Mitä ajattelet ihmisestä jota "ällöttää" kirpputorit? ev

Vierailija kirjoitti:

Mietin ällöttääkö häntä ovenkahvatkin.

Ja wc-pönttöä ei varmaan käytä kuin kotioloissa.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen ihminen luultavasti ällöää monta muutakin asiaa, julkisia saunoja, kierrättämistä, lihavia ihmisiä, vammaisia, sairaita, likaa, vaipanvaihtoa, seksuaalisesti aktiivisia ihmisiä, ulkomaalaisia, eilistä ruokaa...

Ei hitto, melkein kuin minä! En tosin inhoa vammaisia, lihavia, ulkomaalaisia tai vaipanvaihtoa (omalle lapselle). Minä en tosiaan luota muiden hygieniaan, ja siksi kirppis muunmuassa ällöttää. Julkiset pesutilat ovat kyllä itse saadanasta.

Kirppareilla ON paha haju, poikkeuksetta. Olen yliherkkä hajujen suhteen ja pelkään lutikoita.

Ostan kirpparilta vain sellaista, jonka voi pestä 60 asteessa tai pakastaa. Lisäksi vaate ei saa haista homeelle tai hajusteille. Joo, en nauti kirppareista. Pelkään ötököitä. Jumalaton rumba isossa kämpässä, jos tulee kutsumattomia vieraita mukana.

No, tavallaan käsitän, koska aina välillä kirppiksillä on törmännyt ällöihin juttuihin - hikitahraisiin paitoihin, haiseviin kenkiin, myytävissä housuissa jopa menkkatahra... Vaikka enimmäkseen tuotteet toki on hyviä ja siistejä. Itseäni jotenkin ahdistaa se tavaran paljous ja sekalaisuus. Ostan mieluiten tori.fistä niin en joudu ahdistuksen valtaan ja saan etukäteen katsottua todnäk siistin tuotteen. Eli kyse ei ole käytetyn tavaran kammosta.

Olen pöly ja homeallergikko. 5min kirpparilla riittää oireiden saamiseen. Kymmenien ihmisten sinne tuomat pölyt sekoittuvat ja takaavat paskan olon loppupäiväksi. Monella on varmaan hometta tietämättään. Mitään en ikinä uskaltaisi ostaa kirpparilta.

Ne kerrat mitä olen kirpparilla käynyt, on siellä myyty pelkkää nuhjuista paskaa. En ihmettele, jos sellainen ällöttää.

KIrppiksillä on paljon huonoa tavaraa ja se laskee koko touhun arvoa. Pahinta on  huonekalut, jotka on täynnä luteita. Älkää osatko huonekaluja käytettynä tai ainakaan kerätkö niitä roskalavoilta.

Voin kyllä ostaa huonekaluja tai taulun, astioita kirpputorilta, tavaran, jonka voi pestä kuumalla tai purkaa osiin ja uusia, taulua voi pitää tuulettumassa, eikä sitä tarvitse hipelöidä. Tosin koti on sisustettu ja astioita riittää eli en niitä ostele.

Vaatteita en sen sijaan kirppiseltä osta, ostan laadukkaita vaatteita ja pidän ne puhki, nytkin minulla on päällä 10v vanhat housut ja 5v tunika päälläni, käyttö kerran hinnaksi tulee varmasti senttejä, vaikka ostaessa hinta voi olla 3 numeroinen.

Koen kulutukseni yhtä eettiseksi kuin tuttu joka kiertää autollaan pari päivää viikossa kirppiksiä, ostaen ja myyden.

Ajattelen, että ihminen ei ymmärrä laatua. Siis kuvittelee, että se kaupan merkkituote on automaattisesti laadukkaampi kuin retrolöytö kirpparilta. Metsästän kotimaisia vanhoja vaatteita erityisesti ja alle viidellä eurolla löytyy usein paljon laadukkaampia ja istuvampia vaatteita kuin kaupasta uutena. Silmä on onneksi hyvin harjaantunut tunnistamaan hyvät materiaalit metrien päästä tangosta tai kasasta, ettei tarvi koko kirpputoria penkoa tuntia.

Mä myönnän että ällöttää. Vaatteita en osta, hajua niistä ei saa pois. Joitakin astioita katselen. Olen tehnyt ihan kivoja löytöjä mutta en jaksa niissä ravata, käyn ehkä kerran vuoteen.

En voi sille mitään etten oikeastaan enää siedä käytettyjä vaatteita, kengissä ei tulisi mieleenkään käytetyt. Vaatteisiin se pinttynyt haju vaan jää eikä sitä saa millään pois. Joskus ostin uuden näköisen takin, kun se oli hetken päällä niin kainaloista tuli ihan järkyttävä haju, hajuvettä ja hikeä. Joskus olen jopa kaupasta tälläisen paidan ostanut, se hajuveden haju ei lähtenyt millään kikakolmosilla eikä noin 40 kertaa pestynä vaatteesta pois.

En ole hajusteyliherkkä, hajuaistini on äärimmäisen tarkka. En pysty sopeutumaan toisen ihmisen hajuun ollenkaan. Olisipa tästä kyvystä ede jotain iloa mutta ei.

Kokoomuslaisilla on köyhyysallergia. "Kaikilla meillä on rajoitteemme",(Susanna Koski)

Minä olen yksi, joka ei kirppareista niin välitä ostamisen kannalta. Eilen kävin viimeksi viemässä lapsen kanssa yhteen isoon paikkaan lasten vanhoja suksia, sauvoja ja monoja. Mukaan sieltä lähti läjä Aku Ankan taskukirjoja 2-3 /kpl lapsille, muuta emme edes ajatelleet katsoa.

Jo sinne kirppikselle mennessä vastaan tulee ihan ihme roinaa, jonka minä nakkaisin miettimättä roskikseen ja en ymmärrä kuka esimerkiksi niitä ällöttävän rumia posliinipatsaita, matkatuliaisnukkeja ja muuta älytöntä roinaa hankkii edes uutena! Myös ne ihan karmaisevat astiat ovat kuvottavia. Vaatteita en sieltä edes yrittäisi etsiä muuten kuin naamiaisiin, mutta jos muut sieltä löytöjä tekevät, niin ok.

Itse kierrätän perheen ehjät ja siistit vaatteet jonnekin lähiseudun kirppikselle ja kerran näin yhden ihan kauniin lähes uuden talvitakkini apteekissa edessäni olevan rouvan päällä. Se sopi hänelle paljon paremmin kuin itselleni.

Omat ja perheen vaatteet ostan kuitenkin aina uutena, sillä silloin saan täsmälleen sitä mitä haluan, saan sen juuri oikean kokoisena, ehjänä, puhtaana ja helposti. Ostamme myös vain tarpeeseen, emme muuten vaan. Meillä on rahaa uusiin vaatteisiin, senkin takia töissä käymme. Minulla ei ole myöskään aikaa ja kiinnostusta mennä mitään sekakasoja penkomaan. Luulen, että aika monet kirppareita kammoksuvat ovat minunkaltaisia tavallisia ihmisiä. Teinini ovat vielä huonompia kirpparityyppejä kuin minä.

Mua ällöttää joskus. Käsiin jää kirppareilla likainen tunne. Se on kai jotenkin se haju, nuhjuisuus, nyppyiset vaatteet ja ihmeellinen roina, jota kukaan ei halua tai tarvitse.

Olen tehnyt paljon parempia löytöjä fb:n kierrätysryhmistä eikä mene kiertelyyn aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen ihminen luultavasti ällöää monta muutakin asiaa, julkisia saunoja, kierrättämistä, lihavia ihmisiä, vammaisia, sairaita, likaa, vaipanvaihtoa, seksuaalisesti aktiivisia ihmisiä, ulkomaalaisia, eilistä ruokaa...

Näinhän se on. 

Itse en käy koskaan kirpparilla, joten en tiedä, miltä siellä haisee. Ostan uutena sen, mitä tarvitsen. Aniharvoin ostan yhtään mitään muuta kuin ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen ihminen luultavasti ällöää monta muutakin asiaa, julkisia saunoja, kierrättämistä, lihavia ihmisiä, vammaisia, sairaita, likaa, vaipanvaihtoa, seksuaalisesti aktiivisia ihmisiä, ulkomaalaisia, eilistä ruokaa...

No joo, tuosta listasta ällöän ja vältän julkisia saunoja. En mene niihin ikinä, ihana oma puilla lämpiävä saunani on paras ja en halua muiden jalkasieniä. Kierrätän omat rojuni ja vaatteet kyllä, samoin kierrätän myös mm. paperit, pahvit, muovit, kompostijätteet, paristot yms., pienmetallit, ongelmajätteet, vanhat lääkkeet jne.

Lihavia ihmisiä en inhoa, mutta en aina ymmärräkään, vammaisten ja sairaiden parissa teen palkkatyötäni, joten he ovat hyvin ok. Vatsatautisia ja muita tarttuvia tauteja sairastavia ihmisiä karttelen. Lian pesen pois ja kotonani ei ole likaista, vaipat olen vaihtanut kolmelta lapseltani ihan sujuvasti, ei ongelmia. Seksuaalisesti aktiivinen ihminen.. Olenkohan minä sellainen kun minulla ja miehelläni on seksiä vielä näiden yli kahdenkymmenen vuoden jälkeenkin seksiä kolmisen kertaa viikossa? Huo*ista en välitä, se on totta.

Ulkomaalaisia en inhoa, olenhan itsekin asunut aikuisena useita vuosia ulkomailla. Eilistä ruokaa en myöskään inhoa, sillä kun itse tekee ruuan, niin tietää tasan mitä se on ja miten se on syönnin jälkeen käsitelty. Kaupasta en kyllä osta ikinä mitään punaisen lapun tuotteita.

Oliko sinulla vielä muita ajatuksia minusta kirppareita ällöävästä ihmisestä? :)

Johtunee varmaan siitä kaikesta pesemättömästä kaatopaikkajätteestä, jota kirppismammat raahaavat myytäväksi. Eihän tähän oo kuin pari kertaa meidänPiiu-Eeli oksentanut, eikä nää housut niin pahasti haise hiivapimpsalle. Turha näitä on ennen myyntiä pestä. I feel you sister. Ainoastaan myyjäkirppikset ovat siedettäviä paikkoja

Vierailija kirjoitti:

90- luvun alussa kun kirpparit tuli, sen ajan jupit nyrpisteli nenäänsä, miksi käyttää muiden vanhoja tavaroita. Löysin silloin paljon hyviä suomalaisten tehtaiden villaneuleita ja puuvillavaatteita. Myös vanhemmat pula-aikaa eläneet innostui että vaatteita on saatavilla edullisesti.

Eli vaatteet ym tuli tarpeeseen.

Tänä päivänä en mene kirppareille tappamaan aikaa, kun oikeaa tarvetta ei ole. Sitäpaitsi, tavarat on kalliimpia, on liikaa hyötymistä. Ja liikaa tavaraa.

Liikaa on ammattimaista myymistä, esineiden tyyli, fiilis tai käyttöarvolla ei ole merkitystä eivätkä myyjät ole hyväntuulisia vaan kireitä.

Eli ilmiönä koko kirppistouhu on muuttanut luonnettaan, ei enää kiinnosta.

Itse löysin juuri tuolloin todella pilkkahintaan suomalaista designia ja laatua. Nyt hyvä jos ei joka pöydässä ole jotain risaa muumi pyllistää -mukia järjettömällä pyyntihinnalla.

En tarvitse muiden roinaa ja ostan vain tarpeeseen ja se tarve ei löydy kirpputoreja kiertelemällä.

Kirpputorien kiertelijät ostavat varmasti aika usein vaatteita ja roinaa, mitä eivät ole edes ajatelleet hankkia sinne mennessään, joten sellainen on minusta ihan turhuutta. En mene kiertelelemään kauppojakaan sillä periaatteella, että ostan "mitä vain" jos eteen halvalla tulee, vaan jos tarvitsen talvitakin, niin menen ostamaan talvitakin. En talvitakin kanssa vielä kuusi paripuolta kahvikuppia, muumimukin, viisi halpaa paitaa ja kahdeksan kukkamaljakkoa.

Up