Lue keskustelun säännöt.
Miten teidän lapset on reagoineet muuttoon ja koulun vaihtoon?
25.09.2017 |
Onko ollut vaikeaa? Minkä ikäisten kanssa olette muuttaneet? Miten lapset sopeutui uuteen kouluun, saiko kavereita helposti?
Millaisiin asioihin, ongelmiin, kysymyksiin pitäisi valmistautua ennen "muuttoilmoituksen" kertomista lapsille?
Meillä on ero takana ja joudutaan muuttamaan kotikaupunginosasta muualle.
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä luokilla ne lapset on?
Sinuna yrittäisin vaihtaa koulut seuraavassa nivelvaiheessa niin että pyrkivät painotuksiin. Siellä kaikki aloittaa uusina.
Siihen asti kärvistelisin alueella tai lapset kulkisi vanhaan kouluun.
Lapset on kolmannella ja kuudennella. Ovat eri kouluissa, koska täällä entinen 1-6 luokkien alakoulu on muuttunut 1-4-luokkien kouluksi ja vitoselle mennään entiseen yläkouluun, joka on nyt siis 5-9-luokkien koulu. Vanhemmalla ei siis vaihtuisi täällä koulu enää, ja nuoremmalla vaihtuu kahden vuoden päästä.
Painotuskouluihin hakeminen tuntuu kaukaiselta ajatukselta, koska niitä ei täällä lähimaillakaan ole.
Korjaan: on painotettua opetusta, mutta ei ole mikään itsestäänselvyys, että sinne pääsee. Musiikkiluokka ei taida kumpaakaan lasta kiinnostaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosin lasteni isästä ja satuin saamaan vuokra asunnon toiselta alueelta Espoosta.Tyttö oli koulussa kolmosella ja joutui vaihtamaan koulua kesken lukukauden.Poika vaihtoi päiväkotia. Lapset sopeutuivat yllättävän hyvin.Muutimme viime vuonna kilometrin päähän entisestä asunnosta.Koulut pysyi samana ja samoin kaverit. Toista kertaa en halunnu lapsia uudelle alueelle muuttaa, että lapsilla ois nyt pysyviä asioita elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä luokilla ne lapset on?
Sinuna yrittäisin vaihtaa koulut seuraavassa nivelvaiheessa niin että pyrkivät painotuksiin. Siellä kaikki aloittaa uusina.
Siihen asti kärvistelisin alueella tai lapset kulkisi vanhaan kouluun.
Lapset on kolmannella ja kuudennella. Ovat eri kouluissa, koska täällä entinen 1-6 luokkien alakoulu on muuttunut 1-4-luokkien kouluksi ja vitoselle mennään entiseen yläkouluun, joka on nyt siis 5-9-luokkien koulu. Vanhemmalla ei siis vaihtuisi täällä koulu enää, ja nuoremmalla vaihtuu kahden vuoden päästä.
Painotuskouluihin hakeminen tuntuu kaukaiselta ajatukselta, koska niitä ei täällä lähimaillakaan ole.
Korjaan: on painotettua opetusta, mutta ei ole mikään itsestäänselvyys, että sinne pääsee. Musiikkiluokka ei taida kumpaakaan lasta kiinnostaa.
ap
Ei tietenkään mutta hakea voi aina. Painotuksia on nykyään isoissa kaupungeissa paljon. Osa niistä on ns sisäisiä eli tutki myös koulujen omat sivut.
Nyt ehtii myös vielä valmistautua siihen pääsykokeeseen.
Ja painotettuun opetukseen muuttava lapsi muuttaa "voittajana". Siis vaihtaa johonkin parempaan. Ei luiki tiehensä eron ja rahapulan takia. Sillä on lapselle iso henkinen merkitys.
Vierailija kirjoitti:
Minä muutin lapsena koulua ja myös kaupunkia vuosi per luokka, parhaimmillaan 2 kertaa lukuvuoden aikana, isäni työkuvioiden vuoksi. Ei mitään ongelmia, minulle se oli aina kuin uusi alku elämässä.
Omat lapseni vein samantien ulkomaille ja vieraskieliseen kouluun, nuorin täysin ummikkona, vanhimmalla yläasteeseen mennessä opittu englanti eväänään. Kaikki kolme hyppäsivät siinä samalla vuoden yli, nuorin, joka oli ehtinyt käydä vain 3 kk ekaluokkaa, siirtyi siis kakkosen kevätlukukaudelle.
Keskimmäisellä otti ensimmäiset 3 kk koville, koska hänellä oli neofobia ja paras kaveri oli juuri ennen meidän muuttoamme muuttanut kaukaa lähelle. Sen jälkeen muutos tapahtui kuin taikaiskusta ja hänestä tuli iloinen koululainen.
Kahdelle muulle sopeutuminen oli helppoa kuin heinänteko, myös sille ummikolle, joka tuli kolmantena päivänä kotiin ja kertoi, että hänellä on jo monta kaveria vaikkei hän ymmärräkään, mitä ne puhuu :D. Siitä viikon kuluttua hän oli jo yökylässä.Sanoisin, että oma positiivinen ja mutkaton asenne auttaa paljon.
Tuo riippuu niin paljon lapsen luonteesta. Sosiaalisesti rohkea saa kavereita missä vaan mutta ujommalle tilanne voi olla katastrofi jolla on rajut seuraukset pitkälle tulevaisuuteen.
Mun veli joutui syrjityksi muuton jälkeen aloitettuaan neljällen luokan. Hän ei saanut enää ainuttakaan kaveria koko peruskoulun aikana vaikka aiemmassa koulussa niitä oli riittänyt paljonkin. Hänellä tuo kuvio romutti koko mielenterveyden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, me muutettiin Helsingin Lauttasaaresta Espoon Tapiolaan ja lapset jatkoivat Lauttasaaressa koulujaan. Suht lyhyt matka, mutta kahdella bussilla menevät. Saivat itse valita vaihtavatko Tapiolan lähikouluun, joka on ihan vieressä. Halusivat jatkaa vanhassa koulussa. Hyvin on sujunut.
Mun molemmat lapset kyllä saavat yleensä helposti kavereita, mutta etenkin tuon vanhemman kohdalla pelottaa kyllä, kun on niin herkässä iässä. Jos kaveriporukat ovat uudessa koulussa jo tosi tiiviit eikä pääse enää mukaan. Tai ajautuu vääriin piireihin kavereita etsiessään. :(
Vanhemmalla lapsella on urheiluharrastus, jossa on kavereita ihan muualta. Ne taitaa olla tärkeimmät kaverit, hän ei juurikaan vapaa-ajalla tapaa koulukavereita, vaikka kavereita on siellä koulussa ja luokassa paljon. Hän on hyvin sosiaalinen, mutta lähinnä vain siinä "omassa porukassa". Oma tuttu luokka on tosi tärkeä hänelle.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap lisää vielä, että toki jos tältä alueelta sattuu vapautumaan sopiva asunto siinä vaiheessa, kun tämä nykyinen on myyty (jos nyt muuttopäätös tehdään), niin silloin jäämme tänne. Mutta siitä ei tietenkään ole mitään takeita.
Vierailija kirjoitti:
Eikös ihmiset joudu välillä muuttamaan ihan töidenkin takia? Jopa ulkomaille, kamala sentään! Miten lapset selviävät hengissä ollenkaan?
Expattien lapset menevät kai lähes aina kansainväliseen kouluun, jossa osataan ottaa nämä asiat huomioon ja panostaa ryhmäytymiseen, lisäksi lapset edustavat samaa sosiaaliluokkaa (=rikkaat vanhemmat). Eri asia muuttaa yläasteikäisenä jonnekin Perä-Hinkalon kirkonkylälle jossa muut ovat olleet ekaluokkalaisesta asti samassa porukassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ite kävin ala-asteen yhdessä kaupungissa, yläasteen toisessa ja toisen asteen koulun kolmannessa. Olen sopeutunut kyllä hyvin, mutta harmittaa kun ystävät vaihtuivat ja jäivät eikä nyt aikuisena ole kunnon ystäviä ollnkaan. Siis sellaisia ystäviä jotka olisi lapsuudesta asti olleet, tai no, ystäviä ylipäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös ihmiset joudu välillä muuttamaan ihan töidenkin takia? Jopa ulkomaille, kamala sentään! Miten lapset selviävät hengissä ollenkaan?
Expattien lapset menevät kai lähes aina kansainväliseen kouluun, jossa osataan ottaa nämä asiat huomioon ja panostaa ryhmäytymiseen, lisäksi lapset edustavat samaa sosiaaliluokkaa (=rikkaat vanhemmat). Eri asia muuttaa yläasteikäisenä jonnekin Perä-Hinkalon kirkonkylälle jossa muut ovat olleet ekaluokkalaisesta asti samassa porukassa.
Tämä on erittäin hyvä pointti. Me tosin ei oltaisi muuttamassa Perä-Hinkaloon vaan ison kaupungin sisällä, jossa muuttoliikettä on koko ajan ja paljon.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös ihmiset joudu välillä muuttamaan ihan töidenkin takia? Jopa ulkomaille, kamala sentään! Miten lapset selviävät hengissä ollenkaan?
Expattien lapset menevät kai lähes aina kansainväliseen kouluun, jossa osataan ottaa nämä asiat huomioon ja panostaa ryhmäytymiseen, lisäksi lapset edustavat samaa sosiaaliluokkaa (=rikkaat vanhemmat). Eri asia muuttaa yläasteikäisenä jonnekin Perä-Hinkalon kirkonkylälle jossa muut ovat olleet ekaluokkalaisesta asti samassa porukassa.
Tämä on erittäin hyvä pointti. Me tosin ei oltaisi muuttamassa Perä-Hinkaloon vaan ison kaupungin sisällä, jossa muuttoliikettä on koko ajan ja paljon.
Usein ulkomailla lapset ovat välittömämpiä ja tekevät tuttavuutta uusien kanssa helposti. Suomessa kyräillään pitkään kunnes joku rohkea tekee aloitteen.
Esikoiseni oli koulussa jossa oli näitä tiuhaan muuttavia expateja. Tosi paljon ongelmia heillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutimme koko perhe seitsemän vuotta sitten lapset olivat 3, 5, 11, 13..ja jos tuon voisin perua peruisin sen heti. Paikkakunta on pieni ja hyvin yhdensuunnan eläjiä, joten täällä on pieniä kuppikuntia, mihin ulkopuolisia ei oteta, jos sinulla ei ole sukulaisia siellä. Koulussa kiusataan ja syrjitään näitä muualta tulleita, joten vasta tämä nuorin on tavallaan paikkansa siellä löytänyt, nyt kuudennella luokalla. Seitsemännellä luokalla oleva on ollut aina luokkansa hylkiö ja nyt siihen on puututtu, mutta auttamattomasti liian myöhään.
Muuttamista pienille paikkakunnille en voi suositella. Parempi vain antaa näiden sisäsyntyisten elää omaa pikku elämäänsä ja etsiä asuinpaikka jostain muualta.
Vierailija kirjoitti:
Muutimme koko perhe seitsemän vuotta sitten lapset olivat 3, 5, 11, 13..ja jos tuon voisin perua peruisin sen heti. Paikkakunta on pieni ja hyvin yhdensuunnan eläjiä, joten täällä on pieniä kuppikuntia, mihin ulkopuolisia ei oteta, jos sinulla ei ole sukulaisia siellä. Koulussa kiusataan ja syrjitään näitä muualta tulleita, joten vasta tämä nuorin on tavallaan paikkansa siellä löytänyt, nyt kuudennella luokalla. Seitsemännellä luokalla oleva on ollut aina luokkansa hylkiö ja nyt siihen on puututtu, mutta auttamattomasti liian myöhään.
Muuttamista pienille paikkakunnille en voi suositella. Parempi vain antaa näiden sisäsyntyisten elää omaa pikku elämäänsä ja etsiä asuinpaikka jostain muualta.
Voi kamalaa, kuulostaa tosi kurjalta :(. Ja vaikeahan se nyt on muuttoa peruakaan, jos on jo vanha asunto myyty, uusi ostettu ja kaikki selvää.
Me ei olla pienelle paikkakunnalle muuttamassa vaan asutaan ja asuttaisiin jatkossakin pääkaupunkiseudulla.
ap
Kannattaa silti selvittää ne. Myös sisäiset painotukset.
Sinuna minä etsisin kaupungin parhaan yläkoulun ja muuttaisin sen oppilaaksiottoalueelle. Sinne takuulla tulee sitten seiskalle muita uusia.
Samalla sen nuoremmankin koulupolku ois selvä. Kulkisi sitten vaikka vähän aikaa vanhaan kouluun ja viimeistään kuudennella siirtyisi siihen sen hyvän yläkoulun alakouluun.