Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä, kun aina valitetaan siitä, miten ruotsi on niin mielettömän vaikeaa
21.09.2017 |
Ruotsi on äärettömän helppo kieli. Ruotsin kielessä on erittäin paljon samoja piirteitä esim. englannin ja saksan kanssa. Kyse on vain ja ainoastaan motivaatiosta. Minun kielistä pitävä seiskaluokkalaiseni aloitti viime vuonna ruotsin ja osaa jo nyt puhua sitä sen verran, että pärjäisi esim. ravintolassa. Hän ei ole ainoa ikäisensä. En usko, että on edes mahdollista, että vuosien ruotsin opiskelusta ei jäisi käteen mitään. Englanti, saksa, ranska, kaikki nuo vaikeampia kuin ruotsi, mutta jostain kumman syystä ne sitten menevät. Kaikki on mahdollista oppia, jos vähän edes panostaa.
Kommentit (48)
Minusta ruotsi on paljon englantia vaikeampi kieli. Ruotsissa on sekava sanajärjestys ja hankalasti muistettava nurinkurinen laisejärjestys, sanojen suvut muodostuvat epäloogisesti ja substantiiveja ja verbejä pitää valtavasti taivutella sekavasti. Kauheasti muistettavaa.
Englannissa ei mitään tällaisia haasteita ja siksi se onkin helppoa.
Tämän lisäksi saksa ja englanti ovat hyödyllisiä maailmankieliä, toisin kuin suomenruotsin murre.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta ruotsi on paljon englantia vaikeampi kieli. Ruotsissa on sekava sanajärjestys ja hankalasti muistettava nurinkurinen laisejärjestys, sanojen suvut muodostuvat epäloogisesti ja substantiiveja ja verbejä pitää valtavasti taivutella sekavasti. Kauheasti muistettavaa.
Englannissa ei mitään tällaisia haasteita ja siksi se onkin helppoa.
Tämän lisäksi saksa ja englanti ovat hyödyllisiä maailmankieliä, toisin kuin suomenruotsin murre.
Suomalaisena koen, etten hirveästi voi valittaa monimutkaisista taivutuksista :D
Mutta nuo sanojen suvut ruotsissa ovat kyllä hyvin ärsyttäviä. Esim ranskassa ja venäjässä on pitkälti sanan viimeiseen kirjaimeen perustuva logiikka. Englannissa on "artikkelit", jotka on myös helppo päätellä. Ruotsissa pitää opetella hirveitä sanalistoja ulkoa ihan vain tietääkseen, mitähän sukua sana on.
Vierailija kirjoitti:
Ruotsi on äärettömän helppo kieli. Ruotsin kielessä on erittäin paljon samoja piirteitä esim. englannin ja saksan kanssa. Kyse on vain ja ainoastaan motivaatiosta. Minun kielistä pitävä seiskaluokkalaiseni aloitti viime vuonna ruotsin ja osaa jo nyt puhua sitä sen verran, että pärjäisi esim. ravintolassa. Hän ei ole ainoa ikäisensä. En usko, että on edes mahdollista, että vuosien ruotsin opiskelusta ei jäisi käteen mitään. Englanti, saksa, ranska, kaikki nuo vaikeampia kuin ruotsi, mutta jostain kumman syystä ne sitten menevät. Kaikki on mahdollista oppia, jos vähän edes panostaa.
Et maininnut ollenkaan sitä missäpäin maata asutte.
Tärkeä tieto.
On nimittäin vähän eri juttu sen kielenoppimisen motivaationkin kannalta se asutteko esim. Loviisassa, Hangossa,Tammisaaressa tai Vaasassa...
...kuin se jos asuisitte eim. Imatralla, Lieksassa, Lappeenrannassa tai vaikka Tohmajärvellä.
Eli siis asutteko siellä missä ruotsia päivittäin voi kuulla ja kuulee käytettävän, vai sellaisella jossa sitä kuulee aniharvoin, tai melkein yhtä usein kuin kuulee jotain italiaa tai espanjaa, eli siis muutaman kerran vuodessa ja todennäköisimmin silloinkin vain kesällä.
Jos jotain kieltä paikkakunnalla kuulee, niin sitä kuulevat siellä sitten kyllä kaikki.
Ymmärsivät sitä sitten tai eivät,tai halusivat tai eivät .
Tyhmempikin suomalainen siis hoksaa kyllä hyvin pian paikkakunnalle tultuaan puhutaanko siellä ruotsia, vai ei.
(Väittäisin, että kyllä me kaikki suomenkieliset sentään tunnistaa osaamme, milloin kysymyksessä on ruotsi, vaikka nyt sitten sen puheen viestiä ja tarkoitusta emme kääntää osaisikaan.)
Kielen tunnistaminen ei kuitenkaan tarkoita sen aktiivista osaamista, eikä välttämättä edes sen ymmärtämistä, se on kuitenkin se kielen kuin kielen oppimisen ensimmäinen välttämätön vaihe : jonkunlainen mielessä hahmottunut kuulokuva siitä miltä joku kieli puhuttuna kuulostaa, tai sitten (edes) tekstintunnistuksena se miltä se kirjoitettuna näyttää.
Mikäli minkäänlaista tällaisen tunnistamisen mahdollistavaa viitekehystä ei jossain kieliympäristössä ole edes olemassa, niin emme voi tietää puhenäytteenkään perusteella edes sitä mistä kielestä siinä on kyse.
Siitä ei ruotsin kielen kohdalla tosiaankaan ole kyse, kyllä sen täällä ruotsiksi syrjäisimmällä seudulla asuva mökin ukko tai akka tajuaa jo muutamassa sekunnissa viimeistään.
Sen verran sitä on täällä televisiossa väkisinkin tullut jokainen siihen ikään kuulleeksi.
Tietenkään sellaista tunnistuskyvyn kehittämistä ei ole täällä kaukana noista maista mitään mieltä vaatiakaan kansalaisilta.
Mutta täällä ei myöskään ole perusteltua vaatia viron kielen osaamista (vaikka kaikki sen täällä näytteestä eestiksi (tai viroksi) tunnistaisivatkin.
Eikä edes saamen kielen, vaikka sitä puhutaan maamme rajojen sisällä ja vaikka sitä on jo valtakunnanverkon uutistenkin muodossa
tilaisuus seurata ja oppia koko maassa.
Ruotsin kieltä vaaditaan ja jos sillä aikoo johonkin sellaiseen virkaan ja työhön tässä maassa päästä, missä ruotsin kieltä päivittäin tai edes viikottain vaaditaan, niin sitä pitäisikin sitten puhua lähes natiivitasoisesti voidakseen mainita sen cv:ssään taitona työelämänsä puitteissa.
Mitä siis pakkoruotsilla koulujen opetusohjelmissa oikein haetaan ? Sitäkö, että pystyisi seuraamaan kotona sujuvasti ruotsinkielisiä tv-ohjelmia,jotka muutenkin ovat olleet, alusta lähtien kaikki tekstitettyjä.
Eli siis niin kauan kuin Suomessa televisio-ohjelmia ja koko televisiolähetystoimintaa yleensä on ollut.
Sensijaan fyysisestä ympäristöstämme on kyllä helppo jo puolen tunnin kaupunkikävelyllä todeta se missä täällä ruotsia voidaan sanoa yleisesti kuultavan ja missä ei.
Sen opetus olisi kohdennettava tämän tiedon mukaan niille alueille
maastamme missä sitä yleensä täällä voi oikeasti edes käyttää.
Se tämän maan 'kaksikielisyyden' hokeminen jonain 'opetusmantrana', ei anna mitään todellista kuvaa siitä missä ruotsia täällä puhutaan ja missä taas ei.
....huom. jouduin hieman lyhentämään tekstiäni, ja tein sen jättäen pois esimerkin kielentunnistuksesta.
*'Kaukaisilla mailla' viittaan tekstissäni juuri tuohon poisjääneeseen osuuteen ja käytin esimerkkinä Indonesian ja Filippiinien saaristojen kielten karttaa.
Siis kieliä joita siis emme, ellei meillä ole ollut mitään kosketusta niiden puhujiin, (tai edes niiden kulttuuriin), normaalisti osaa edes tunnistaa.
Ruotsista tekee minulle äärettömän vaikean se, että joka ikisestä substantiivista pitäisi muistaa, onko se en- vai ett-sukuinen. Tämä siis jos sitä ruotsia pitäisi pystyä myös puhumaan tai kirjoittamaan; luen kyllä ihan sujuvasti.
Kukaan ei ole koskaan missään sanonut, kuinka paha virhe se oikeasti on, jos suvut menevät väärin. Muuttuuko puheeni käsittämättömäksi? Vai kuulostaako se vain hassulta? Sama sanajärjestyksen koukeroiden kanssa, en tiedä mikä on olennaista ja mikä ei. Pitää suun tehokkaasti kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ruotsista tekee minulle äärettömän vaikean se, että joka ikisestä substantiivista pitäisi muistaa, onko se en- vai ett-sukuinen. Tämä siis jos sitä ruotsia pitäisi pystyä myös puhumaan tai kirjoittamaan; luen kyllä ihan sujuvasti.
Kukaan ei ole koskaan missään sanonut, kuinka paha virhe se oikeasti on, jos suvut menevät väärin. Muuttuuko puheeni käsittämättömäksi? Vai kuulostaako se vain hassulta? Sama sanajärjestyksen koukeroiden kanssa, en tiedä mikä on olennaista ja mikä ei. Pitää suun tehokkaasti kiinni.
Ei se sitä sanan merkitystä muuta (varmaan jokin poikkeuskin) mutta tekee puheesta vaikeaksi seurattavaa.
Sen sijaan sanajärjestys muuttaa merkitystä. Ja haittaa ymmärtämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin tarpeeton ja ruma kieli. Evvk.
Päinvastoin,kaunis on kuin sika pienenä mutta ei tarvita koskaan.
Ruotsin kieli on oikeasti ruma kieli. Selkeät kielet ovat yleensä kauniimpia kuin epäselvät.
Ruotsin kielen monet murteet ovat ääntämykseltään lähellä yhtä maailman epäselvintä ja ruminta kieltä tanskaa.
Ruotsin kielen konsonantti-vokaalisuhde on 170/100
saksa 165/100
suomi 108/100
Italia 107/100
Eli ruotsin kielessä on paljon peräkkäisiä konsonantteja joita on vaikea ääntää ja siksi ääntämys eroaa paljon kirjoitetusta kielestä.
Minä taas otin yläasteella ranskan ja ruotsin numerot lähti laskuun. Lukiossa lopetin ranskan ja ruotsi nousi vähän, mutta en minä sitä edelleenkään osaa, kun tipuin kärryiltä. Sen sijaan oon opetellut pohjoissaamen ja opetan nykyisin englantia ja suomea koulussa, jossa suurin osa puhuu saamea.