Miksi vapaaehtoisesti lapsettomia syytetään lastenvihaajiksi, vaikka vanhemmista melkein puolet kohtelee lapsiaan väkivaltaisesti?

Tämä on lisääntyjille tyypillinen kaksoisstandardi.

Samanlainen kakoisstadardi: jos sanoo, ettei halua kolmatta lasta, koska haluaa elämän olevan jatkossa helppoa, eikä vaipparalli enää kiinnosta, on fiksu ihminen, joka tekee kypsän valinnan. Mutta jos samasta syystä ei halua yhtään lasta, onkin kypsymätön ja pohjattoman itsekäs hedonisti, joka keskittyy aivan liiaksi pikkulapsiaikaan.

Oksettavaa kaksinaamaisuutta minusta.

En vihaa lapsia todellakaan, en vain välitä niiden seurasta, sama koskee koiria, koirista tykkään kovastikin mutta omaa en halua, olen siis vela ja vako :)

Kiitos AP tästä. Ihan samaa mieltä. Ite kuulun niihin joita "vähän kuritettiin" tukkapöllyllä ja luunapeilla. Olihan se tehokasta, eikä traumaattisin muistoni (ne oli taas sitä henkistä väkivaltaa, vähättelyä ja mollaamista, nolaamista.) mutta kivun pelolla siinä kasvatetaan, ei kovin pedagoogista.

Mun mielestä on naurettavaa että ihan kuka saatana tahansa saa pukata lapsia tähän maailmaan kun on aivan ilmiselvää että iso osa vanhemmista ei tiedä psykologiasta tai lapsen psyykeestä hölkäsen pöläystä. Äidiksi tuleminen ei tee kenestäkään valmista kasvattajaa, ja jos on yhtään taustalla omia henkisiä solmuja omasta kasvatuksesta tai vanhemmistaan niin aika monella loppuu työkalut pakista hankalan lapsen kanssa.

"Kyllä siihen rooliin kasvaa sitten" - yllättävän moni luulee että vauvavuoden aikana sitä jotenkin sitten oppii olemaan hyvä vanhempi.

Ja vihastuttaa ihmiset jotka luulee tietävänsä parhaiten koska "se on mun lapsi ja minä olen äiti, älä mulle ala..." Juu kerro vielä lisää.

Vierailija kirjoitti:

Ei tunnu kovin reilulta minusta.

Onko vapaaehtoisesti lapseton se "toinen", johon voi projisoida omat sisäiset konfliktinsa?

Loistava avaus!

Erittäin hyviä kommentteja kaikki. Hienoa! kiitos