Teini-ikäisellä pojallamme ei ole kavereita koulun ulkopuolella

Kannattaa olla tarkkana nyt tai pian on kolmikymppinen peräkammarissa.

Ehkä hän ei vain kaipaa jatkuvasti seuraa. Jos hän on koko koulupäivän hengaillut kavereiden kanssa, ei niiden seuraa välttämättä enää iltaisin jaksa. Jotkut lataavat akkuja olemalla yksin. 

Meilläkin teinipoika on kotona aina koulun jälkeen. Kavereiden kanssa pelaa netissä. Itse olin samanlainen teininä: kavereita oli vähän ja viihdyin kotona.. Ärsytti silloin, kun vanhemmat kyseli asiasta ja antoivat ymmärtää, että pitäisi kavereiden kanssa olla hengailemassa. Poikasi vaikuttaa tosi fiksulta nuorelta mieheltä. Missä pitäisi olla: kylillä kavereiden kanssa ryyppäämässä? Miten niin ei halua harrastuksia? Juurihan kerroit, että käy monta kertaa viikossa lenkillä. Eikö se ole harrastus?

Kuulostaa ihan minulta. Minulla oli paljon kavereita koulussa, mutta en ikinä viettänyt vapaa-aikaa kenenkään kanssa. Halusin harrastaa omissa oloissani omia asioitani. En kaivannut kavereita illaksi.

Miten minun sitten kävi? Hoidin koulun keskinkertaisesti/hyvin (olin kiinnostunut historiasta ja politiikasta, ei varmasti suosituinta ajanvietettä muilla 15-V. Pojille). Menin lukioon -> armeija (auk) -> yliopisto. Nyt maisteri ja oman alan päällikkötehtävissä. Niin ja viereltä löytyy vaimo (kohta väittelevä).

Eli ihan hyvin minulla meni, vaikka supersosiaaliset vanhemmat ja sisarukset aina ihmetteli, miksei minulla ole kavereita. Ei niitä ole edelleenkään, paitsi töissä + harrastuksissa tuttuja. Mutta vapaa-ajan haluan viettää perheen kesken.

M28 Hki

Uppista:)

Täällä myös tällaisen teinin äiti. Olen pohtinut samoja ajatuksia, kuin aloittaja. Pojan puheista olen saanut myös sen käsityksen, että aika monet muutkin istuvat vain kotona tai yhteistä aikaa on vaikea löytää kun kaverit ovat kuka missäkin harrastuksessa. Eli jos meidän pojalla ei ole tänään harrastusta niin jollakin muulla on ja kun kaverilla olisi vapaata meidän pojalla ei. Meneekö tämä nykyään niin, että kavereiden kanssa todella hengaillaan vähemmän, vai onko meidän poika vain yksinäinen?

Kiitos asiallisista vastauksista. Ehkä vain huolehdin turhaan, sillä poika ei vaikuta yksinäiseltä ja viihtyy omissa oloissaan. Itse olen seitsemän lapsista perheestä ja meillä ei voinut koskaan olla yksin lapsena/teininä senkään takia, että kenelläkään ei ollut omia huoneita. Huomaan nyt aikuisenakin, että en edes osaa olla yksin ja olen joskus rasittava höpöttäjä.

T. ap

Oletko varma ettei se juttele koneella ja pelaa niiden koulukavereidensa kanssa?

Täällä myös samanlaisen teinipojan äiti. Isä introvertti, minä puoliksi, pikkuveli ekstrovertti ja tosiaan tämä esikoinen erittäin introvertti. Koko hänen lapsuutensa olen ollut huolissani hänen sosiaalisista taidoistaan (tai haluistaan) ja usuttanut milloin mihinkin harrastukseen,  järjestänyt kyläilyjä tai lievästi jopa painostanut menemään kavereiden kanssa.

Nykyään siis jo lukiolainen. On ne muutamat samat kaverit, jotka ovat olleet eskarista asti. Vapaa-ajalla heidän kanssaan erittäin harvoin. Pelaa kuitenkin heidän kanssaan netissä eikä vaikuta yksinäisyydestä kärsivän. Päinvastoin. Olen kuitenkin edelleen huolissani, sillä tuntuu, että vetäytyy myös meidän perheenjäsenien seurasta enemmän ja enemmän. En voi kuitenkaan tehdä oikein enempää. Kyselen säännöllisesti onko kaikki hyvin, onko tyytyväinen ja kerron, että rakastan häntä järjettömän paljon. Näillä mennään ja toivotaan, että löytää oman tiensä elämässään :)

Vierailija kirjoitti:

Ehkä hän ei vain kaipaa jatkuvasti seuraa. Jos hän on koko koulupäivän hengaillut kavereiden kanssa, ei niiden seuraa välttämättä enää iltaisin jaksa. Jotkut lataavat akkuja olemalla yksin. 

Juuri näin ajattelen minäkin!!

P.s. olen ap sulle kade; voikun meidänkin teinipoika kävis vielä lenkillä

Ei meilläkään - harrastaa, joten siellä tapaa ihmisiä. Pikkuveljen kans pyörii ja pikkuveljellä ystäviä.

Vanhin pojista ubersosiaalinen. Ei ikinä kotona ja aina menossa. Kiltti oli kumminkin.

Itse samanlainen nuorena. Mutta silloin kyllä joku haki ulos.

Oon itekki samanlainen koulussa vähän kavereita, mutta kotona ei ollenkaan, viihdyn itekseen paremmin ja en jaksa tehä mitään kaverejen kanssa vapaa ajalla

Yksi seikka on se, että harvemman kotiin teiniporukka on tervetullut viettämään aikaa, sellaisia kyläpaikkoja on niukasti mihin esim oman teini-ikäisen pojan ystävät ovat tervetulleita. "menkääs nyt jonnekkin, jotain tekemään, jne" on aika yleinen kehoitus.  Sellaisella teinillä on yllättävän paljon ystäviä jonne voi mennä ja jutella esimerkiksi ystävällisten vanhempien kanssa kahvikupin äärellä. Itsellä teininä oli (onneksi) tällainen ystävä jonne saattoi mennä välillä muiden kanssa ihan vain keittiön pöydän äärelle istumaan ja juttelemaan meistä kiinnostuneiden ja tajuttoman sympaattisten vanhempien kanssa. Vieläkin (aikuisina) ollaan kevereita samasta porukasta - ja edelleen tykätään aivan tajuttomasti tuosta kaverin vanhemmista tai no nykyään jo mummeli-pappa -pariskunnasta.

Eli tosiaan pointti on tuo että moni teini on ihan kakara vielä ja haluaa olla kotona. Mielestäni se on hyvä asia että viihtyy kotona ja kotona on hyvä olla ja levätä koulun vaatimuksilta. Liian aikaisin nuorta ollaan kyyssäämässä kotoota pois ja omilleen "itsenäiseksi" mikä joillekin sopii oikein hyvin muttei läheskään kaikille ja sitten reppanat oavt yksin opiskelija-asuntolassa liian aikaisin ja kypsymättömänä itsenäiseen elämään ja seurauksena on pahimmillaan masennus joka kumpuaa juurettomuudesta ja yksinäisyydestä.

Kiitos kaverin mahtaville vanhemmille että olivat aikuisina meitä teinejä varten vaikka takuulla olimme välillä rasittavia angstailijoita  ja kiitos sinulle aikuinen/vanhempi/huoltaja jos jaksoit lukea.

Mistä tiedät, että on kavereita koulussa? Kyllä teini-ikäinen tarvitsee ystäviä, joita näkee vapaa-ajalla, edes joskus. Oli sitten introvertimpi tai ei. Onko varma, että ei ole kiusaamista tai syrjintää? Kysy suoraan, onko kavereita. Älä tietenkään itse hermostu tilanteessa, vaikka poika uteluista suuttuisi. Ilmaise, että olet vain huolissasi hänestä. Yksinäisyyttä usein hävetään tai se on paha paikka, koska se sattuu.  

Kannaustakaa nuorta siihen että kutsuu kotiin kavereita.

Tutustukaa myös niihin kavereihin .

Tiedättekä keiden kanssa ja missä nuorenne kaveeraa?

Edes etunimet?

Kaikki teinit tarvitsevat kavereita. Juttele poikasi kanssa.

Mieheni veli on nyt 40-vuotias, eikä hänellä ole yhtään ystävää. Hänkin sanoi nuorena vanhemmille ettei jaksaa tavata kavereita koulun jälkeen.

No kun kävikin, nyt hänellä on työnsä, vanhemmat eikä muuta. Ei tyttöystävää (eikä poikaystävää) ja kaikki lomat vietetään vanhempien kanssa.

Mun teini on tosi paljon kaverien kanssa, tietokoneella, poistumatta kotoa. Ennemmin se toivoisi että minä voisin välillä olla pois kotoa. Eli ei se niinkään äitiä tarvi, viihtyy vain omassa kodissaan itsekseen, mikä on minusta ihan terve merkki. Enemmän olisin huolissaan jos ei lainkaan osaisi olla yksin ja itsekseen, ajautuisi parisuhteeseen liian varhain, ensimmäisen kanssa joka huolii.

Omat vanhemmat olivat oman sosiaalisen elämäni täällä pienellä paikkakunnalla tuhonneet sillä että tekivät selväksi sen, että jos koskaan käytän alkoholia tms vietän aikaa seurassa jossa sitä käytetään, olen aiheuttanut ison pettymyksen. Tämän takia esim. luokan pippalot lukiossa jää aina väliin.

t. abi

Vierailija kirjoitti:

Mun teini on tosi paljon kaverien kanssa, tietokoneella, poistumatta kotoa. Ennemmin se toivoisi että minä voisin välillä olla pois kotoa. Eli ei se niinkään äitiä tarvi, viihtyy vain omassa kodissaan itsekseen, mikä on minusta ihan terve merkki. Enemmän olisin huolissaan jos ei lainkaan osaisi olla yksin ja itsekseen, ajautuisi parisuhteeseen liian varhain, ensimmäisen kanssa joka huolii.

Mielestäni tuo on hyvä että tuo ystäviä kotiin "lanittamaan" tai mitä nyt tietokoneillaan tekevät nykyään, pelaamaan ymv.  Tällöin äitinä tunnet ja tiedät kaverit/kaveriporukan missä teinisi viihtyy. On hyvä tuntea ystävät ihan nimeltä ja sehän on mahtava merkki, sillä se kertoo että teini puhuu ja kommunikoi äitinsä kanssa eli välit ovat hyvät ja kunnossa.

Aika aikansa kutakin, tietsikat lakkaavat kiinnostamasta , tulee ehkä festarit, reissut ja muut harrastukset ja opinnot tilalle ja silloin on hyvä tietää mistä soitella tai keltä kysyä oman teinin perään jos tulee sellainen tilanne yllättäen eteen.