En ymmärrä, kun aina valitetaan siitä, miten ruotsi on niin mielettömän vaikeaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monilla tuntuu olevan sellainen käsitys, että nuo rakenteet ("kielioppi") olisi vain jotain turhaa hienostua mitä opetetaan koska halutaan päteä. Mutta ei, kyllä ne ovat ihan olennaisia siinä että voit ilmaista itseäsi sillä kielellä. Harva kieli toimii niin, että lätkit vain sanoja perusmuodossa peräkkäin, ja viestisi menee perille. Joskus saattaa mennä perille, joskus ei.

Pointti ei ollut siinä, että kielioppi olisi turhaa, vaan että sen opettaminen on turhaa, koska kieliopin oppii automaattisesti käyttämällä kieltä. Ei tietenkään niitä hienosteluita välttämättä opi kovinkaan nopeasti pelkällä altistumisella, mutta kaiken oikeasti tarvittavan oppii.

Mutta kun ei opi kun sitä altistumista ei tapahdu tarpeeksi. Ja sitten oppilaat kuitenkin kysyvät "ope, miksi tämä on näin, miksi ei sanota noin", eli sitä pitää sitten kuitenkin opettaa. Se nyt vaan on olennainen osa lähes kaikkia kieliä. Mutta kyllä totuus on se, että nykyäänkin jo koulussa painotetaan tuota kielioppia ja sen "täydellistä" osaamista vähemmän kuin ennen, mikä on hyvä asia. Mutta silti moni oppilas jumittaa siinä liikaa ja pelkää virheitä.  

Minun kouluruotsiaksenttiani eivät ruotsalaiset ihan ymmärrä, ja on minulle naurettu ihan päin naamaakin, kun olen itseni ruotsiksi esitellyt. Kyllä seiskaluokalla osasin ruotsia sen verran mitä piti, mutta sitten vaihtui opettaja eikä kukaan muukaan oppilas kuulemma ikinä oppinut niillä tunneilla. Ne oppivat ruotsia, ketkä vapaa-ajalla sitä tankkasivat ja unohtivat huonon opettajan höpinät. Ysiluokalle mentäessä olisi ollut mahdollisuus ottaa ruotsi valinnaiseksi ja olisi ollut eri opettajakin, mutta kun ei ollut tarpeeksi halukkaita niin eihän sitä valinnaista sitten koskaan järjestettykään. Minulle vaikeuksia tuottaa sanajärjestys (joo joo, konsukiepre), tyhjä sanavarasto sekä niin turhilta kuulostavat pienet sanat, jotka muka tarkoittavat jotain!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monilla tuntuu olevan sellainen käsitys, että nuo rakenteet ("kielioppi") olisi vain jotain turhaa hienostua mitä opetetaan koska halutaan päteä. Mutta ei, kyllä ne ovat ihan olennaisia siinä että voit ilmaista itseäsi sillä kielellä. Harva kieli toimii niin, että lätkit vain sanoja perusmuodossa peräkkäin, ja viestisi menee perille. Joskus saattaa mennä perille, joskus ei.

Pointti ei ollut siinä, että kielioppi olisi turhaa, vaan että sen opettaminen on turhaa, koska kieliopin oppii automaattisesti käyttämällä kieltä. Ei tietenkään niitä hienosteluita välttämättä opi kovinkaan nopeasti pelkällä altistumisella, mutta kaiken oikeasti tarvittavan oppii.

Ei opi. Kyllä suomessakin se kielioppi pitää opetella. Eikä kaikki osaa koskaan...

Mulla oli englanti 10 ennen kuin mulla alkoi ruotsin tunnit. Sitten mulla alkoi englannin numerotkin putoamaan, kun ruotsi sekoitti ja pahasti. Lukiossa en osannut enää pätkääkään ruotsia ja englantikin takkus. Ammattikoulussa kävin vain englannin kurssin ja sain siitä 3 ja ruotsista sain hyväksiluvulla 1. Nykyisin olen amk:ssa ja puhun erittäin hyvää englantia ja venäjää, mutta ruotsia en pätkääkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruotsissa on vaikeaa se että siinä pitää aluksi opetella kielioppia ennen kuin pystyy kommunikoimaan.

Jos vauvoillekin opetettaisiin väkisin kielioppia ensin ja vasta sitten sanoja, eivät ne oppisi ikinä puhumaan. Täysin naurettavaahan se on, että kuvitellaan lasten ja aikuisten tarvitsevan jotain turhanpäiväistä kielioppia oppiakseen kieltä. Kielioppi on 99 %:sesti opittavissa kielen käyttämisen ja kuuntelemisen sivuvaikutuksena, ilman muistisääntöjä ja älyttömyyksiä, käyttäen intuitiota. Näinhän äidinkielikin opitaan.

Kas kun ei koululiikunnassa opetella laskemaan pallojen lentoratoja ja mailan kiihtyvyyksiä kuvitellen tenavien oppivan osumaan pesäpalloon paremmin sillä tavalla kuin pistämällä neuronit harjoittelemaan.

Kyllä siellä kielikylvyssäkin käydään rakenteita läpi... siis jos mietitään erilaisia tapoja opettaa yli viisivuotiaille jokin kieli.

Ja jokainen opiskelee koulussakin myös äidinkielensä kieliopin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruotsissa on vaikeaa se että siinä pitää aluksi opetella kielioppia ennen kuin pystyy kommunikoimaan.

Jos vauvoillekin opetettaisiin väkisin kielioppia ensin ja vasta sitten sanoja, eivät ne oppisi ikinä puhumaan. Täysin naurettavaahan se on, että kuvitellaan lasten ja aikuisten tarvitsevan jotain turhanpäiväistä kielioppia oppiakseen kieltä. Kielioppi on 99 %:sesti opittavissa kielen käyttämisen ja kuuntelemisen sivuvaikutuksena, ilman muistisääntöjä ja älyttömyyksiä, käyttäen intuitiota. Näinhän äidinkielikin opitaan.

Kas kun ei koululiikunnassa opetella laskemaan pallojen lentoratoja ja mailan kiihtyvyyksiä kuvitellen tenavien oppivan osumaan pesäpalloon paremmin sillä tavalla kuin pistämällä neuronit harjoittelemaan.

Tätä "intuitiolla opittua äidinkieltä" joudutaankin hyvin paljon korjaamaan koulussa, oppitunnilla nimeltä äidinkieli.

Kerrotkos vielä esimerkkejä niistä kieliopillisista asioista, joita äidinkielen tunneilla sitten joudutaan korjaamaan.

Eikö se jo kerro sinulle, että on tarvetta tällaiselle aineelle, joka käsittelee omaa äidinkieltä? Jos kieli iskostuisi päähän itsekseen täydellisesti, ei äidinkieltä oppiaineena tarvittaisi. Tai sitten se olisi pelkästään sitä seitsemän veljeksen lukua huvikseen. Kai sinä muistat, kuinka äikän tunneilla käsiteltiin kielioppia ja opettajan punakynä viuhui esseessä? En tiedä sinusta, mutta olin kyllä vähän parempi suomen kielessä sen jälkeen kun olin koulut käynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruotsissa on vaikeaa se että siinä pitää aluksi opetella kielioppia ennen kuin pystyy kommunikoimaan.

Jos vauvoillekin opetettaisiin väkisin kielioppia ensin ja vasta sitten sanoja, eivät ne oppisi ikinä puhumaan. Täysin naurettavaahan se on, että kuvitellaan lasten ja aikuisten tarvitsevan jotain turhanpäiväistä kielioppia oppiakseen kieltä. Kielioppi on 99 %:sesti opittavissa kielen käyttämisen ja kuuntelemisen sivuvaikutuksena, ilman muistisääntöjä ja älyttömyyksiä, käyttäen intuitiota. Näinhän äidinkielikin opitaan.

Kas kun ei koululiikunnassa opetella laskemaan pallojen lentoratoja ja mailan kiihtyvyyksiä kuvitellen tenavien oppivan osumaan pesäpalloon paremmin sillä tavalla kuin pistämällä neuronit harjoittelemaan.

Kyllä siellä kielikylvyssäkin käydään rakenteita läpi... siis jos mietitään erilaisia tapoja opettaa yli viisivuotiaille jokin kieli.

Ja jokainen opiskelee koulussakin myös äidinkielensä kieliopin.

Ja mitenköhän se opetettava kielioppi näkyy puheessa? Ei se näy. Kielioppitunneilla jankataan pilkkujen paikkoja ja turhia kategorioita sanoille. Jokainen oppii ihan täsmentämättäkin, että "Maija potkii palloa", miten sanat taipuvat, eikä tarvita mitään muistisääntöjä ja tankkausta, kuinka ensin tulee subjekti ja sitten verbi ja sitten objekti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruotsissa on vaikeaa se että siinä pitää aluksi opetella kielioppia ennen kuin pystyy kommunikoimaan.

Jos vauvoillekin opetettaisiin väkisin kielioppia ensin ja vasta sitten sanoja, eivät ne oppisi ikinä puhumaan. Täysin naurettavaahan se on, että kuvitellaan lasten ja aikuisten tarvitsevan jotain turhanpäiväistä kielioppia oppiakseen kieltä. Kielioppi on 99 %:sesti opittavissa kielen käyttämisen ja kuuntelemisen sivuvaikutuksena, ilman muistisääntöjä ja älyttömyyksiä, käyttäen intuitiota. Näinhän äidinkielikin opitaan.

Kas kun ei koululiikunnassa opetella laskemaan pallojen lentoratoja ja mailan kiihtyvyyksiä kuvitellen tenavien oppivan osumaan pesäpalloon paremmin sillä tavalla kuin pistämällä neuronit harjoittelemaan.

Kyllä siellä kielikylvyssäkin käydään rakenteita läpi... siis jos mietitään erilaisia tapoja opettaa yli viisivuotiaille jokin kieli.

Ja jokainen opiskelee koulussakin myös äidinkielensä kieliopin.

Ja mitenköhän se opetettava kielioppi näkyy puheessa? Ei se näy. Kielioppitunneilla jankataan pilkkujen paikkoja ja turhia kategorioita sanoille. Jokainen oppii ihan täsmentämättäkin, että "Maija potkii palloa", miten sanat taipuvat, eikä tarvita mitään muistisääntöjä ja tankkausta, kuinka ensin tulee subjekti ja sitten verbi ja sitten objekti.

Kieliopin osaamisen puute näkyy puheessa kielivirheinä.

Ja kielihän on muutakin kuin puhetta.

Omat lapseni on käyneet koulun englanniksi. Ja sairaan paljon oli jo ekalla esim kielioppisääntöjä siitä, miten joku äänne kirjoitetaan. Joka viikko sanakoe kielioopiasioista.

Ja englannissa ja ruotsissa et muuten saa sanottua edes tuota lausetta, ellet opettele artikkeleita...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruotsissa on vaikeaa se että siinä pitää aluksi opetella kielioppia ennen kuin pystyy kommunikoimaan.

Jos vauvoillekin opetettaisiin väkisin kielioppia ensin ja vasta sitten sanoja, eivät ne oppisi ikinä puhumaan. Täysin naurettavaahan se on, että kuvitellaan lasten ja aikuisten tarvitsevan jotain turhanpäiväistä kielioppia oppiakseen kieltä. Kielioppi on 99 %:sesti opittavissa kielen käyttämisen ja kuuntelemisen sivuvaikutuksena, ilman muistisääntöjä ja älyttömyyksiä, käyttäen intuitiota. Näinhän äidinkielikin opitaan.

Kas kun ei koululiikunnassa opetella laskemaan pallojen lentoratoja ja mailan kiihtyvyyksiä kuvitellen tenavien oppivan osumaan pesäpalloon paremmin sillä tavalla kuin pistämällä neuronit harjoittelemaan.

Tätä "intuitiolla opittua äidinkieltä" joudutaankin hyvin paljon korjaamaan koulussa, oppitunnilla nimeltä äidinkieli.

Lisäksi ainakin toistaiseksi koulussa palkitaan oikeakielisyydestä ja virheettömyydestä, ei niinkään rohkeudesta jokeltaa itselleen vierasta kieltä. Toki se kehittää, mutta se on nolla pistettä jos sanat on väärin.

Sitä voi itse kukin kohdallaan pohtia, onko enemmän hyötyä käytännön kielitaidosta vai siitä että saa koulusta jonkun arvosanan.

Asuin jonkun aikaa Tsekeissä, ja opin siellä ohimennen jonkun verran kieltä. Myöhemmin kun menin kielikursseille, opettaja vain kommentoi ostravalaisesta ääntämisestäni. En itse edes ymmärtänyt, mikä siinä oli erikoista. En muista mikä oli arvosana, vai sainko sitä edes. Kielitaitoni koheni kyllä niillä kursseillakin.

Maija potkii palloa -lause vaatii jo tiedon siitä, missä järjestyksessä sanat tulee lauseessa ja missä sijoissa objekti taipuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruotsissa on vaikeaa se että siinä pitää aluksi opetella kielioppia ennen kuin pystyy kommunikoimaan.

Jos vauvoillekin opetettaisiin väkisin kielioppia ensin ja vasta sitten sanoja, eivät ne oppisi ikinä puhumaan. Täysin naurettavaahan se on, että kuvitellaan lasten ja aikuisten tarvitsevan jotain turhanpäiväistä kielioppia oppiakseen kieltä. Kielioppi on 99 %:sesti opittavissa kielen käyttämisen ja kuuntelemisen sivuvaikutuksena, ilman muistisääntöjä ja älyttömyyksiä, käyttäen intuitiota. Näinhän äidinkielikin opitaan.

Kas kun ei koululiikunnassa opetella laskemaan pallojen lentoratoja ja mailan kiihtyvyyksiä kuvitellen tenavien oppivan osumaan pesäpalloon paremmin sillä tavalla kuin pistämällä neuronit harjoittelemaan.

Tätä "intuitiolla opittua äidinkieltä" joudutaankin hyvin paljon korjaamaan koulussa, oppitunnilla nimeltä äidinkieli.

Kerrotkos vielä esimerkkejä niistä kieliopillisista asioista, joita äidinkielen tunneilla sitten joudutaan korjaamaan.

Eikö se jo kerro sinulle, että on tarvetta tällaiselle aineelle, joka käsittelee omaa äidinkieltä? Jos kieli iskostuisi päähän itsekseen täydellisesti, ei äidinkieltä oppiaineena tarvittaisi. Tai sitten se olisi pelkästään sitä seitsemän veljeksen lukua huvikseen. Kai sinä muistat, kuinka äikän tunneilla käsiteltiin kielioppia ja opettajan punakynä viuhui esseessä? En tiedä sinusta, mutta olin kyllä vähän parempi suomen kielessä sen jälkeen kun olin koulut käynyt.

Minä en todella muista äidinkielen tunneilta enää käytännössä mitään. Pilkkujahan siellä on viilattu, isoja kirjaimia ja tuhatta muuta vähäpätöistä asiaa.

Ongelma kielten osaamisessa on se, että ei ymmärretä mitä toinen puhuu (varsinkin jos on aksenttia) eikä itse osata muodostaa reaaliajassa järkeviä lauseita oikeilla sanoilla. Ongelma ei ole se, että ei tiedetä tuleeko pilkku jonnekin tai onko jokin sana objekti. Jollakulla voi olla ongelma vaikka sanajärjestyksessä, mutta senkin oppii käyttämällä kieltä. Eikä sellaiseen vaadita mitään tuhansien tuntien ihmettelyitä, joten sekin oppi tulee automaattisesti ilman erillistiä konsukieprejä muun opiskelun ohella.

Eihän suomalaisia kouluteta vieraiden kielten oikolukijoiksi, vaan natiivit saavat tehdä ne hommat.

Vierailija kirjoitti:

Maija potkii palloa -lause vaatii jo tiedon siitä, missä järjestyksessä sanat tulee lauseessa ja missä sijoissa objekti taipuu.

Tämän vuoksi lapsukaiset eivät opi puhumaan vaikeita lauseita kuten "Maija potkii palloa", ennen kuin käyvät koulussa kielioppia opiskelemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruotsissa on vaikeaa se että siinä pitää aluksi opetella kielioppia ennen kuin pystyy kommunikoimaan.

Jos vauvoillekin opetettaisiin väkisin kielioppia ensin ja vasta sitten sanoja, eivät ne oppisi ikinä puhumaan. Täysin naurettavaahan se on, että kuvitellaan lasten ja aikuisten tarvitsevan jotain turhanpäiväistä kielioppia oppiakseen kieltä. Kielioppi on 99 %:sesti opittavissa kielen käyttämisen ja kuuntelemisen sivuvaikutuksena, ilman muistisääntöjä ja älyttömyyksiä, käyttäen intuitiota. Näinhän äidinkielikin opitaan.

Kas kun ei koululiikunnassa opetella laskemaan pallojen lentoratoja ja mailan kiihtyvyyksiä kuvitellen tenavien oppivan osumaan pesäpalloon paremmin sillä tavalla kuin pistämällä neuronit harjoittelemaan.

Kyllä siellä kielikylvyssäkin käydään rakenteita läpi... siis jos mietitään erilaisia tapoja opettaa yli viisivuotiaille jokin kieli.

Ja jokainen opiskelee koulussakin myös äidinkielensä kieliopin.

Ja mitenköhän se opetettava kielioppi näkyy puheessa? Ei se näy. Kielioppitunneilla jankataan pilkkujen paikkoja ja turhia kategorioita sanoille. Jokainen oppii ihan täsmentämättäkin, että "Maija potkii palloa", miten sanat taipuvat, eikä tarvita mitään muistisääntöjä ja tankkausta, kuinka ensin tulee subjekti ja sitten verbi ja sitten objekti.

Olen eri. Ei se olekaan olennaista, että tankkaa sanaa "subjekti on subjekti jne". Ulkoakin oppii, kyllä. Mutta on kovin raskasta opetella kaikki ulkoa. Logiikka helpottaa. Ehkä se sinuakin on alitajuisesti helpottanut, mutta et huomaa sitä. Kun osaa logiikan, pystyy soveltamaan. Voi siis rakentaa ihan oman lauseen ja sanoa, että Pekka laskee pulkalla. Se taasen oli ihan oma tulkintasi, että kyse olisi vain puheesta. Kirjallisestikin joutuu kieltä käyttämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruotsissa on vaikeaa se että siinä pitää aluksi opetella kielioppia ennen kuin pystyy kommunikoimaan.

Jos vauvoillekin opetettaisiin väkisin kielioppia ensin ja vasta sitten sanoja, eivät ne oppisi ikinä puhumaan. Täysin naurettavaahan se on, että kuvitellaan lasten ja aikuisten tarvitsevan jotain turhanpäiväistä kielioppia oppiakseen kieltä. Kielioppi on 99 %:sesti opittavissa kielen käyttämisen ja kuuntelemisen sivuvaikutuksena, ilman muistisääntöjä ja älyttömyyksiä, käyttäen intuitiota. Näinhän äidinkielikin opitaan.

Kas kun ei koululiikunnassa opetella laskemaan pallojen lentoratoja ja mailan kiihtyvyyksiä kuvitellen tenavien oppivan osumaan pesäpalloon paremmin sillä tavalla kuin pistämällä neuronit harjoittelemaan.

Kyllä siellä kielikylvyssäkin käydään rakenteita läpi... siis jos mietitään erilaisia tapoja opettaa yli viisivuotiaille jokin kieli.

Ja jokainen opiskelee koulussakin myös äidinkielensä kieliopin.

Ja mitenköhän se opetettava kielioppi näkyy puheessa? Ei se näy. Kielioppitunneilla jankataan pilkkujen paikkoja ja turhia kategorioita sanoille. Jokainen oppii ihan täsmentämättäkin, että "Maija potkii palloa", miten sanat taipuvat, eikä tarvita mitään muistisääntöjä ja tankkausta, kuinka ensin tulee subjekti ja sitten verbi ja sitten objekti.

Olen eri. Ei se olekaan olennaista, että tankkaa sanaa "subjekti on subjekti jne". Ulkoakin oppii, kyllä. Mutta on kovin raskasta opetella kaikki ulkoa. Logiikka helpottaa. Ehkä se sinuakin on alitajuisesti helpottanut, mutta et huomaa sitä. Kun osaa logiikan, pystyy soveltamaan. Voi siis rakentaa ihan oman lauseen ja sanoa, että Pekka laskee pulkalla. Se taasen oli ihan oma tulkintasi, että kyse olisi vain puheesta. Kirjallisestikin joutuu kieltä käyttämään.

Ja se pointti on edelleen siinä, että sen logiikan helpoiten oppii, kun pistää aivojen hermoverkoston opettelemaan sen automaattisesti ilman erillistä pänttäämistä. Ei kukaan hoe mielessään mitään konsukieprejä puhuessaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maija potkii palloa -lause vaatii jo tiedon siitä, missä järjestyksessä sanat tulee lauseessa ja missä sijoissa objekti taipuu.

Tämän vuoksi lapsukaiset eivät opi puhumaan vaikeita lauseita kuten "Maija potkii palloa", ennen kuin käyvät koulussa kielioppia opiskelemassa.

Moni ei opikaan. Ja vaikka oppisi kolmesanaisen lauseen, ei koskaan opi kieltä niin syvällusesti, että kykenisi abstraktiin ajatteluun. Vrt yläkoulun koulupudokkaat.

Ja aikuinen kielenoppija ei opi ehkä koskaan. Tuo objektin sijamuoto on esim todella tyypillisesti väärin suomenruotsalaisilla, jotka kuitenkin altistuvat suomen kielelle lapsesta asti.

Vierailija kirjoitti:

Ruotsissa on vaikeaa se että siinä pitää aluksi opetella kielioppia ennen kuin pystyy kommunikoimaan.

Ei siis voi vain ladella sanoja peräjälkeen kuten englannissa.

Englanti taas sitten vaikeutuu yläpäässä eli natiivinomainen taito on todella vaikea saavuttaa.

T. Ruotsin ja englannin ope

No et voi kyllä englannissakaan vedellä sanoja peräkkäin miten sattuu. Englannissa EI ole vapaata sanajärjestystä. Englannissa, kuten myös saksassa, ruotsissa ja italiassa, äänenpainot ovat oleellinen osa kommunikaatiota.

T. Kaikkia neljää sujuvasti puhuva

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruotsissa on vaikeaa se että siinä pitää aluksi opetella kielioppia ennen kuin pystyy kommunikoimaan.

Ei siis voi vain ladella sanoja peräjälkeen kuten englannissa.

Englanti taas sitten vaikeutuu yläpäässä eli natiivinomainen taito on todella vaikea saavuttaa.

T. Ruotsin ja englannin ope

No et voi kyllä englannissakaan vedellä sanoja peräkkäin miten sattuu. Englannissa EI ole vapaata sanajärjestystä. Englannissa, kuten myös saksassa, ruotsissa ja italiassa, äänenpainot ovat oleellinen osa kommunikaatiota.

T. Kaikkia neljää sujuvasti puhuva

Englanniksi pystyy kommunikoimaan jollain tavoin auttavasti hyvin pienellä kielitaidolla. Esim ruotsi ja saksa vaatii heti sitä kielioppia. Ranskan haaste taas on se ääntäminen. Kiinassa et pysty sanomaan mitään ennen kuin opettelet toonit. Joka kielessä on jokin oma haaste.

Joillekkin ihmisille kaikkien kielten oppiminen voi olla todella vaikeaa. Päähän ei jää mitään ja kaikki tuntuu todella vaikealta, joten ymmärrän jos sanotaan vaikeaksi. Itselläni taas on aina kielet ollut helppoja. Sanat jää päähän kerran kun ne luen, lauseet muodostuu helposti. Kyllä ruotsi sinänsä kuitenkin on ihan suht helppoa, kun vaan viitsii keskittyä. Onhan siinä toki paljon kaikkea poikkeusjuttuja ja muistettavia asioita.

Yleensä sitten ne, joilta ei kielet luonnistu, ovat hyviä matikassa. Mulle matematiikka taas on ihan hepreaa enkä ymmärrä sitä millään. Ymmärrän siis täysin jos kielet ovat joidenkin mielestä vaikeita!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruotsissa on vaikeaa se että siinä pitää aluksi opetella kielioppia ennen kuin pystyy kommunikoimaan.

Jos vauvoillekin opetettaisiin väkisin kielioppia ensin ja vasta sitten sanoja, eivät ne oppisi ikinä puhumaan. Täysin naurettavaahan se on, että kuvitellaan lasten ja aikuisten tarvitsevan jotain turhanpäiväistä kielioppia oppiakseen kieltä. Kielioppi on 99 %:sesti opittavissa kielen käyttämisen ja kuuntelemisen sivuvaikutuksena, ilman muistisääntöjä ja älyttömyyksiä, käyttäen intuitiota. Näinhän äidinkielikin opitaan.

Kas kun ei koululiikunnassa opetella laskemaan pallojen lentoratoja ja mailan kiihtyvyyksiä kuvitellen tenavien oppivan osumaan pesäpalloon paremmin sillä tavalla kuin pistämällä neuronit harjoittelemaan.

Kyllä siellä kielikylvyssäkin käydään rakenteita läpi... siis jos mietitään erilaisia tapoja opettaa yli viisivuotiaille jokin kieli.

Ja jokainen opiskelee koulussakin myös äidinkielensä kieliopin.

Ja mitenköhän se opetettava kielioppi näkyy puheessa? Ei se näy. Kielioppitunneilla jankataan pilkkujen paikkoja ja turhia kategorioita sanoille. Jokainen oppii ihan täsmentämättäkin, että "Maija potkii palloa", miten sanat taipuvat, eikä tarvita mitään muistisääntöjä ja tankkausta, kuinka ensin tulee subjekti ja sitten verbi ja sitten objekti.

Olen eri. Ei se olekaan olennaista, että tankkaa sanaa "subjekti on subjekti jne". Ulkoakin oppii, kyllä. Mutta on kovin raskasta opetella kaikki ulkoa. Logiikka helpottaa. Ehkä se sinuakin on alitajuisesti helpottanut, mutta et huomaa sitä. Kun osaa logiikan, pystyy soveltamaan. Voi siis rakentaa ihan oman lauseen ja sanoa, että Pekka laskee pulkalla. Se taasen oli ihan oma tulkintasi, että kyse olisi vain puheesta. Kirjallisestikin joutuu kieltä käyttämään.

Ja se pointti on edelleen siinä, että sen logiikan helpoiten oppii, kun pistää aivojen hermoverkoston opettelemaan sen automaattisesti ilman erillistä pänttäämistä. Ei kukaan hoe mielessään mitään konsukieprejä puhuessaan.

Tuo on hyvä jos asuu siellä ulkomailla, on vaihtarina tai työskentelee kyseistä kieltä puhuvien kanssa. Mutta koulussa 2 tuntia viikossa, ööö, ei sitä altistumista vaan ole tarpeeksi. Ja ketään ei voida velvoittaa kuuntelemaan kasetteja kotona. Hyvällä motivaatiolla ihminen imee itseensä sitä kieltä helpommin ja oma-aloitteisemmin, huonolla ei. "Konsukiepren" avulla saa sentään jonkun numeron.

Osaan englantia mutta en osaa ruotsia. En ymmärrä miten englannista muka on apua ruotsin oppimiselle?

Ruotsissa ei ole samaa loogisuutta kuin englannissa ja suomessa. Se on tosi hämärä kieli ja vaikea oppia.  Osaan sanoja sieltä ja täältä mutta en osaa muodostaa niistä ainuttakaan järjellistä lausetta.