Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä miehen pitää viimeistään lopettaa hauskanpito ja alkaa miettimään aloilleen asettumista?
22.09.2017 |
Tyttöystävän mielestä 20–25-vuotiaana, minun mielestäni 35+.
Kommentit (36)
Ei sitä hauskanpitoa tarvitse lopettaa minkään ikäisenä, jos ei halua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mun mies oo hauskanpitoo lopettanut
"Aloilleen asettuminen" kuulostaa kuolemalta. Minusta voi seurustella ihan hyvin vaikka kuina nuoresta, mutta pysähtyminen ja pesänrakennus ei ole hyvä idea.
35-vuotiaana saattaa olla jo vähän myöhäistä tai sitten pitää tyytyä jämiin, yksinhuoltajiin tai todella epätoivoisiin vauvakuumeileviin naisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
35-vuotiaana saattaa olla jo vähän myöhäistä tai sitten pitää tyytyä jämiin, yksinhuoltajiin tai todella epätoivoisiin vauvakuumeileviin naisiin.
Tai kunnianhimoisiin uranaisiin, joille lastenhankinta ei ollut koskaan mikään ykkösprioriteetti elämässä.
Ei tarvitse missään vaiheessa, sinulla on täysi vapaus pitää hauskaa vaikka loppuikäsi. Valinnat sulkevat usein kuitenkin pois muita valintoja tai ainakin hankaloittavat niitä, ja niinpä jos vaikkapa nelikymppisenä alatkin haluta lapsia niin se on paljon haastavampaa kuin kymmenen vuotta aikaisemmin. Tottakai voit löytää vielä nuoren naisen, jolla on edessä paljon hedelmällisiä vuosia, mutta itsestäänselvää tai edes helppoa se ei tule olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti ei koskaan. Mutta sitten jättää perheen perustamisen kokonaan. 20-25 vuotiaan ovat lapsia ja saavat ollakin.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse missään vaiheessa, sinulla on täysi vapaus pitää hauskaa vaikka loppuikäsi. Valinnat sulkevat usein kuitenkin pois muita valintoja tai ainakin hankaloittavat niitä, ja niinpä jos vaikkapa nelikymppisenä alatkin haluta lapsia niin se on paljon haastavampaa kuin kymmenen vuotta aikaisemmin. Tottakai voit löytää vielä nuoren naisen, jolla on edessä paljon hedelmällisiä vuosia, mutta itsestäänselvää tai edes helppoa se ei tule olemaan.
Näin. Nuorelle, perheestä haaveilevalle naiselle nelikymppinen hauskanpitoon keskittynyt mies ei ole ihan ykkösvalinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Aloilleen asettuminen" kuulostaa kuolemalta. Minusta voi seurustella ihan hyvin vaikka kuina nuoresta, mutta pysähtyminen ja pesänrakennus ei ole hyvä idea.
Kaivanpa kuoppani tähän. Oteetanpa luurangot kaapista mukaan. En jaksa syvemmälle kaivaa, arkku sopii tähän. Noin jaa, no eiköhän ole valmista. Voisinpa asettua tähän. Pikkasen valosaa, jos suljen tämän näin tästä. Hyvä, että verhoilin tämän. Tähänhän voisi nukahtaa...
Itse lähdin lukion jälkeen maailmalle, suoritin maisterin tutkinnon taidehömppäalalta koska rakastan taidetta, vaikken tähän kyllä työllisty, mutta mitäs sitten, kunhan nauttii elämästä. Sossussa ei ole tarvinut käydä, mutta kädestä suuhun -elämää kyllä oli. Irtosuhteita, vapaata seksiä, kokeiluja ja vilkasta yöelämää. Huumeisiin en koskenut. Hauskaa oli ja kaiken otin irti mitä tuon ikäinen nyt vaan voi saada.
Kolmekymppisenä havahduin, että baarit eivät enää oikein jaksaneet kiinnostaa ja tasaisempi elämäntyyli alkoi houkuttaa enemmän, ehkä jopa ihan vakava parisuhdekin! Löysin töitä (ei tosin taidehommia) kiinnostavalta alalta, aloin käydä treffeillä ihan erilaisella asenteella ja aloin harrastaa kuntopyöräilyä. Totaalinen elämänmuutos siis.
Löysin mukavan nuoren naisen ja olemme tapailleet nyt muutaman kuukauden ja luulen, että olen rakastunut.
Jos "nuoruus" oli hauskaa, niin ei ole valittamista tässäkään elämänvaiheessa! :)
m31
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos käsityksesi hauskanpidosta on baareissakäynti, tunnet siihen vetoa etkä voisi jäädä illaksi kotiin, et ole kypsä perhemieheksi.
Touhu alkaa tympimään jossain vaiheessa riippuen millä tasolla olet (käytkö lähibaareissa vai keskustassa)
sitten kun ei oikeasti enää huvita, olet valmis.
Jos juominen on lisääntynyt, alkoholistin ei kannata perhettä perustaa ikinä sillä se on läheisille pelkkää he/vettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yli 80-vuotiaana voisi alkaa vähän rauhoittua ihan jo terveydellisistä syistä, mutta ei hauskanpitoa tarvitse silloinkaan lopettaa.
Jotkut miehet ovat niin tyhmiä, etteivät aikuistu koskaan. Heidän on parasta antaa elää sitä omaa tyhmää elämäänsä. Ei heitä edes kestäisi kukaan, paitsi joku tyhmä nainen.
Vierailija kirjoitti:
Itse lähdin lukion jälkeen maailmalle, suoritin maisterin tutkinnon taidehömppäalalta koska rakastan taidetta, vaikken tähän kyllä työllisty, mutta mitäs sitten, kunhan nauttii elämästä. Sossussa ei ole tarvinut käydä, mutta kädestä suuhun -elämää kyllä oli. Irtosuhteita, vapaata seksiä, kokeiluja ja vilkasta yöelämää. Huumeisiin en koskenut. Hauskaa oli ja kaiken otin irti mitä tuon ikäinen nyt vaan voi saada.
Kolmekymppisenä havahduin, että baarit eivät enää oikein jaksaneet kiinnostaa ja tasaisempi elämäntyyli alkoi houkuttaa enemmän, ehkä jopa ihan vakava parisuhdekin! Löysin töitä (ei tosin taidehommia) kiinnostavalta alalta, aloin käydä treffeillä ihan erilaisella asenteella ja aloin harrastaa kuntopyöräilyä. Totaalinen elämänmuutos siis.
Löysin mukavan nuoren naisen ja olemme tapailleet nyt muutaman kuukauden ja luulen, että olen rakastunut.
Jos "nuoruus" oli hauskaa, niin ei ole valittamista tässäkään elämänvaiheessa! :)
m31
Aika kepeä elämänasenne sinulla?
Mä haluan sellasen miehen joka ei tee sitä ikinä. En itsekään aio tehdä. N28
Vierailija kirjoitti:
Itse lähdin lukion jälkeen maailmalle, suoritin maisterin tutkinnon taidehömppäalalta koska rakastan taidetta, vaikken tähän kyllä työllisty, mutta mitäs sitten, kunhan nauttii elämästä. Sossussa ei ole tarvinut käydä, mutta kädestä suuhun -elämää kyllä oli. Irtosuhteita, vapaata seksiä, kokeiluja ja vilkasta yöelämää. Huumeisiin en koskenut. Hauskaa oli ja kaiken otin irti mitä tuon ikäinen nyt vaan voi saada.
Kolmekymppisenä havahduin, että baarit eivät enää oikein jaksaneet kiinnostaa ja tasaisempi elämäntyyli alkoi houkuttaa enemmän, ehkä jopa ihan vakava parisuhdekin! Löysin töitä (ei tosin taidehommia) kiinnostavalta alalta, aloin käydä treffeillä ihan erilaisella asenteella ja aloin harrastaa kuntopyöräilyä. Totaalinen elämänmuutos siis.
Löysin mukavan nuoren naisen ja olemme tapailleet nyt muutaman kuukauden ja luulen, että olen rakastunut.
Jos "nuoruus" oli hauskaa, niin ei ole valittamista tässäkään elämänvaiheessa! :)
m31
Ja häiden ja lasten jälkeen se entinen elämä alkaakin taas kiinnostaa ja tiedossa on rikkinäinen liitto ja lapset vailla isää :( Näitä on nähty niin montaa että kyllä se tiedetään.
Miten määritelet hauskanpidon? Jos tarkoitat kukasta kukkaan lentämistä, niin minusta sitä elämää ei pidä koskaan aloittaakaan. Uskon että ihminen on onnellisin silloin kun kantaa vastuuta ja sitoutuu toiseen ihmiseen. Mutta tähän ei monet ihmiset suostu, haetaan vain itsekkäästi omaa hetken nautintoa:/ Tällainen ei tee ketään onnelliseksi. Suosittelen: katseet toiseen ihmiseen, rakasta lähimmäisiäsi!
55v