnytyksessään tuntenut minkäänlaista tarvetta ponnistaa. Ponnisti vaan kun kätilö sanoi että nyt.
-Itta-
Kolme synnytystä takana, vain viimeisessä sain epiduraalin. Vain tässä kolmennessa tunsin ponnistamisen tarpeen ja pystyin myös seuraamaan vauvan etenemistä. Eli sain tehdä todellista, tiedostettua ja hallittua synnytystyötä. Motivaatio ponnistamiseen oli hurja, kun tunsi edistymisen eikä tarvinnut taistella kipua vastaan. Ihana synnytys, kiitos epiduraalin!
Ponnistuskin kesti n. 1h. Tokassa kun tunsin tarvetta ponnistaa niin se oli 2 min. ja vauva ulkona! (ekaa synnytystä olisin tuskin ilman epiä jaksanut kuitenkaan).
Älä turhaan murehdi/ moiti itseäsi.
koskaan tai siis en ole sitä koskaan vaatinut. kolme kertaa olen synnyttänyt ja kahdella kerralla ei ollut tarvetta ponnistaa, vaan ponnistin " kun käskettiin" ja yhdellä kerralla oli selkeä ponnistamisen tarve.
Tietääkö joku, milloin epiduraalin voi saada. Tarkotan, että eikö siinä ole joku " raja" millon sitä ei voi enää synnytyksessä saada? Nyt lähenee neljäs synnytys ja olis kiva kokea se vähemmän tuskaisena...;-)
Itse sain epiduraalin 10h kärvistelyn jälkeen. Vasta siinä vaiheessa olin tarvittavat 3cm auki ja epiduraali voitiin laittaa. Laittoivat samalla tipalla vauhtia supistuksiin oikein olan takaa (epiduraali vei KAIKEN kivun, aaaah!) ja jo tunnin päästä alkoi tuntua ponnistamisen tarvetta. Silloin ajattelin, että ovat supistuksia, mutta ne olivat täysin erilaisia eli siis kova paineentunne ja " kakka tulee" -olo.
Itse ponnistus meni tosi hyvin. Tunsin kovan paineen, joka aina supistusten myötä tuli, mutta epiduraali (joka varmaan vielä vaikutti) vei kivun pois. Ponnistus oli siis kirjaimellisesti, lääkärin ohjeita noudattaen, kuin olis " tiukkaa kakkaa vääntänyt" . Ei kipuja, mutta toki piti työstää...
Tai ainakin luulen menneen epiduraalista, koska ponnistamis-painetta tuntui kovissa suppareissa, ennen ku epiduraali laitettiin. Mulla meni epiduraalin laitosta ponnistusvaiheeseen vaan reilu tunti, joten en todellakaan tuntenut vielä yhtään supistuksia!
Mulle ei kätilöt edes sanoneet, et millon pitää ponnistaa. Mä vaan ponnistin muutaman kerran ihan sillon ku jaksoin ja sit vauva olikin ulkona 8 minuutissa.
Mutta jäi kyllä ihan ok kokemukset epiduraalista, vaikka ponnistustarve hävisikin:)
esim keskusteluissa joissa kritisoidaan epiduraalin käyttöä, on usein yhtenä argumenttina ponnistustarpeen/-tunteen puuttuminen.
Itse halusin ja sain toisessa synnytyksessä epiduraalin ja se oli siinä vaiheessa taivas. Olin vasta 4cm auki, joten oletettavissa monta tuntia lisää " kärsimystä" ja minä olin jo ihan poikki kivuista. Epiduraali vei kivut, jäi vain sellainen pieni juilinta ja saatoin jopa nukahtaa hetkeksi. Heräsin kovana kipuun alapäässä, tajusin heti edelliskerrasta että vauva on nyt tulossa. Mies ei meinnannut uskoa, koska epiduraalin laitosta oli alle tunti aikaa, eikä kätilökään pitänyt kiirettä vaikka huusin, koska halusin ponnistaa (tarve oli valtava).
Tunsin siis koko ponnistusvaiheen aikana valtavaa tarvetta ponnistaa ja lapsi syntyikin hyvin sutjakkaasti, alle 10min siitä kun tuo " ponnistuskipu" alkoi.
Aion ottaa tässä kolmannessakin synnytyksessä apiduraalin, jos tarve vaatii ja tilanne sen sallii, ihan hyvät kokemukset siitä siis jäi.
Mayella 16+3
Ponnistuksen tarve oli kuitenkin molemmilla kerroilla varsin vahva. Tuo tippa varmaan osaltaan vauhditti asiaa.
nain kavi molemmilla kerroilla. Sitten tosiaan tuolla oksitosiinilla supistukset saatiin jatkumaan. eka synnytys kesti 10 h, toinen puolitoista vuorokautta. Ekalla kerralla epiduraali toimi mainiosti ja vei kivut melkein kokonaan, toisella kerralla sen vaikutus ei jostain syysta alkanut ollenkaan, ja kivut olivat helvetilliset epiduraalista huolimatta. Nyt kolmannella kerralla en aio ottaa epiduraalia ollenkaan, koska sen vaikutus ei nahtavasti siis olekaan joka kerralla yhta hyva! Enka halua etta avautumisvaihe pitkittyy tai jopa pysahtyy sen epiduraalin takia.
enkä pystynyt ponnistamaan. Ei ollut mitään millä ponnistaa, paikat oli aivan tunnottomat.
Itselleni jäi tuosta vähän huono maku, ja toisessa synnytyksessä ilmoitin etukäteen, että puudutuksia vain äärimmäisessä hädässä... Onneksi ei tarvittu. Ponnistaminen sujui ihan hyvin vaikka hitaan puoleisesti mutta olipa lapsikin aika iso.
Kolmatta synnytystä en ole kamalasti vielä suunnitellut (rv 24 menossa vasta) mutta en varmaan tälläkään kertaa ole epiduraalia/spinaalia ensimmäisenä pyytämässä. Eri juttu varmaan, jos kivut on pitkään olennaisesti kovemmat kuin viimeksi.
... ekassa synnytyksessä.
Tosin olin niin kipeä että tarvitsin kyllä sen epiduraalin.
Sitten kohdunsuu avautuikin yllättävän nopeaan parissa tunnissa ja puudutus oli vielä aika vahvasti päällä, joten en tuntenut kunnon ponnistustarvetta enkä edes tiennyt kunnolla milloin oli supistus - lääkäri/kätilö katsoi monitoreista ja joutui sen mulle kertomaan, jotta tiesin milloin ponnistaa.
Imukuppiin myös päädyttiin koska vauvan sydänäänet laski ja oli kiire saada vauveli ulos.
Mua kanssa alkoi tuo vaivaamaan myöhemmin, nyt yli 10 vuoden jälkeen kolmatta lasta odottaessa kävin jopa pelkopolilla kerran juttelemassa (siis ainoa syy ei kuitenkaan suinkaan ollut tuo eka synnytys).
Eli käsittääkseni on tosiaa aika yleistä että epiduraali voi hieman " haitata" ponnistustarpeen tuntemista, jos kohdunsuu avautuukin yllättäen nopeammin (mikä voi olla hyvinkin mahdollista kun epiduraali auttaa rentoutumaan).
Se on vaan kurjaa kun jää se olo, että itse ei osannut " hoitaa hommaansa" ... tai ainakin mulle jäi.
Toisaalta imukuppia kai käytetään suht herkästikin nykyään, tässä kolmannessa synnytyksessä käytettiin myös kun haluttiin vaavi vähän nopeammin ulos taas sydänäänten takia. Nyt ei ollut epiduraalia ja ponnistin kyllä kovasti, mutta en kai silti riittävän nopeaan - mutta vauva oli avotarjonnassa joten siksi ei tullut niin helposti ulos. Joten yritän nyt ajatella niin että minussa ei ole vikaa, että joskus vaan vähän lisäapuja tarvitaan... (ja hyvä että niitä on nopeaan saatavilla).