Millä tavoin sinun omat isovanhempasi huomioivat sinua, kun olit lapsi?

Kävikö mummo tai vaari teillä, teittekö yhteisiä juttuja? Kävittekö itse mummolassa, millaista siellä oli?

Joka viikonloppu isän vanhemmilla ja viikolla käytiin äitin vanhemmilla. oli todella kivaa ja saatiin touhuta aina kaikennäköstä mukavaa. Isän mummo vieraili myös aina viikonloppuisin yhden yön mummolla ja se tätä oli kyllä pelottava.



Millaisia olivat ihmisinä teidän äitienne ja isienne vanhemmat?

Aivan huippu tyyppejä kaikki neljä.



Olivatko ehkä osa heistä jo kuolleet kun olit lapsi?

12 olin, kun isänisä kuoli. Todella rankka kokemus.



Millaisia mummomuistoja / vaarimuistoja sinulla on?

Miljoonia ja kaikki hyviä.

niistä jäänyt parhaimmat muistot lapsuudesta.

huomioi katsomalla Pikku Kakkosta myös silloin, kun mä en ollut paikalla, koska halusi pysyä ajan tasalla. Sekin oli jotenkin tosi erityishienoa. Mummi lisäksi opetti meitä ankaralla kädellä siivoamaan, virkkaamaan, silittämään jne. mistä on myöhemmin elämässä ollut paljon hyötyä. Toinen mummo eli famo vei metsään ja opetti nauttimaan luonnosta ja merestä ja teki aina aivan uskomattoman hyvää ruokaa. Ja toinen isoisä oli siitä tärkeä, että osasi suomea, famo kun ei osannut, enkä minä puolestaan ruotsia. Kaikkiaan isovanhemmat ovat antaneet ja antavat yhä yli 90 vuotiaina paljon ihan jo sillä, että tunnen heidät hyvin.

1 oli kuollut 2 kuoli, kun olin kaksivuotias ja yksi eli vielä kun täytin jotain 27. Ihanaa oli edes yksi tuntea kunnolla. Olin ainoa lapsenlapsi ja hän oli minusta erityisen kiinnostunut. Oltiin hänen luonaan kesälomalla.

Isäni isä kuoli jo kauan ennen syntymääni. Isäni äidin kanssa olin todella läheinen, hän kuoli 2 vuotta sitten. Vieläkin meinaan soittaa hänellä toisinaan. Lapsistani piti kovasti. Hoiti minua kun olin pieni, vielä lukioiässäkin olin toisinaan hänen luonaan yökylässä. Katsoimme lapsuudessani yhdessä Dynastiaa, Falcon Crestiä ja Tyttökultia. Myös Tuulen viemän sain kerran katsoa telkusta hänen luonaan. Oli todella rautamummo ja erittäin moderni katsantokannoiltaan. Aina kun olin menossa kylään, hän leipoi keikauskakkua, herkkuani. Viimeinen palvelukseni hänelle, oli pyytää ja tingata terveyskeskuksessa lisää kipulääkettä, kun hän ei jaksanut ja oli aivan muualla tästä maailmasta.



Äitini isä on elossa. Soitan vähintään kerran viikossa hänelle. Hän opetti minut väittelemään. Rakas ukkini. Elämänohjeiden antaja. Asuin äitini vanhempien luona peruskoulun tokan luokan ajan. Äitini äiti on valitettavasti kuollut jo 10v sitten. Hän oli omanlaisensa nainen. En voi sanoa, että olisimme tulleet saumattomasti toimeen aina ja ikuisesti, mutta hänkin opetti minulle yhtä ja toista, etenkin sairautensa loppuvaiheessa. Koskaan ei saa tuhlata tätä hetkeä.



Olen aika sukuriippuvainen. Isoveljeni asuu samassa talossa ukkini kanssa. :) En siis ole ainut.

Joka tapauksessa, isovanhempieni kodit ovat aina olleet minulle kuin lisäkoteja. Äitini äidin äiti kuoli ollessani 15v. Ehdin tavata siis hänetkin.



Isovanhempani olivat/ovat ihania ihmisiä. Raittiita, suhteellisen hyvissä varoissa ja nauttivat lastenlasten seurasta. Oltiin hiihtolomalla mummin omavärkkäämällä " leirillä" tai mummon kanssa käytiin saunassa ja paistettiin makkaraa.



Meidän suvussa kesämökit ovat kaikki samalla lammella. Kesälomaisinkin isovanhemmat olivat aina lähellä. Joulut vietettiin siellä niin, että me oltiin siellä, samoin serkkuni perheet yms. Sama homma juhannuksena. En osaa kuvitella lapsuutta ilman sukua.



Tykkään kovasti keskustella vanhempien ihmisten kanssa ja en ole vielä sellaista seniorikansalaista tavannut, jonka juttuja en jaksaisi kuunnella. Jos tiskaan käsin, muistan yhä aikoja sitten kuolleen mummini sanat, että astiankuivauskaapin ovet on samalla pyyhittävä.



Tulipas kamala ikävä. <3

Isäni isä kuoli kun olin pieni, ja isän äiti kutoi sukkia, leipoi pullaa ja antoi karkkirahaa meille.



Äidin isa kertoi jänniä juttuja ja aina nauratti meitä.



Äidin äiti oli lyvin läheinen. Olin heillä usein yötä ja kerroin hänelle kaikki juttuni teini-ikäisenä. Hän oli eka jolle uskalsin kertoa että aion muuttaa ulkomaille. Suurin suruni kun hän kuoli.