Äiti kuule!
" " Oi äiti, voitko hetkisen
sä viettää kanssain leikkien?"
Näin pyytää lapsi äidiltään,
on katse kirkas silmissään.
" Voi kulta, varmaan tiedät sen,
mun täytyy mennä, ehdi en!"
Pois kääntyy lapsi murheissaan,
vain pieni nalle seuranaan.
Niin yksin lapsi huoneessaan,
vain nalle on häll' seuranaan:
" Mua kuule nalle-ystäväin,
sä oothan aina lähelläin.
Mä toivon, että äiti vois,
mut äiti on niin paljon pois.
Mun äiti kaikkein tärkein on,
oon ilman häntä onneton."
Mut kerran lapsi sairastuu,
ja vieras hoitaa - kukas muu.
Ei ehdi äiti kiireiltään,
ei lasta pientä hellimään.
Kun sitten koittaa päivä uus,
on ympärillä hiljaisuus.
Nyt nalle yksin olla saa,
on lapsi mennyt rajan taa.
Nyt vasta äiti huomaa sen,
pois päänsä kääntää itkien.
Nyt saada ei voi takaisin,
pois on - pois kaikkein kallehin."
Kommentit (9)
Nyt kun itse olen äiti ja luin tuon niin koen että tuo on aika paatosta, ahdistavaa paatosta. Ja meitä äitejä entisestään ja lisää syyllistävää sellaista.
Vaikka onhan noissa sanoissa vinha peräkin ja saattaa ehkä jonkun kovin kiireisen vanhemman herätelläkin, mene ja tiedä.
kaunis teksti ja nykyään niin totta. Lapset on lainaa vain, nauttikaamme heistä vielä kun voi! Itse kiitän jokaisesta päivästä minkä saan olla lasteni kanssa ja osaan todella arvostaa tätä aikaa, toivottavasti muutkin osaa! Ehkä arvostukseni tulee siitä että olen menettänyt isäni aika nuorena, tiedän siis mitä se on kun läheinen kuolee, vaikka tiedänkin että oman lapsen kuolema on miljoona kertaa raskaampaa, toivottavasti emme kukaan joudu sitä kokemaan. Elämä on hassu juttu ettei tiedä mitä tapahtuu.. Surullista vaan katsella ympärille kun kaikilla on niin kiire kasvattamaan lapset isoiksi.
ja nyt äitinä minusta se on vielä surullisempi. Ei ollenkaan ihana :-( ahdistava. Mitenhän nykypäivänä suhtauduttaisiin jos joku artisti esittäisi tällaista laulua?? tai alkaisiko (uskaltaisiko) kukaan edes esittämään?!
Enkä muistanut tätä, vaikka olin sen lapsena kuullutkin. Aika ahdistavahan tuo laulu lopultaan oli ja toisinkin voisi sanoa sen sanoman, että lapsi äidin saatavuutta pyytäessään olisi siihen oikeutettu, mutta onhan se hyvä sanoma. Ihaniahan nämä lapset ovat ja vain vähän aikaa pieniä, ihanaahan näiden kanssa on viettää aikaa ja varsinkin silloin, kun itse kotiäitinä hyvin ehtii, kuten minä, ja ilmeisesti tuo laulun äitikin oli kotiäiti ja vain yhden lapsen äiti, sillä lapsi niin kaipasi äitiään yksinäisenä.
Pistää kyllä miettimään, ja itkemään... Tekisi kyllä hyvää kaikille äideille kuulla tuo.
Totta kai on tärkeää, että äiti viettää lasten kanssa aikaa ja kamalaa, että on laiminlyötyjä lapsia, mutta täähän on ihan samaa sarjaa kuin Elämän valttikortit :D
muistan joskus pikkutyttönä kuunnelleeni kasetilta kyynelsilmin monen monta kertaa...
Ihanasti laitettu ajatuksia sanoiksi! Ja tuli jotenkin ahdistava ja
murheellinen mieli kun luin tämän runon :( Mutta opin siitä jotain... Lapset eivät ole ikuisia, eivät ikiomia, vaan ne on annettu lahjaksi,
hoidettavaksi, leikitettäväksi, rakastettavaksi... Tästä lähtien yritän
hoitaa tehtäväni tähänastista paremmin!