Minkä ikäisenä miehen pitää viimeistään lopettaa hauskanpito ja alkaa miettimään aloilleen asettumista?

Vierailija kirjoitti:

Mä haluan sellasen miehen joka ei tee sitä ikinä. En itsekään aio tehdä. N28

Sama täällä. Joo ymmärrän kyllä että 18-vuotiaana baarit kiinnostaa mutta miten kukaan jaksaa ravata niissä kymmenen tai jopa parikymmentä vuotta? Kyllähän tuollainen hauskanpito ja bilettäminen jättää jälkensä. Ei kukaan mieskään huoli mitään pubiruusua tai siiderivalasta.

N22

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse lähdin lukion jälkeen maailmalle, suoritin maisterin tutkinnon taidehömppäalalta koska rakastan taidetta, vaikken tähän kyllä työllisty, mutta mitäs sitten, kunhan nauttii elämästä. Sossussa ei ole tarvinut käydä, mutta kädestä suuhun -elämää kyllä oli. Irtosuhteita, vapaata seksiä, kokeiluja ja vilkasta yöelämää. Huumeisiin en koskenut. Hauskaa oli ja kaiken otin irti mitä tuon ikäinen nyt vaan voi saada. 

Kolmekymppisenä havahduin, että baarit eivät enää oikein jaksaneet kiinnostaa ja tasaisempi elämäntyyli alkoi houkuttaa enemmän, ehkä jopa ihan vakava parisuhdekin! Löysin töitä (ei tosin taidehommia) kiinnostavalta alalta, aloin käydä treffeillä ihan erilaisella asenteella ja aloin harrastaa kuntopyöräilyä. Totaalinen elämänmuutos siis. 

Löysin mukavan nuoren naisen ja olemme tapailleet nyt muutaman kuukauden ja luulen, että olen rakastunut. 

Jos "nuoruus" oli hauskaa, niin ei ole valittamista tässäkään elämänvaiheessa! :)

m31

Ja häiden ja lasten jälkeen se entinen elämä alkaakin taas kiinnostaa ja tiedossa on rikkinäinen liitto ja lapset vailla isää :( Näitä on nähty niin montaa että kyllä se tiedetään.

Päin vastoin - kaikki on koettu ja nähty, ja jaksa enää kiinnostaa. Jos olisin 20-vuotiaana ryhtynyt vakavaan parisuhteeseen, niin nythän sitä saattaisi juolahtaa mieleen, että mitäs jos kokeilisi vähän siipiään. Uteliaisuus tuntematonta kohtaan on monelle iso juttu.

Vuosikymmenien railakkaan poikamieselämän jälkeen perheen perustaminen ja lasten saaminen se vasta hauskaa olikin.

Hauskanpidon voi sitten lopettaa haudassa. Tavat vaan vaihtuvat ajan mittaan.

terv. mies, 50+

Tämäkin on niin henkilökohtainen asia. Itse olen nyt alkanut kärsimään jostain 15 vuotiaan finneistä naamassa. Laskekaa siitä. Toisaalta jos tapaan itseni ikäisen miehen se on niin lapsellinen että 35 vuotias tuntuu rauhallisemmalta ja omalla kohdalla varteenotettavammalta. Sanotaan että lastenhankinta on suoritettava silloin ja silloin. No kyllä suvussani on 45 vuotiaana tehty lapsia että minulla on vielä vähintään 15 vuotta aikaa. Mutta olen tavannut miehiä jotka ovat ihan hälinöissä ennen 35 ikävuotta lapsen saamisen suhteen... miehet on käsittääkseni vielä pitempään valmiita kuin naiset. Mikä ihmeen kiire ihmisillä on .... tarkoitan rauhoittumisella sitä ettei tarvi juosta kokoajan tai ei päätä itse elämästään vaa joku muu päättää. olen siis sitä mieltä että nämä ovat pariskunnan välisiä asioita ja jokainen hoitaa sen niin kuin parhaaksi näkee. Itse tekisin lapset 35 molemmin puolin. Ei tarvi ihan mummona teinejä kattella. T: 27N

Jos haluaa omia lapsia, niin 35+ alkaa olla jo pienet mahdollisuudet, miehilläkin. Pitäisi löytää nuorempi kumppani, ehkä jopa 10 vuotta nuorempi, mikä ei ole helppoa.

Miksi hauskanpito käsitetään aina baarielämäksi ja ylenmääräiseksi seksin harrastamiseksi vaihtuvien kumppanien kanssa?  Pää sekaisin ja lihaa piiloon, onpa hauskaa, Ihan kuin jokin paratiisihotellin wt nuorten käsikirja hauskanpidolle.

Vierailija kirjoitti:

Itse lähdin lukion jälkeen maailmalle, suoritin maisterin tutkinnon taidehömppäalalta koska rakastan taidetta, vaikken tähän kyllä työllisty, mutta mitäs sitten, kunhan nauttii elämästä. Sossussa ei ole tarvinut käydä, mutta kädestä suuhun -elämää kyllä oli. Irtosuhteita, vapaata seksiä, kokeiluja ja vilkasta yöelämää. Huumeisiin en koskenut. Hauskaa oli ja kaiken otin irti mitä tuon ikäinen nyt vaan voi saada. 

Kolmekymppisenä havahduin, että baarit eivät enää oikein jaksaneet kiinnostaa ja tasaisempi elämäntyyli alkoi houkuttaa enemmän, ehkä jopa ihan vakava parisuhdekin! Löysin töitä (ei tosin taidehommia) kiinnostavalta alalta, aloin käydä treffeillä ihan erilaisella asenteella ja aloin harrastaa kuntopyöräilyä. Totaalinen elämänmuutos siis. 

Löysin mukavan nuoren naisen ja olemme tapailleet nyt muutaman kuukauden ja luulen, että olen rakastunut. 

Jos "nuoruus" oli hauskaa, niin ei ole valittamista tässäkään elämänvaiheessa! :)

m31

Minä olen muutaman vuoden vanhempi, yöskentelen taidealalla ja vietän hyvinkin boheemia elämää. Silti olen ollut parisuhteessa saman naisen kanssa melkein kymmenen vuotta. Eivät hauskanpito ja parisuhde sulje toisiaan pois millään tavalla. (No, seksistä muiden kanssa pitää kieltämättä neuvotella.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse lähdin lukion jälkeen maailmalle, suoritin maisterin tutkinnon taidehömppäalalta koska rakastan taidetta, vaikken tähän kyllä työllisty, mutta mitäs sitten, kunhan nauttii elämästä. Sossussa ei ole tarvinut käydä, mutta kädestä suuhun -elämää kyllä oli. Irtosuhteita, vapaata seksiä, kokeiluja ja vilkasta yöelämää. Huumeisiin en koskenut. Hauskaa oli ja kaiken otin irti mitä tuon ikäinen nyt vaan voi saada. 

Kolmekymppisenä havahduin, että baarit eivät enää oikein jaksaneet kiinnostaa ja tasaisempi elämäntyyli alkoi houkuttaa enemmän, ehkä jopa ihan vakava parisuhdekin! Löysin töitä (ei tosin taidehommia) kiinnostavalta alalta, aloin käydä treffeillä ihan erilaisella asenteella ja aloin harrastaa kuntopyöräilyä. Totaalinen elämänmuutos siis. 

Löysin mukavan nuoren naisen ja olemme tapailleet nyt muutaman kuukauden ja luulen, että olen rakastunut. 

Jos "nuoruus" oli hauskaa, niin ei ole valittamista tässäkään elämänvaiheessa! :)

m31

Ja häiden ja lasten jälkeen se entinen elämä alkaakin taas kiinnostaa ja tiedossa on rikkinäinen liitto ja lapset vailla isää :( Näitä on nähty niin montaa että kyllä se tiedetään.

Päin vastoin - kaikki on koettu ja nähty, ja jaksa enää kiinnostaa. Jos olisin 20-vuotiaana ryhtynyt vakavaan parisuhteeseen, niin nythän sitä saattaisi juolahtaa mieleen, että mitäs jos kokeilisi vähän siipiään. Uteliaisuus tuntematonta kohtaan on monelle iso juttu.

Ja ilmeisesti kateelliset alapeukuttaa kun vietit lennokasta elämää 20v - 30v ja sitten onnistuit löytämään parisuhteen ja työpaikan ja jatkamaan hyvällä asenteella. Älä noista huoli, jatka samaa rataa! Tällaiset tarinat inspiroi.

Miehillä 130 vuotta.

Naiset lopettavat vapaaehtoisesti hauskanpidon usein alle kolmikymppisinä. Ei makeaa mahan täydeltä.

Vierailija kirjoitti:

Miten määritelet hauskanpidon? Jos tarkoitat kukasta kukkaan lentämistä, niin minusta sitä elämää ei pidä koskaan aloittaakaan. Uskon että ihminen on onnellisin silloin kun kantaa vastuuta ja sitoutuu toiseen ihmiseen. Mutta tähän ei monet ihmiset suostu, haetaan vain itsekkäästi omaa hetken nautintoa:/ Tällainen ei tee ketään onnelliseksi. Suosittelen: katseet toiseen ihmiseen, rakasta lähimmäisiäsi!

Vastuut ja velvollisuudet eivät tee ihmistä onnelliseksi. Katso vain pienten lasten äitejä tai ylityöllistettyjä yritysjohtajia. Vastuun kantaminen lisää stressiä, ja stressi lisää pahaa oloa.

Vierailija kirjoitti:

Miehillä 130 vuotta.

Naiset lopettavat vapaaehtoisesti hauskanpidon usein alle kolmikymppisinä. Ei makeaa mahan täydeltä.

mitä vapaaehtoista biologisessa kellossa on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehillä 130 vuotta.

Naiset lopettavat vapaaehtoisesti hauskanpidon usein alle kolmikymppisinä. Ei makeaa mahan täydeltä.

mitä vapaaehtoista biologisessa kellossa on?

Lapsen hankkiminen on Suomessa täysin vapaaehtoista. Itse asiassa yhä useampi nainen päättää skipata lapset ja keskittyä nauttimaan omasta ainutkertaisesta elämästään.

Sitten kun viimenen hengenveto on suoritettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehillä 130 vuotta.

Naiset lopettavat vapaaehtoisesti hauskanpidon usein alle kolmikymppisinä. Ei makeaa mahan täydeltä.

mitä vapaaehtoista biologisessa kellossa on?

Se on ihan itse säädeltävä, minkä viettien valtaan antaa itsensä ajautua. Tosin tässä tapauksessa on yksilöissä ilmeisesti suuriakin eroja.

Miksi hauskanpit opitää eliminoida elämästä?

Onko hauskanpito vain jotain baarissa olemista ja kaljan kittaamista tai perseilyä?

35