Pattitilanne päiväkodissa, lapsi ei koskaan lopettanut itkuaan mutta vanhemmat eivät ota pois

Yksi lapsi lapseni ryhmässä itki myös ainakin yhtäkauan. Hänelle annettiin lopulta oma hoitaja ja myöhemmin lapsi sai jonkun diagnoosinkin. En tiedä minkä.

Itse tiedän yhden tapauksen, jossa sekä vanhemmat että päiväkodin johtaja heräsivät, kun itku vaihtui häiriökäyttäytymiseksi.

Voimia kaikille asianosaisille, oma esikoiseni olisi saattanut olla tällainen lapsi. Meni lopulta viisivuotiaana hoitoon, eikä helppoa ollut silloinkaan.

Päiväkodin johtaja paikalle katsomaan tilannetta (vaikka varmasti on jo ollutkin) ja sitten elto, kelto ja mitä näitä nyt on. Yhteispalaveri vanhempien kanssa.

Todella harmi, jos vanhemmat eivät usko teitä ja tunne huolta lapsesta.

Puoli vuotta itkenyt ja mitään ei ole tehty asialle? Oikeasti? Noinko amattitaidotonta väkeä on olemassa?

Mistäköhän sitä apua voisi saada? Jos et muuta oikeasti keksi niin tee lastensuojeluilmoitus lapsesta kun ette pysty hoitamaan asiallisesti? Jos he vaikka saisivat lapselle oman avustajan?

Lastensuojeluilmoitus siitä, että muuten terve lapsi itkee päiväkodissa? Missähän maassa elät. Täällä Suomessa laki menee niin, että yksityisellä lapsi erotetaan mutta kunnallisella lto ja johtaja yrittävät puhua vanhemmille järkeä.

Onpa kamalat vanhemmat :( Itsekin jäin joskus tarhassa itkemään äidin perään, enpä voi sanoa että olisi vaikuttanut mitenkään positiivisesti elämääni...

No mitäs luulet et lastensuojelu tuumaa? Vanhemman pakko jäädäkotirouvaksi/isäksi kun lapsi ei ole sopeutunut päiväkotiin? On varmaan hyvä sitten pohtia niissä moniammatillisissä tiimeissä miksi lapsi ei viihdy tai sopeudu. Onhan tuo nyt outoa. Ei ole itselleni tullut vastaan tuollaista tapausta. Jotkut ikävöivät pitkään mutta yleensä aina sopeutuvat. Onko kaikki tehty mitä voidaan jotta lapsi viihtyisi paremmin päiväkodissa?

Autisminkirjon lapset ainakin saattavat olla taaperoina kuvatunkaltaisia. Kannattaa tosiaan tutkia tarkemmin, mistä on kyse, vaikka noin nuorella onkin vielä aikaista. Kyllähän lapsi jollakin tapaa tulisi saada sopeutumaan tarhaan. Aika ikävää, jos äidin pitää lopettaa työssäkäynti sen takia, että lapsi itkee tarhassa. Kyllä jokaisella erityislapsen vanhemmallakin on oikeus käydä töissä. Toki, jos vanhemmilla olisi mahdollisuus jatkaa töissä vaikka osittaisella hoitovapaalla keventäen näin lapsen tarhassaoloaikaa. Ja vaikka osallistua alkuun hyvinkin paljon tarhapäiviin, jotta lapselle muodostuisi tuttu ja turvallinen olo siellä. Lisäksi valokuva-albumi perheenjäsenistä jota selata yhdessä hoitajan kanssa ja vaikka äidille tuoksuva villapusero tms. lohdukkeeksi. Päiväunille voisi kokeilla painopeittoa.

Pakkohan tuossa jotain on tehdä. Kunnon keskustelu vanhempien kanssa ja myös henkilökunnan. Kyllä vanhempien olisi tajuttava ottaa lapsi hoidosta pois. Ei kaikki lapset vain sopeudu alle 2-v. tarhaan, tosi pieniähän ovat. Liikaa korostetaan menestystä ja työnteko ei saisi mennä lapsen hyvinvoinnin ja mielenterveyden edelle.

Niin ja haittaahan tuo koko muutakin ryhmää kun yksi siellä koko ajan parkuu.

Vierailija kirjoitti:

No mitäs luulet et lastensuojelu tuumaa? Vanhemman pakko jäädäkotirouvaksi/isäksi kun lapsi ei ole sopeutunut päiväkotiin? On varmaan hyvä sitten pohtia niissä moniammatillisissä tiimeissä miksi lapsi ei viihdy tai sopeudu. Onhan tuo nyt outoa. Ei ole itselleni tullut vastaan tuollaista tapausta. Jotkut ikävöivät pitkään mutta yleensä aina sopeutuvat. Onko kaikki tehty mitä voidaan jotta lapsi viihtyisi paremmin päiväkodissa?

Tuttavan lapsi ei sopeutunut (oli aiemmin perhepäivähoitajalla). Entinen hoitaja lopetti työt. Kokeiltiin toista perhepäivähoitopaikkaa, ei onnistunut. Lopulta äiti jäi vuodeksi kotiin (otti virkavapaata, toki tämä ei suurimmalle osalle noin vain onnistu)). Vuoden päästä lapsi meni ihan mielellään esikouluun ja hoitoon. 

Omani huutaa nyt kolmatta viikkoa. Olisko neuvoja mitä tehdä?

Rakkautta, sitä aitoa oman äidin rakkautta ei ammattilaisilta saa. En väheksy ammattilaisia. Ei vaan kukaa voi toisen lasta rakastaa niinku omaansa, se on totuus.

Nykyäidin olis oltava töissä kun lapsi on 9kk. Vauva siis.

Äidin pitäis miettiä, jos kuitenki käyttäis pari vuotta enemmän lapsen kehityksen vuoks. Missään parhaassakaa tarhauksessa lto ei pysty pitää 4vauvaa sylissä yhtäaikaa. Mitä se tekee itsetunnolle...

Myös vanhempana kiintymys suhde on aivan erilainen niillä jotka ovat saaneet olla omien vanhempien kanssa kotona.

Uraa ei tänä paivänä kannata yrittää luoda. Mikätahansa on epävarmaa.

Joo googlettakaa huviksenne mitä tapahtuu lapsen kehityksessä suhteessa omii vanhempiinsa just tossa vuoden iässä. Onko siihen verrattuna rahalla mitää väliä?

Samalla kuvahakuu 1v lapsi. Miettiä kuuluuko se laitoksee vai äitin sylii?

Mitä asialle on päiväkodissa yritetty tehdä?

Joskus ryhmässä oli vastaava tapaus, mutta rauhottui aamun kuluessa. Se vaati kuitenkin oikeanlaista suhtautumista ja aikaa lapselle. Isossa ryhmässä sitä voi olla vaikea järjestää.

Hetkinen: nyt on menossa perhevapaauudistus, jossa nimenomaan painotetaan sitä,että lapsen paras aika tulla hoitoon on alle 2 vuotta ja että laadukas varhaiskasvatus on parasta, mitä Suomi lapsille tarjoaa. Ei ole lapsen vika - eikä edes perheen vika - että lapsi itkee ikäväänsä, koska ympärillä on kaikesta päätellen vain epäpätevää väkeä. Lapsen paikka on päiväkodissa, koska kun äiti voi hyvin, voi koko perhe hyvin, ja naisenkin paikka on töissä, ei kotona.

Siellä on akateemisen koulutuksen saanut LTO, joka voisi lopettaa ikuisen suunnittelun ja vihdoinkin saapua osaksi ryhmää olemaan lasten kanssa. Hirveähän tuo paikka on, jos lapsi saa puoli vuotta itkeä eikä kukaan suostu lohduttamaan.

Entä sitten se, kun pieni lapsi hakee itselleen hyväksyntää sillä, että hänen katseeseensa vastataan? Mitä tapahtuu niille lapsille kenen katseet jää tyhjäksi?

Miten rikkinäisiä nuo lapset ovat aikuisina, jotka vain hoitoon viedään?

Mä jouduin joskus hakemaan oman lapseni pois päiväkodista kun ei suostunut nukkumaan vaan itki. Oli juuri aloittanut pk.n. ja oli juuri täyttänyt 3v. No sitten se meni siihen että hoito täytyi järjestää muuten ja lapsi haettiin pois muiden mennessä päiväunille. Lapselle jäi traumoja yhdestä aikuisesta ja itkeskeli ettei halua olla x:n kanssa. Onneksi elettiin loppukevättä ja tuli kesälomat tädeillekkin ja syksyllä hoitaja vaihtoi eri ryhmään.