Lue keskustelun säännöt.
Ymmärrätkö lainausmerkkien tarkoituksen?
24.09.2017 |
Erityisesti keski-ikäisten kirjoittamissa teksteissä näkyy välillä vähän huvittavaa lainausmerkkien käyttöä. Saatetaan esim. kirjoittaa ostoslista ja otsikoida se "Ostoslista", siis noiden lainausmerkkien kanssa. Tai joku lähettää postissa työhakemuksen ja kirjoittaa kuoreen "Työhakemus" (jälleen siis lainausmerkkeineen). Tai palauttaa veroehdotuksen ja kirjoittaa siihen "korjattu veroehdotus". Tai lähettää sukulaiselle lahjakortin postissa kuoressa, johon rustaa "joululahja" :D
Niinkun miksi "joululahja" eikä ihan vaan joululahja? Miksi "hakemus" eikä hakemus? Ymmärrättekö sen vaikutelman, jonka lainausmerkit antavat? Haluaisitteko itse "lahjan" vai lahjan? Palkkaisitteko ennemmin "hakemuksen" vai hakemuksen lähettäneen?
Kommentit (8)
Aikanaan lukion äidinkielenopettajani sanoi, että runsas lainausmerkkien käyttö kielii kirjoittajan epävarmuudesta. Ajatus oli sellainen, ettei uskalleta luottaa siihen, että oma sanavalinta on osuva tai sitten ei tiedetä, mitä sanaa pitäisi käyttää. Mieleeni tulee myös se, että käytetään niin sanottu -ilmausta tai ns. -lyhennettä sellaisen sanan edessä, jonka merkitys on jo vakiintunut. Lähinnä kai lainausmerkkejä tulee käyttää silloin, jos ehdottomasti halutaan käyttää sanaa jossakin muussa kuin sen vakiintuneessa merkityksessä ja tätä poikkeukselisuutta halutaan korostaa. Käytännössä näitä tilanteita ei taida olla kovin usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan lukion äidinkielenopettajani sanoi, että runsas lainausmerkkien käyttö kielii kirjoittajan epävarmuudesta. Ajatus oli sellainen, ettei uskalleta luottaa siihen, että oma sanavalinta on osuva tai sitten ei tiedetä, mitä sanaa pitäisi käyttää. Mieleeni tulee myös se, että käytetään niin sanottu -ilmausta tai ns. -lyhennettä sellaisen sanan edessä, jonka merkitys on jo vakiintunut. Lähinnä kai lainausmerkkejä tulee käyttää silloin, jos ehdottomasti halutaan käyttää sanaa jossakin muussa kuin sen vakiintuneessa merkityksessä ja tätä poikkeukselisuutta halutaan korostaa. Käytännössä näitä tilanteita ei taida olla kovin usein.
"Totta"
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan lukion äidinkielenopettajani sanoi, että runsas lainausmerkkien käyttö kielii kirjoittajan epävarmuudesta. Ajatus oli sellainen, ettei uskalleta luottaa siihen, että oma sanavalinta on osuva tai sitten ei tiedetä, mitä sanaa pitäisi käyttää. Mieleeni tulee myös se, että käytetään niin sanottu -ilmausta tai ns. -lyhennettä sellaisen sanan edessä, jonka merkitys on jo vakiintunut. Lähinnä kai lainausmerkkejä tulee käyttää silloin, jos ehdottomasti halutaan käyttää sanaa jossakin muussa kuin sen vakiintuneessa merkityksessä ja tätä poikkeukselisuutta halutaan korostaa. Käytännössä näitä tilanteita ei taida olla kovin usein.
Ehkä se "hakemuksen" lähettäjä on sitten epävarma josko se lähettämänsä asia on hakemus laisinkaan :D
Mulla on tullut sellainen ajatus, että onko joskus ennen muinoin opetettu otsikoimaan kaikki asiat tuohon tyyliin, kun olen niin paljon tuollaista nähnyt.
Ap
Jos sana on "lainausmerkeissä", se "tarkoittaa", että siinä "on" jotain "poikkeavaa" tai "omituista".
Vierailija kirjoitti:
Jos sana on "lainausmerkeissä", se "tarkoittaa", että siinä "on" jotain "poikkeavaa" tai "omituista".
Tai sitä että se on suora lainaus jostain.
"Terve!" sanoi hiippari ja jatkoi matkaansa pusikkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos sana on "lainausmerkeissä", se "tarkoittaa", että siinä "on" jotain "poikkeavaa" tai "omituista".
Tämäpä juuri, mutta lainausmerkkien viljelijät vaikuttavat pikemminkin tulkitsevan ne otsikon merkkinä tai tapana korostaa jotakin. Voi vaan aiheuttaa väärinkäsityksiä. Jos vaikka täti pistää facebookiin kuvan suvun murkuista marjametsällä ja kirjoittaa kuvatekstiksi "apulaiset", onko se tulkittava niin että lapset ovat todella auttaneet vai olleet kauheana riesana koko reissulla? :D
Ap
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan lukion äidinkielenopettajani sanoi, että runsas lainausmerkkien käyttö kielii kirjoittajan epävarmuudesta. Ajatus oli sellainen, ettei uskalleta luottaa siihen, että oma sanavalinta on osuva tai sitten ei tiedetä, mitä sanaa pitäisi käyttää. Mieleeni tulee myös se, että käytetään niin sanottu -ilmausta tai ns. -lyhennettä sellaisen sanan edessä, jonka merkitys on jo vakiintunut. Lähinnä kai lainausmerkkejä tulee käyttää silloin, jos ehdottomasti halutaan käyttää sanaa jossakin muussa kuin sen vakiintuneessa merkityksessä ja tätä poikkeukselisuutta halutaan korostaa. Käytännössä näitä tilanteita ei taida olla kovin usein.
Tuo uusi kampauksesi on hmm kaupunkilainen.
Työni vaatii hmm sietokykyä.
Et ehkä hmm hahmottanut ihan missä klitorikseni on.
En ole ikinä nähnyt tuollaista ainakaan Suomessa. Espanjassa olen nähnyt vessan seinille kirjoitettuja nimiä lainausmerkeissä.