Miten teidän lapset on reagoineet muuttoon ja koulun vaihtoon?

Vierailija kirjoitti:

Lapsena itse paljon muuttaneena, nyt kolmen lapsen äitinä ja yläkoulun opettajana takana 20 v.: Muuttakaa mahdollisimman vähän kouluja. Mitä kauemmin saa jatkaa samassa koulussa ja samojen kavereiden kanssa, sitä parempi.

Onko sinun kokemuksesi perusteella nimenomaan yläkouluiässä koulun vaihtaminen tuhoisaa?

Ap

Onko kellään mitään positiivisia kokemuksia?

t. huolestunut ap

Me muutettiin kun olin 15 ja pikkusisko 10. Siskolla meni koko koulunkäynti ihan pipariksi. Itse muistan että jotenkin jumiuduin kotiin. Keskityin vain siihen kouluun. Keskiarvo oli kyllä 9,6 mutta kavereita ei ollut yhtään. En käynyt iknä missään.

Eikös ihmiset joudu välillä muuttamaan ihan töidenkin takia? Jopa ulkomaille, kamala sentään! Miten lapset selviävät hengissä ollenkaan?

Me olemme muuttamassa kaupungin sisällä noin vuoden päästä kun talo valmistuu. Me ihan tietoisesti ostimme tontin toiselta puolelta kaupunkia, ja rakennamme nyt. Lapset siis tietävät jo, että muutto on tulossa ja koulu tulee vaihtumaan. 

Aion itse kysyä somessa tulevan asuinalueen vanhempia ja yritän, että tutustuttaisiin edes muutamaan lapseen edes pintapuolisesti ennen muuttoa. Vanhoja kavereita tullaan tapaamaan niin kauan kun lapset sitä itse toivovat, ja muutenkin tuetaan niin hyvin kuin pystytään. Uskon, että meidän tapauksessa kun ei ole ero kyseessä vaan positiivinen asia, muutto saattaa olla lapsille helpompi kestää. Aina voi tietysti tulla yllätyksiä. 

Meillä muutettiin 7 vuotta sitten. Lapset olivat silloin 9 ja 12, ja menivät uudessa kaupungissa kolmannelle ja kuudennelle.

Vanhemmalle se oli aluksi ehkä vaikeampaa, ja kaverien saaminen haasteellisempaa, mutta kun löysi uuden kivan harrastusseuran vanhan harrastuksensa parista, niin alkoi sopeutua. Koulussa ei ole kiusattu, mutta sopeutuminen kesti 1-2 vuotta. Nykyisin jo aikuisena sanoo, että muutto oli hänelle lopulta tosi hyvä asia ja on tyytyväinen. Kavereita on liiankin kanssa.

Nuorempi näytti ensin sopeutuvan tosi hyvin, mutta lopulta hän on se, joka ei löytänytkään uusia yhtä rakkaita kavereita. Koulussa ei ole kiusattu mutta vapaa-aikana hän ei ole juurikaan koulukavereiden kanssa. Hänellä on hyviä kavereita vanhalla asuinalueella, ja olenkin tukenut häntä pitämään yhteyttä näihin kavereihin. Hän näkee heitä edelleen viikonloppuisin aika usein, ja puolin ja toisin yökyläilevätkin. Hänkin on tyytyväinen nykyisin, mutta vähän aikaa sitten kuitenkin sanoi, että jos hän olisi ollut muuton aikana vanhempi kuin 9 v, niin se olisi ollut varmasti vaikeampaa ja hän olisi vastustanut sitä viimeiseen saakka.

Kannattaa tukea lasta pitämään yhteyttä myös aiempiin ystäviin ja jos on joku harrastus, niin sitä olisi hyvä jatkaa ja sen parista saa uusia ystäviä.

Meillä kuitenkin kaikki lopulta hyvin. Itsestään selvää se ei kuitenkaan ole.

Tuo on kyllä totta, että ns. positiivinen muutos (isompi/hienompi asunto, enemmän tilaa, vanhemmat innoissaan) on eri tilanne kuin joutua muuttamaan sen takia, ettei ole varaa nykyiseen asuntoon.

Meillä erosta on jo vuosi, sen aikaa olen sinnitellyt, mutta lapsetkin kyllä tietävät, että talous on tiukoilla isojen asumiskulujen takia ja mihinkään ei ole koskaan sen takia varaa.

Tuo some on hyvä vinkki!

ap

Kyllähän perheet muuttavat aika paljonkin lasten kouluaikoina. Täältä ei ole näköjään kovinkaan paljon näitä kokemuksia tullut kuitenkaan, vaan yllättävän paljon sitä, ettei pitäisi muuttaa ainakaan eron takia. Joskus on vain pakko monistakin syistä, myös eron takia tai työpaikan vaihdon takia.

Täytyy sanoa, että olen yllättynyt täältä tulleista reaktioista, tai lähinnä siitä, ettei muutosta tunnu olevan kenelläkään omakohtaista kokemusta, ainakaan positiivista.

Meidänkin lasten kouluun tulee joka vuosi uusia oppilaita, ei se nyt niin kauhean epätavallista ja vaarallista voi olla...

Kun muutettiin, koko perhe muutti ei erotapaus, lapsi meni viidennelle. Lapsen olisi ollut mahdollista jatka vanhassa koulussa, koulumatka olis ollut bussilla 20 min. mutta me ei haluttu lapselle pitkää koulumatkaa vaan haluttiin uuden alueen kouluun. Alkuun, varmaan pari ekaa viikkoa itki vanhan koulun. Minä pakotin keksimään kivoja hyviä asioita uudesta koulusta. Pikkuhiljaa helpotti. Sai pian uusia kavereita ja vanhoihinkin piti yhteyttä. Nyt jälkeen päin on itsekin todennut että on ollut hyvä muutos. Kokemuksena myös positiivinen, tietää että selviää uudessa ryhmässä uutena tulokkaan.

20 minuutin koulumatka pitkä??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsena itse paljon muuttaneena, nyt kolmen lapsen äitinä ja yläkoulun opettajana takana 20 v.: Muuttakaa mahdollisimman vähän kouluja. Mitä kauemmin saa jatkaa samassa koulussa ja samojen kavereiden kanssa, sitä parempi.

Onko sinun kokemuksesi perusteella nimenomaan yläkouluiässä koulun vaihtaminen tuhoisaa?

Ap

Minusta se on riskialtteinta yläkoulussa. Alakoululaiset ovat rohkeampia tutustumaan uusiin ihmisiin. Kaikki voi riippua hyvästä tai huonosta tuuristakin, mutta koulun vaihto n selkeä riskinpaikka. Joku kommentoi, että muuttavathan ihmiset ulkomaillekin ja jäävät henkiin. Olen omien kokemusteni vuoksi lukenut tutkimuksen expattiperheiden lapsista, joissa todettiin, että kahdessa kulttuurissa kasvaneet lapset ovat helposti maailmankansalaisia jotka uivat kummassakin maassa kuin kala vedessä, mutta useasti kokevat juurettomuutta eivätkä koe oikeasti kuuluvansa kumpaankaan maahan.

Koulunvaihtoon kannattaa kiinnittää erityistä huomiota ja tehdä tarvittaessa töitä, että homma alkaa sujua.

Ope

Minä muutin lapsena koulua ja myös kaupunkia vuosi per luokka, parhaimmillaan 2 kertaa lukuvuoden aikana, isäni työkuvioiden vuoksi. Ei mitään ongelmia, minulle se oli aina kuin uusi alku elämässä.

Omat lapseni vein samantien ulkomaille ja vieraskieliseen kouluun, nuorin täysin ummikkona, vanhimmalla yläasteeseen mennessä opittu englanti eväänään. Kaikki kolme hyppäsivät siinä samalla vuoden yli, nuorin, joka oli ehtinyt käydä vain 3 kk ekaluokkaa, siirtyi siis kakkosen kevätlukukaudelle.

Keskimmäisellä otti ensimmäiset 3 kk koville, koska hänellä oli neofobia ja paras kaveri oli juuri ennen meidän muuttoamme muuttanut kaukaa lähelle. Sen jälkeen muutos tapahtui kuin taikaiskusta ja hänestä tuli iloinen koululainen.

Kahdelle muulle sopeutuminen oli helppoa kuin heinänteko, myös sille ummikolle, joka tuli kolmantena päivänä kotiin ja kertoi, että hänellä on jo monta kaveria vaikkei hän ymmärräkään, mitä ne puhuu :D. Siitä viikon kuluttua hän oli jo yökylässä.

Sanoisin, että oma positiivinen ja mutkaton asenne auttaa paljon.

Kouluikäiset lapsemme olivat 10- ja 12-vuotiaita kun vaihdoimme paikkakuntaa. Nuorempi sai heti paljon kavereita. Vanhempi jäi täysin ilman kavereita. Yksinäinen on edelleen ja tulee kai aina olemaan, on sen verran arka.

Vierailija kirjoitti:

20 minuutin koulumatka pitkä??

Tämä on varmaan kommentti minulle. Kyllä, mielestäni 20 min on pitkä koulumatka bussilla alakouluikäisille jos vaihtoehtona on koulu yhtä lähellä kuin bussipysäkki. Lisäksi kaikki kaverit olisi kaukana, sen bussimatkan takana. Mutta meillä koulun vaihto oli onnistunut, lisäsi loppujen lopuksi myös lapsen itsetuntoa.

Kyllähän se koulunvaihto pelottaa, jos lapsi/nuori ei sopeudukaan, ajautuu vääriin kaveriporukoihin ja ties mitä. Kumpikin lapsistani olisi varmasti ainakin aluksi kauhuissaan, ja vanhempi, joka lähenee teini-ikää, saattaisi ajatella että pilaan hänen elämänsä (kaikki muutokset ja vastoinkäymisethän on maailmanloppu).

Mutta en vaan voi ylivelkaantua ja menettää luottotietoja ja venyttää loputtomiin senttejä sen takia, että lasten on vaikea sopeutua muutoksiin ja koulun vaihtaminen on kauheaa. Mutta tarkkaan pitää kyllä miettiä ja suunnitella, ennen kuin teen yhtään mitään.

Ap

Meillä koulu vaihtui toisen luokan jälkeen, eli kolmannelta luokalta meni uuteen kouluun, josta ei tuntenut yhtään lasta ennestään. Ihan hyvin tutustui siellä toisiin ja oli innoissaan uudesta koulusta. Koulumatka piteni tuossa kohtaa 5 min kävelymatkasta puolen tunnin matkaan bussi + metro -yhdistelmällä. Vanhasta koulusta jäi ne kaverit, jotka oikeasti kiinnosti. Silloin kun kävi vanhaa koulua, oli sellaisia kavereita joiden kanssa ei olisi niin välittänyt olla, mutta ei kehdannut kieltäytyäkään. Nuo ei-niin-mieluisat kaverit sai ravistettua pois kimpusta, kun koulu vaihtui. 

Muutto meillä oli seiskaluokan syksyllä, koulu ei vaihtunut tuossa kohtaa. Vanhalla kotialueella oleva bestis jäi edelleen kuvioihin, mutta tapaamiset hiukka vaikeutuivat pidemmän matkan takia. Toki tuossa vaiheessa jo harrastukset asettivat omat aikataulurajansa bestiksen kanssa hengaamiselle. Koulumatka muuttui 30min joukkoliikennematkasta 15min kävelymatkaan, mikä oli kiva juttu. Toisaalta lukuharrastus nojasi pitkälti noihin metro- ja bussimatkoihin (tyttö oli ruuhkametrossakin nenä kirjassa, vaikka joutui seisomaan) joten se jäi vähemmälle. 

Luulenpa, että ero on lapselle isompi myllerrys kuin koulun vaihtuminen tai muutto. Ja tietty vielä ikävämpää, jos nuo kaikki tulevat samaan syssyyn. Monet vanhemmat ymmärrettävästi yrittävät löytää ratkaisuja, joilla lapsen elämässä olisi edes jonkinlaista pysyvyyttä ja jatkuvuutta siinä tilanteessa kun perhe menee rikki. Asutaan vaikka ahtaammassa asunnossa, että koulu ja kaveripiiri säilyvät. Siinä erossa on lapselle jo ihan tarpeeksi, ei haluta tehdä lapsen elämää yhtään vaikeammaksi kuin on pakko.

Vierailija kirjoitti:

Luulenpa, että ero on lapselle isompi myllerrys kuin koulun vaihtuminen tai muutto. Ja tietty vielä ikävämpää, jos nuo kaikki tulevat samaan syssyyn. Monet vanhemmat ymmärrettävästi yrittävät löytää ratkaisuja, joilla lapsen elämässä olisi edes jonkinlaista pysyvyyttä ja jatkuvuutta siinä tilanteessa kun perhe menee rikki. Asutaan vaikka ahtaammassa asunnossa, että koulu ja kaveripiiri säilyvät. Siinä erossa on lapselle jo ihan tarpeeksi, ei haluta tehdä lapsen elämää yhtään vaikeammaksi kuin on pakko.

Näin ajattelen itsekin, ja siksi jäin eron jälkeen vanhalle asuinalueelle. Juuri sen takia, ettei lasten koko elämä mene kertaheitolla uusiksi, vaan koulut ja kaverit ja tutut kulmat pysyvät samoina. Nyt kuitenkin, vuoden sinnitelleenä ja talousvaikeuksien kanssa kamppailevana olen alkanut ajatella, että olisi kannattanut kertarysäyksellä kuitenkin muuttaa jo silloin.

Toisaalta nyt ehdin ja jaksan ehkä pohjustaa ja miettiä tämän tarkkaan, ennen kuin teen mitään lopullisia päätöksiä. Pelkkä asunnon myynti on jo sellainen ruljanssi, että en sitä halua aloittaa ennen kuin olen punninnut asian tosi tarkkaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulenpa, että ero on lapselle isompi myllerrys kuin koulun vaihtuminen tai muutto. Ja tietty vielä ikävämpää, jos nuo kaikki tulevat samaan syssyyn. Monet vanhemmat ymmärrettävästi yrittävät löytää ratkaisuja, joilla lapsen elämässä olisi edes jonkinlaista pysyvyyttä ja jatkuvuutta siinä tilanteessa kun perhe menee rikki. Asutaan vaikka ahtaammassa asunnossa, että koulu ja kaveripiiri säilyvät. Siinä erossa on lapselle jo ihan tarpeeksi, ei haluta tehdä lapsen elämää yhtään vaikeammaksi kuin on pakko.

Näin ajattelen itsekin, ja siksi jäin eron jälkeen vanhalle asuinalueelle. Juuri sen takia, ettei lasten koko elämä mene kertaheitolla uusiksi, vaan koulut ja kaverit ja tutut kulmat pysyvät samoina. Nyt kuitenkin, vuoden sinnitelleenä ja talousvaikeuksien kanssa kamppailevana olen alkanut ajatella, että olisi kannattanut kertarysäyksellä kuitenkin muuttaa jo silloin.

Toisaalta nyt ehdin ja jaksan ehkä pohjustaa ja miettiä tämän tarkkaan, ennen kuin teen mitään lopullisia päätöksiä. Pelkkä asunnon myynti on jo sellainen ruljanssi, että en sitä halua aloittaa ennen kuin olen punninnut asian tosi tarkkaan.

ap

Millä luokilla ne lapset on?

Sinuna yrittäisin vaihtaa koulut seuraavassa nivelvaiheessa niin että pyrkivät painotuksiin. Siellä kaikki aloittaa uusina.

Siihen asti kärvistelisin alueella tai lapset kulkisi vanhaan kouluun.

Vierailija kirjoitti:

Millä luokilla ne lapset on?

Sinuna yrittäisin vaihtaa koulut seuraavassa nivelvaiheessa niin että pyrkivät painotuksiin. Siellä kaikki aloittaa uusina.

Siihen asti kärvistelisin alueella tai lapset kulkisi vanhaan kouluun.

Lapset on kolmannella ja kuudennella. Ovat eri kouluissa, koska täällä entinen 1-6 luokkien alakoulu on muuttunut 1-4-luokkien kouluksi ja vitoselle mennään entiseen yläkouluun, joka on nyt siis 5-9-luokkien koulu. Vanhemmalla ei siis vaihtuisi täällä koulu enää, ja nuoremmalla vaihtuu kahden vuoden päästä.

Painotuskouluihin hakeminen tuntuu kaukaiselta ajatukselta, koska niitä ei täällä lähimaillakaan ole.