Suurperheet

Mikä on kiire? Hyvin suunniteltu ja aikataulutettu elämä ei tunne sanaa kiire. Lapsia 7, suurin osa jo aikuisia. Olen ollut työelämässä aina ja lapset hoidettu kotona yrityksen sivussa. Elämä on vain valintoja ja sen mukaan on elettävä, olipa lapsia yksi tai kymmenen.

Mutta aika on silti rajallista, vaikka kuinka aikataulutettua. Kun kahden lapsen vanhempien on aikataulutettava neljän perheenjäsenen menot, harrastukset ja huvit, niin seitsemän lapsen vanhempien on aikataulutettava yhdeksän hengen menot, harrasukset ja huvit. Eli aikaa jää viisi kertaa vähemmän kaikkeen muuhun, kuten perheen yhdessäoloon tai laatuaikaan yhden lapsen kanssa. Seisenlapsisen perheen vesa saa viisi kertaa vähemmän aikaa vanhemmiltaan. Todennäköisesti tämä näkyy myös taloudellisesti - tosin ei aivan kaikilla suurperheillä.

Ja vaikka kotitöitä tehdään isommalla porukalla, niin onhan sitä pyykkiä, tiskattavaa ja imuroitavaa viisinkertaisesti. Jos talossa on koko ajan vaippaikäinen, on sitä puuhaa senkin puolesta vielä enemmän eikä esim. esikoinen saa ehkä koskaan sellaista laatuaikaa vanhemman kanssa, mitä kaksilapsisessa perheessä saadaan ,kun lapset ovat jo isompia ja vanhempien aika ei mene perushoivaan.

Tunnen monia suurperheiden lapsia, ja se aikuisen nälkä, huomattavaksi tulevan tarve, on jotain järjetöntä.

Mwillä ei ole kukaan nälkäinen sillä teen hyvää ja ravitsevaa ruokaa. Rankkaa on ainoastaan kun on vauva perheessä. Jos nuorimmainen on vaikka kaksi niin helpottaa. Jos ei ole koko ajan enää äidissä kiinni. Nyt tuo nuorimmainen on vuoden ja on ihan vauva vielä, kylläkin ihan vika lapsi että kyllä tästä selviää ;)

Vauva tykkää kyllä leikkiä sisarusten kanssa ja hekin rakastavat vauvaa joten saan usein koulun jälkeen kädet vapaaksi silitykseen, akvaarionpesuun tms mitä en halua tehdä vauvan kanssa enkä ehtinyt tämän päiväunien aikana.

Aamupäivisin on aika rentoa. Käyn kaupassa vauvan kanssa, siivotaan, pestään pyykkiä, käydään kahdestaan uimassa, katsomassa hevosia jne, leikkipuistossa. Sitten laitetaan ruokaa ja kun lapset ovat kotiutuneet koulusta hekin syövät ja tekevät läksyt. Yleensä siihen aikaan on vauvakin päiväunilla ja tämä mamma juo kahvia sohvalla lojuen. Kunnes joku tarvii apua tai näyttää jotain jne. Ruokapöydässä jokainen kertoo vuorollaan päivästään ja keskustellaan kaikesta.

Sitten on harrastuksia mutta niitä on meillä vain kolmena arkipäivänä sillä osassa on useampi eri ikäinen lapsi mukana. Yli 10v lapset kulkevat itse harrastuksiin ja takaisin sillä ne ovat kaikki kotikaupungissa, jalan tai pyörällä. Ei ole kaukana. Pienempiä vien. Jokaisella kouluikäisellä lapsella on 2-3 harrastusta mistä pitävät. Alle kouluikäiset käyvät pikkulasten jumpassa kun ovat kolmevuotiaita, se on kerran viikossa. Sinäkin aikana ehdin käydä postissa tms hoitaa nopeita asioita vauvan kanssa.

Iltaisin laitan taas ruokaa ja syödään yhdessä kun mies palaa töistä. Jutellaan ja puuhastellaan jotain yhdessä ja sitten on iltasuihkut ym mihin pitää komentaa lapsia, "mä menin jo eilen eka, nyt on ton vuoro"

Nukkumaan iästä riippuen klo 20 tai 21:30. Itse menen yleensä 22:30-23.

Aamulla herään klo 6:30 ja juon kahvia rauhassa yksin ja klo 7 herätän ekat lapset joilla koulu alkaa kahdeksalta. Autan kampauksissa joitakin ja jotkut eivät tarvitse mitään apua. Kun kaikki lapset ovat menossa kouluun laitan vauvalle ja itselleni aamupalaa ja aloitamme siivouksen :)

Ei minusta ole koko ajan kiire eikä ole stressaavaa. Tykkään meidän arjesta :)

Riippuu varmaan tosi paljon siitä, millaista elämä muuten on. Jos kaksilapsisessa perheessä kaikki harrastaa jatkuvasti jotakin, ja suurperheessä taas ehkä ei, niin eiköhän sillä suurperheellä ole enemmän aikaa olla yhdessä. Eikä se silti tarkoita, ettei mitään voisi harrastaa; voihan perheellä olla joku yhteinen juttu.

Vierailija kirjoitti:

Mwillä ei ole kukaan nälkäinen sillä teen hyvää ja ravitsevaa ruokaa. Rankkaa on ainoastaan kun on vauva perheessä. Jos nuorimmainen on vaikka kaksi niin helpottaa. Jos ei ole koko ajan enää äidissä kiinni. Nyt tuo nuorimmainen on vuoden ja on ihan vauva vielä, kylläkin ihan vika lapsi että kyllä tästä selviää ;)

Vauva tykkää kyllä leikkiä sisarusten kanssa ja hekin rakastavat vauvaa joten saan usein koulun jälkeen kädet vapaaksi silitykseen, akvaarionpesuun tms mitä en halua tehdä vauvan kanssa enkä ehtinyt tämän päiväunien aikana.

Aamupäivisin on aika rentoa. Käyn kaupassa vauvan kanssa, siivotaan, pestään pyykkiä, käydään kahdestaan uimassa, katsomassa hevosia jne, leikkipuistossa. Sitten laitetaan ruokaa ja kun lapset ovat kotiutuneet koulusta hekin syövät ja tekevät läksyt. Yleensä siihen aikaan on vauvakin päiväunilla ja tämä mamma juo kahvia sohvalla lojuen. Kunnes joku tarvii apua tai näyttää jotain jne. Ruokapöydässä jokainen kertoo vuorollaan päivästään ja keskustellaan kaikesta.

Sitten on harrastuksia mutta niitä on meillä vain kolmena arkipäivänä sillä osassa on useampi eri ikäinen lapsi mukana. Yli 10v lapset kulkevat itse harrastuksiin ja takaisin sillä ne ovat kaikki kotikaupungissa, jalan tai pyörällä. Ei ole kaukana. Pienempiä vien. Jokaisella kouluikäisellä lapsella on 2-3 harrastusta mistä pitävät. Alle kouluikäiset käyvät pikkulasten jumpassa kun ovat kolmevuotiaita, se on kerran viikossa. Sinäkin aikana ehdin käydä postissa tms hoitaa nopeita asioita vauvan kanssa.

Iltaisin laitan taas ruokaa ja syödään yhdessä kun mies palaa töistä. Jutellaan ja puuhastellaan jotain yhdessä ja sitten on iltasuihkut ym mihin pitää komentaa lapsia, "mä menin jo eilen eka, nyt on ton vuoro"

Nukkumaan iästä riippuen klo 20 tai 21:30. Itse menen yleensä 22:30-23.

Aamulla herään klo 6:30 ja juon kahvia rauhassa yksin ja klo 7 herätän ekat lapset joilla koulu alkaa kahdeksalta. Autan kampauksissa joitakin ja jotkut eivät tarvitse mitään apua. Kun kaikki lapset ovat menossa kouluun laitan vauvalle ja itselleni aamupalaa ja aloitamme siivouksen :)

Ei minusta ole koko ajan kiire eikä ole stressaavaa. Tykkään meidän arjesta :)

Montako lasta teillä on?

Kuusi.