Pieni tyttöni on poissa, ikuisesti :-(
Tästä on jo aikaa kuutisen vuotta, mutta yhä kannan häntä rinnan alla...
Tuska ei lähde ikinä.
Kommentit (23)
Yritä jaksaa jälleennäkemisen toivossa. (Jos uskot Jumalaan.)
Vierailija:
itselläni ei vastaavaa ole tapahtunut, mutta voin vain kuvitella miten kauheaa se on!! onko sinulla muita lapsia josta saat voimaa ja iloa elämääsi?
ei sitä pysty kukaan ees kuvitteen, jos ei ole tapahtunut omalle kohdalle.
niin, sitähän mä lähinnä tarkoitin!!!!! että ei pysty kuin kuvittelemaan jos edes sitäkään! että sen kamalan tunteen tietää vain ne joille se on tapahtunut!!
Tiedän tunteesi , minun pieni poikani kuoli 3 vuotta sitten. Äidin ja isän tuska ei koskaan poistu...
Vierailija:
Vierailija:
itselläni ei vastaavaa ole tapahtunut, mutta voin vain kuvitella miten kauheaa se on!! onko sinulla muita lapsia josta saat voimaa ja iloa elämääsi?ei sitä pysty kukaan ees kuvitteen, jos ei ole tapahtunut omalle kohdalle.
Mä en voi sille mitään, että AINA kun mä kuulen jostakin tai joltakin, että heidän lapsi on nukkunut pois, musta tuntuu niin pahalta!!!! Mä en tosiaan voi kuvitella, miten itse selviäisin, jos omalle lapselleni kävisi niin=((((( Toivotan sinulle (tai koko perheellesi) paljon voimia!
Saanko kysyä, kauanko saitte pitää lastanne, ennen kuin hän lähti pois?
Vierailija:
Mihin tyttö kuoli? Kuinka vanha oli?
Hän kuoli kohtuuni raskausviikolla 12.
Minulla on kaksi poikaa, jotka olen saanut tyttöni kuoleman jälkeen. Se ei kuitenkaan lohduta. En koskaan pääse tytön kuolemasti yli.
ap
(Tytön sukupuolesta ei tietenkään voi olla varma, mutta itse tiedän, että hän oli tyttö.)
Pahoitteluni noille jotka oikeasti avautuivat lapsensa kuolemasta. Sairaita ihmisiä on maailma pullollaan.
Sun eka viestisi oli todella surullista luettavaa, mutta toinen sai mutkin vähän suutathtamaan. Ap, ymmärrätko, että täällä palstailee äitejä, joilta on todellakin lapsi kuollut??????
Ja sulle ap, nauti niistä pojistasi. Minulla on muuten ollut 5 keskenmenoa. Ne olivat aivan alkuvaiheessa. Pisimmälle ehtinyt oli viikolla 10. Itse en toistaiseksi ole niitä kovin henkilökohtaisesti surrut, mutta ymmärrän, että on herkempiä ihmisiä kuin minä. Nuo haukkujat eivät tiedä, millaista on saada keskenmenoja.
Vierailija:
Pahoitteluni noille jotka oikeasti avautuivat lapsensa kuolemasta. Sairaita ihmisiä on maailma pullollaan.
Hänet kuitenkin vietiin minulta liian aikaisin.
En ole sairas.
ap
(taas joku " tahdon tyttölapsen" )- poika oli pettymys äiti.
Tai sitten sain 2 tyttöä (halusin oikeasti pojan, mutta sitä en ikinä tässä maailmassa myönnä)! Hakeudu hoitoon!
Ei voi verrata alkuraskauden km ja lapsen kuolemaa...
t. km:n kokenut, äiti minäkin
Eka viestistä saattoi päätellä että tyttö olisi ollut jo muutaman vuoden ikäinen..! Kyllä ihmetyttää jos kuusi vuotta vanha tapaus/keskenmeno vielä mietityttää vaikkka on lapsia tullut senkin jälkeen. Itselläni on ihan oikea vauva kuollut 6 KUUKAUTTA sitten enkä puhu hänestä tuolla lailla. Hoitoa tarvitset ap..
todellakaan voi verrata alkuraskauden keskenmenoa lapsen kuolemaan! Mulle tuli melkein itku kun luin ekan viestisi, mutta hämmästyneenä nostin kulmakarvoja ja naurahdin kun luin et se oli alkuraskauden keskenmeno. Olen myös itse kokenut alkuraskauden keskenmenon ja nyt on kaksi lasta, enkä kehtaisi ikinä kirjoittaa että olen kokenut lapseni kuoleman. Jos oikeesti toi tunne sulla on niin hallitseva kuin annat ymmärtää, neuvon sinua menemään juttelemaan psykologille, tämä ei ole sulle oikea paikka. Voimia sinulle!
itselläni ei vastaavaa ole tapahtunut, mutta voin vain kuvitella miten kauheaa se on!! onko sinulla muita lapsia josta saat voimaa ja iloa elämääsi?