Löydänkö enää koskaan uutta miestä?
Olen vasta 25-vuotias ja jäämässä kahden lapseni yksinhuoltajaksi, joista nuorempi on 4kk ja vanhempi 2-vuotias. Harkitsen siis vakavasti mieheni jättämistä. Hän käyttäytyy todella törkeästi minua kohtaan. Asiasta on puhuttu, tapeltu ja käyty jopa perheterapeutillakin juttelemassa, mutta kun mikään ei auta. Mieheni ei yksinkertaisesti arvosta minua. En ansaitse sellaista kohtelua rakkaalta ihmiseltä. Nyt mua huolettaakin, että löydänkö oikeasti koskaan enää uutta miestä. Naamasta olen todella kaunis ja kroppakin on enemmän kuin kuosissa, mutta pelkään, että alapääni on väljähtynyt synnytyksen seurauksena. Olen kyllä jumpannut ja on se kovasti siitä palautunutkin, mutta ei kait siitä koskaan enää entisenlaista tule :( Että ei kait se nätti naama ja hyvä kroppa auta jos alakerta on väljähtänyt. Surettaa, löydänkö enää koskaan uutta miestä?
Kommentit (34)
On todella surullista että ikäisesi tytöt ovat tässä nykyisessä pornokulttuurissa oppineet arvottamaan itsensä pelkän alapään kautta. Haluaisitko todella miehen jolle olisit pelkkä sukupuolielin? Etkö oikeasti koe ansaitsevasi parempaa?
Sitäpaitsi ikäiselläsi ei edes voi olla mikään löystynyt emätin vaikka olisi synnyttänytkin. Toki jos miehen toiveena on sellainen pikkutytön alapää niin silloin ei varmaankaan normaali täysikasvuinen nainen ja normaalit täysikasvuisen naisen sukupuolielimet hänelle kelpaa mutta et kai sellaista miestä halua?
Itsetuntosi vaikuttaisi olevan niin alhainen että minusta sinun kannattaisi tässä elämänvaiheessa keskittyä siihen että opit arvostamaan itseäsi ja saat vanhat traumat pois pinnalta. Jos nyt heti lähdet etsimään uutta miestä niin on hyvin mahdollista että joudut taas uudestaan suhteeseen jossa sinua alistetaan. Alistajilla kun on taipumus löytää aika helposti ne ihmiset jotka eivät arvosta itseään.
Vierailija kirjoitti:
Olen vasta 25-vuotias ja jäämässä kahden lapseni yksinhuoltajaksi, joista nuorempi on 4kk ja vanhempi 2-vuotias. Harkitsen siis vakavasti mieheni jättämistä. Hän käyttäytyy todella törkeästi minua kohtaan. Asiasta on puhuttu, tapeltu ja käyty jopa perheterapeutillakin juttelemassa, mutta kun mikään ei auta. Mieheni ei yksinkertaisesti arvosta minua. En ansaitse sellaista kohtelua rakkaalta ihmiseltä. Nyt mua huolettaakin, että löydänkö oikeasti koskaan enää uutta miestä. Naamasta olen todella kaunis ja kroppakin on enemmän kuin kuosissa, mutta pelkään, että alapääni on väljähtynyt synnytyksen seurauksena. Olen kyllä jumpannut ja on se kovasti siitä palautunutkin, mutta ei kait siitä koskaan enää entisenlaista tule :( Että ei kait se nätti naama ja hyvä kroppa auta jos alakerta on väljähtänyt. Surettaa, löydänkö enää koskaan uutta miestä?
Jos sinua ei kerran arvosteta, täytyy ensiksi kysyä että onko sinussa sitten mitään mitä yleensä voisi arvostaa? Arvostaminen on yleensä sellainen asia että kun mies ei näe naisessa mitään mitä voisi arvostaa, ei hän sellaista sitten millään tavalla arvosta. Itserakkautta sinulta ei ainakaan puutu, itsekehujesi perusteella. Loukkaantuvaa tyyppiäkin tunnut olevan ja uuden suhteenkin suurin murhe tuntuu olevan väljä tavara. Kirjoittamasi perusteella kun sinun punnitsee, ei voi muuta kuin kevyeksi todeta. Jos nykyisen miehesi hylkäät, toivon että osoitat sen verran kykyä ajatteluun että olisit loppu elämäsi yksin. Säästäisit ainakin yhden miehen sinun kaltaiseltasi naiselta.
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vasta 25-vuotias ja jäämässä kahden lapseni yksinhuoltajaksi, joista nuorempi on 4kk ja vanhempi 2-vuotias. Harkitsen siis vakavasti mieheni jättämistä. Hän käyttäytyy todella törkeästi minua kohtaan. Asiasta on puhuttu, tapeltu ja käyty jopa perheterapeutillakin juttelemassa, mutta kun mikään ei auta. Mieheni ei yksinkertaisesti arvosta minua. En ansaitse sellaista kohtelua rakkaalta ihmiseltä. Nyt mua huolettaakin, että löydänkö oikeasti koskaan enää uutta miestä. Naamasta olen todella kaunis ja kroppakin on enemmän kuin kuosissa, mutta pelkään, että alapääni on väljähtynyt synnytyksen seurauksena. Olen kyllä jumpannut ja on se kovasti siitä palautunutkin, mutta ei kait siitä koskaan enää entisenlaista tule :( Että ei kait se nätti naama ja hyvä kroppa auta jos alakerta on väljähtänyt. Surettaa, löydänkö enää koskaan uutta miestä?
Jos sinua ei kerran arvosteta, täytyy ensiksi kysyä että onko sinussa sitten mitään mitä yleensä voisi arvostaa? Arvostaminen on yleensä sellainen asia että kun mies ei näe naisessa mitään mitä voisi arvostaa, ei hän sellaista sitten millään tavalla arvosta. Itserakkautta sinulta ei ainakaan puutu, itsekehujesi perusteella. Loukkaantuvaa tyyppiäkin tunnut olevan ja uuden suhteenkin suurin murhe tuntuu olevan väljä tavara. Kirjoittamasi perusteella kun sinun punnitsee, ei voi muuta kuin kevyeksi todeta. Jos nykyisen miehesi hylkäät, toivon että osoitat sen verran kykyä ajatteluun että olisit loppu elämäsi yksin. Säästäisit ainakin yhden miehen sinun kaltaiseltasi naiselta.
Juuri kaltaisiasi kiusaajamiehiä kannattaa aloittajan ja kaikkien muidenkin varoa.
Saatko suurtakin tyydytystä siitä että lyttäät jo valmiiksi lytättyä nuorta vielä lisää?
Vierailija kirjoitti:
Mikä koulutus sulla on?
Sekin vielä, olen käynyt vasta lukion. Yliopistoon ajattelin lähteä vuoden päästä opiskelemaan, nolottaa tosi paljon kun ekat kaverit valmistuu jo maistereiksi ja itsellä tää elämä on mennyt tälleen.
Ap
Jos sinulla on kaunis kroppa niin varmasti saat uuden miehen. Se on tärkein asia miehille. Jos vartalo on kunnossa niin rakastuminen/ihastuminen voi tapahtua.
Mikä ala sua kiinnostaa? Kannattaa opiskella itseä kiinnostava ammatti. Kyllä sun asiat vielä järjestyvät.
Oon aina miettinyt millanen ihminen pitää itseään "todella kauniina" :D Siis kun en ole koskaan kuullut kenenkään, edes minun mielestä todella kauniin sanovan, että "olen muuten todella kaunis". Mutta kaipa ne hiljaa mielessään tietävät pärstänsä markkina-arvon :)
Vierailija kirjoitti:
Mikä ala sua kiinnostaa? Kannattaa opiskella itseä kiinnostava ammatti. Kyllä sun asiat vielä järjestyvät.
Luokanopettajaksi haaveilen.
No ei tollasta kannata miettiä. Vaikka olisitkin tiukka, niin se mies voi olla ihan minimuna. Ei paljoa tiukkuuskaan auta jos vastassa on pikkurillin kokoinen pili.
Niin että eroat vain jos tilalle on varmasti tulossa joku muu?
Totuus nyt on se, että ei ole mitään luonnonlakia, joka määrittäisi, että kaikille on joku uusi tulossa eron jälkeen. Emme me voi sinulle täältä uutta, parempaa miestä luvata. Surullista on myös se, että todennäköisesti jäät sen nykyisesi rinnalle, koska et saa eroa aikaiseksi. Surullista on myös se, että uuden miehen kohdalla mietit vain, että kelpaako alapääsi tälle uudelle tai haittaako sinun huonot puolesi, kelpaatkohan kenellekään. Et mieti lainkaan mitä itse haluat tältä uudelta mieheltä tai mikä sinulle kelpaa. Sillä ei taida olla väliä, mitä sinä haluat? Olet ihan hukassa nyt elämäsi kanssa. Pieni tauko nyt siihen suhteeseen, jonka aikana muutat pois, haet opiskelemaan ja mietit ihan itseäsi ( toki lapsia myös).
Ihanaa, että tänne on tullut fiksuja vastauksia. Totta se on, että en voi arvottaa itseäni pelkän alakerran perusteella. Nyt mun on opittava ihan oikeasti arvostamaan itseäni. Mies on kyllä sanonut, että seksi synnytyksen jälkeen on ollut paljon parempaa kuin ennen sitä, orgasmit on kuulemma isompia. Mutta samalla hän on muistanut mainita kuinka alapääni on löysempi, tosin itse tyhmyyksissäni olen asiaa kysellyt. Nyt kun kirjoitan tätä, tajuan vasta oikeasti kuinka heikko itsetunto minulla oikeasti on.
Ap
Alapäävouhotus saa riittää. Hanki ammatti, keskity lapsiisi. Fiksummat miehet arvostavat naisessa myös henkisiä arvoja. Nyt uusi suunta elämällesi.
Vierailija kirjoitti:
Niin että eroat vain jos tilalle on varmasti tulossa joku muu?
Totuus nyt on se, että ei ole mitään luonnonlakia, joka määrittäisi, että kaikille on joku uusi tulossa eron jälkeen. Emme me voi sinulle täältä uutta, parempaa miestä luvata. Surullista on myös se, että todennäköisesti jäät sen nykyisesi rinnalle, koska et saa eroa aikaiseksi. Surullista on myös se, että uuden miehen kohdalla mietit vain, että kelpaako alapääsi tälle uudelle tai haittaako sinun huonot puolesi, kelpaatkohan kenellekään. Et mieti lainkaan mitä itse haluat tältä uudelta mieheltä tai mikä sinulle kelpaa. Sillä ei taida olla väliä, mitä sinä haluat? Olet ihan hukassa nyt elämäsi kanssa. Pieni tauko nyt siihen suhteeseen, jonka aikana muutat pois, haet opiskelemaan ja mietit ihan itseäsi ( toki lapsia myös).
Ei, en mä sitä tarkoittanut. Halusin vain kuulla muiden ihmisten mielipiteitä, että onko mulla koskaan edes toivoa. Ja totta se on, aika hukassa mä tällä hetkellä olenkin. Mutta jos jotain tästä keskustelusta tajusin, niin sen, että miksei mulla olis toivoa. Ensin on vaan kasattava itsensä ja opittava arvostamaan itseään. Jos mä en edes itse arvosta itseäni, niin kuka muukaan mua vois arvostaa. Helpommin tietty sanottu kuin tehty.
Ap
Eroa ja laita elämäsi järjestykseen. Keskity nyt hetkeksi lapsiin ja katso uutta miestä vasta kolmekymppisenä.