Munasolun luovuttajaksi? Kyllä vai ei?

Nostetaanpas tätä; eikö kenelläkään ole kokemuksia tai ajatuksia suuntaan tai toiseen?

Onko siinä ikärajaa?

Itse olisin kyllä halukas luovuttamaan nunasoluja, olen erittäin hedelmällinen, terve nainen.

Paljonko siitä maksetaan?

Munasolujen luovuttamisesta maksetaan kulukorvaukset, tienaamaan sillä ei pääse. Tosin lisäksi saa usean tuhannen euron lääkkeet, joita sitten pistelee itseensä.

Jos lähipiirissä on lapsettomuutta, niin ne hoidot on ihan hyvä keino hankkia empatiaa. Tosin luovuttajana homma oli hoidettu kun munasolut oli imetty ulos, saajana se homma vasta alkaa siitä. Mutta niistä hormonipiikeistä sai kyllä tosi kivan vuoristoradan aikaan, telkkarin katsominen oli yhtä nenäliinailua.

Aloittajalle sanon, että jos sulla ei ole mitään vakaumusta, niin mene vaan luovuttamaan. Kokemus se on muiden rinnalla. Omalla kohdalla se hämmentävin ajatus jälkikäteen oli, että jos ikinä olen uutta parisuhdetta etsimässä, tuleva mies saattaa olla jo lasteni isä.

Ei ole edes päivittäin mielessä, että jossain on toivottavasti useampi reipas jo kouluikään ehtinyt lapsi, joille olen biologisesti sukua.

Siis luovuttajan pitää olla 18-35-vuotias. Tienaamaan sillä ei pääse, lääkkeet ja kulukorvaukset tosiaan käsittääkseni saa. Kyseessä kuitenkin auttaminen.

Itsekin olen hyvin hedelmällisestä suvusta (siksipä tämä sterilisaatiokin), joten voisin kuvitella siitä johtuen, että munasolut olisi melko hyvää ja toimivaa laatua :)

Ja mitään vakaumusta suuntaan tai toiseen ei ole, ei uskonnollista tai muutakaan. Empatiaa en kaipaa; en ajatellut mieheni lisäksi mahdollisesta hommasta kertoa esim. kavereille.

Lisää kokemuksia??

AP

Luovutin aikana, kun hommasta maksettiin 600 euroa. Oli kivuliasta ja epämiellyttävää, punktio sattui todella paljon. En tekisi sitä enää uudestaan, vaikka maksu olisi edelleen tuo sama 600. Verta kylläkin luovutan edelleen säännöllisesti ja kuulun luuydinluovuttajarekisteriin, että kyllä se halu auttaa toisia on edelleen olemassa. Harmi heille, jotka lapsia eivät saa, mutta onhan maailma jo ihmisiä täynnä liiankin kanssa ja minun osaltani sukusolujen luovutus oli siinä. Kokemus muiden joukossa. Jos ajatus siellä AP:n mielen taustalla vaan nakuttaa eikä vaikene, niin mene ihmeessä luovuttajaksi.

Itse olen luovuttanut kaksi kertaa, molemmilla kerroilla reilusti yli 20 munasolua eli neljälle vastaanottajalle. Mitään suurempia sivuvaikutuksia ei tullut eikä pistäminen ollu hankalaa. Itselläni on neljä lasta, viides tulossa ja motiivina vain halu auttaa. Useinhan luovutetuilla sukusoluilla hoitaminen on viimeinen hoito mitä voidaan tehdä ja tavallaan siis apu myös hoitojen mahdolliseen lopettamiseen.

On monia syitä miksi noihin hoitoihin mennään ja miksi ne ovat tarpeellisia. Niillä tuskin ylikansoitetaan maata (haha kuten itse olen omilla soluillani tehnyt), mutta henkilökohtaisella tasolla varmasti tärkeä juttu.

Sain punktiopäivänä 250e sekä matkakulut ja muut kustannukset korvattiin. Ikäraja taitaa olla 34v. Pääset kyllä juttelemaan myös psykologin kanssa ajatuksistasi :)

Onhan sinulla suhde munasoluihisi! Auttamishalusi taustaalla kutkuttaa biologinen vaistosi, että saisit lisääntyä ilman velvollisuutta huolehtia syntyvästä lapsesta, aivan niinkuin jotkut miehetkin siementävät  vailla vastuuta! Älä luule olevasi pyyteetön avunantana! Tahdot vielä, että lapsista syntyisi terveitä, mikä onkin sekä lapsen, että geneettisen äidin eli sinun etusi, mutta huomioipa myös henkinen puoli. Lapsellakin on tarve samaistua perimäänsä! Loppupäätelmät: Ei munasolujen luovuttamiselle, koska ne eivät ole mitä tahansa soluja! Biologisesti lapseton voi adoptoida tai auttaa muuten toisten lapsia selviytymään tässä maailmassa, jos niin tahtovat olla avuksi. Sinulla ei ole keinoja auttaa ilman, että siitä olisi haittaa jollekulle toiselle, siis syntyvälle lapselle.

Nykyään muuten ei voi enää luovuttaa sukusoluja anonyymisti, eli periaatteessa ovikello voi soida 18 vuoden kuluttua ja jälkikasvu seistä siellä oven takana. Itse kasvattivanhemmilla (vai mikä sana tähän nyt sopivin onkaan) ei toki ole velvoitetta kertoa lapselle ettei tämä ole heidän solujensa yhdistymisen tulos, mutta mikäli kertovat, on lapsella laillinen oikeus saada tieto kuka luovuttaja oli.

Luovuttaisin vain jos

A) lapselle olisi pakko kertoa, esim 18-vuotiaana tulisi kirje klinikalta

B)minulle kerrottaisiin jossain vaiheessa kuka on saanut alkunsa munasolustani

Mutta koska näin ei tapahdu niin en luovuta. En halua olla tukemassa sitä että lapsi ei tiedä omia juuriaan.

Vierailija kirjoitti:

Onhan sinulla suhde munasoluihisi! Auttamishalusi taustaalla kutkuttaa biologinen vaistosi, että saisit lisääntyä ilman velvollisuutta huolehtia syntyvästä lapsesta, aivan niinkuin jotkut miehetkin siementävät  vailla vastuuta! Älä luule olevasi pyyteetön avunantana! Tahdot vielä, että lapsista syntyisi terveitä, mikä onkin sekä lapsen, että geneettisen äidin eli sinun etusi, mutta huomioipa myös henkinen puoli. Lapsellakin on tarve samaistua perimäänsä! Loppupäätelmät: Ei munasolujen luovuttamiselle, koska ne eivät ole mitä tahansa soluja! Biologisesti lapseton voi adoptoida tai auttaa muuten toisten lapsia selviytymään tässä maailmassa, jos niin tahtovat olla avuksi. Sinulla ei ole keinoja auttaa ilman, että siitä olisi haittaa jollekulle toiselle, siis syntyvälle lapselle.

Itse olen kanssa miettinyt, että kuka nainen teksii noin lapsilleen (munasoluilleen)? Jättäisi täysin tuntemattomien hoivaan. En varmasti nukkuisi yhtään yötä ilman huolta.

Minä tunnen yhden perheen, jossa lapsi on saatu lahjoitusmunasolulla useiden omilla soluilla tehtyjen lapsettomuushoitokierrosten jälkeen. Lapsi on hyvin rakastettu ja häntä ei pidetä itsestään selvyytenä vaan vuosien yrittäminen jälkeen todella ymmärretään mikä lahja lapsi on. Lasta ei lellitä pilalle vaan rajat on ja rakkautta sekä aikaa vanhemmilta, jotka ovat jo ehtineet luoda uraa, mutta jotka ovat huomanneet ettei ura tuo onnellisuutta ja täyttymystä elämässä. Ainakin tuota perhettä sivusta seuranneena voin suositella munasolujen luovutusta kaikille siihen kykeneville.