Lue keskustelun säännöt.
Ydinperhe hajosi 15 vuoden jälkeen miehen lähdettyä. En voi kai koskaan enää rakastua ja kokea uutta onnea?
18.09.2017 |
Ajatukseni ovat menneessä ja lapsetkin kärsivät tästä. En voi mitenkään antautua enää rakkaudelle. Liikaa haikeita muistoja. Aikaa mennyt jo monta vuotta, eikä tilanne näytä muuttuvan. Missä vika ja mitä tehdä? N48
Kommentit (13)
Hieno, että mies uskalsi tehdä oikean päätöksen ja etsiä itselleen onnen, sen sijaan, että olisi jäänyt hukkaamaan elämänsä huonoon suhteeseen.. Rohkea päätös ja lapsetkin kyllä aistivat, jos isä ei ole onnellinen. Jatkuva väsymys ja ärsyitenyys on lapsille pahempi, kuin se että näkee vain joka toinen viikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voi voi, että meni sitten kulissit kaatumaan. On sulla ikää on sen verran että tuskin tuossa enää mitään suurta rakkaustarinaa kehitellään. Sama se kai itkeä hajonneen YDINPERHEEN perään loppuelämän ajan.
Olitko siis rakastunut mieheen yhä ja ihanaa seksiä ja romantiikkaa? Ellei, niin löydät varmasti paremman sihteen. Kuulostaa, että itket vain perhemallin puolesta etkä niinkään hyvän parisuhteen perään.
Mä löysin upean miehen ja loistavan seksielämän 44-vuotiaana. Ei muuta kuin ala panostaa itseesi, muuttumisleikki, kuntoile, ala tavata uusia ihmisiä ja uusi harrastus jne. Toisin sanoen etsi itseäsi äläkä määrittele elämääsi perhemuodon mukaan.
Ei ole sun kuvailemassa tapauksessa mitään tehtävissä. Jos olisit bloggaaja, voisit tehdä Nessujen kanssa diilin ja keskittyä volisemaan täysipäiväisesti, ja tienata sillä. Normaalitilanteessa ihmiset toki jatkaa eron jälkeen elämää ja löytää ilon ja onnen aiheita arjesta ja todella moni myös uuden, hyvän suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Hieno, että mies uskalsi tehdä oikean päätöksen ja etsiä itselleen onnen, sen sijaan, että olisi jäänyt hukkaamaan elämänsä huonoon suhteeseen.. Rohkea päätös ja lapsetkin kyllä aistivat, jos isä ei ole onnellinen. Jatkuva väsymys ja ärsyitenyys on lapsille pahempi, kuin se että näkee vain joka toinen viikko.
Niin..mies tosiaan petti ja löysi hetkellisesti uuden onnen. Unohti siinä lapsensa ja minut. Nyt sitten ryypiskelee vaan, kun ei ole jäljellä enää mitään. Ennen oli kaikki hyvin, eikä suhteemme ollut ollenkaan huono. Seksiä oli 2-3 kertaa viikossa ja tultiin hyvin toimeen kaikin puolin. Ainut vaan, että ihastui toiseen ja lähti ja siinä meni sitten kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olitko siis rakastunut mieheen yhä ja ihanaa seksiä ja romantiikkaa? Ellei, niin löydät varmasti paremman sihteen. Kuulostaa, että itket vain perhemallin puolesta etkä niinkään hyvän parisuhteen perään.
Mä löysin upean miehen ja loistavan seksielämän 44-vuotiaana. Ei muuta kuin ala panostaa itseesi, muuttumisleikki, kuntoile, ala tavata uusia ihmisiä ja uusi harrastus jne. Toisin sanoen etsi itseäsi äläkä määrittele elämääsi perhemuodon mukaan.
Olet varmaan oikeassa.ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia, samassa tilanteessa ollaan. Meillä mies lähti jo lasten ollessa ihan pieniä ja perusti saman tien uusioperheen. Tästä on nyt kolmisen vuotta ja edelleen kasailen sirpaleita kokoon. Mies oli kaikkeni, elämäni rakkaus ja lasteni isä. En ole kohdannut kolmeen vuoteen ketään, joka kiinnostaisi edes sen verran, että voisi ajatella tapailevansa. On niin ikävä sitä omaa ydinperhettä. Luotin täysin mieheen ja kaikki tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Miehellä oli heti uusi nainen, työpaikalta löydetty tietysti.
Vierailija kirjoitti:
No voi voi, että meni sitten kulissit kaatumaan. On sulla ikää on sen verran että tuskin tuossa enää mitään suurta rakkaustarinaa kehitellään. Sama se kai itkeä hajonneen YDINPERHEEN perään loppuelämän ajan.
No itselleni ei ollu mitään kulissia vaan ihan koko elämä! En vaan voi alkaa uuteen suhteeseen ilman tunteita. Tai ehkä kyse onkin siitä, ettei tarjolla ole sopivia ehdokkaita. Varattuihin en koskisi,koska en kenellekään halua samaa, mitä itse olen kokenut ja vapaana ei tunnu olevan ketään joka voisi sytyttää - ainakaan tässä maassa. ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voimia, samassa tilanteessa ollaan. Meillä mies lähti jo lasten ollessa ihan pieniä ja perusti saman tien uusioperheen. Tästä on nyt kolmisen vuotta ja edelleen kasailen sirpaleita kokoon. Mies oli kaikkeni, elämäni rakkaus ja lasteni isä. En ole kohdannut kolmeen vuoteen ketään, joka kiinnostaisi edes sen verran, että voisi ajatella tapailevansa. On niin ikävä sitä omaa ydinperhettä. Luotin täysin mieheen ja kaikki tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Miehellä oli heti uusi nainen, työpaikalta löydetty tietysti.
Voimia sinnekin! On tämä kyllä jotenkin niin väärin. Ikinä en olisi lapsia tehnyt, jos olisin tämän tiennyt etukäteen. Kai se elämä tästä vielä joskus sitten kirkastuu ja aurinko paistaa meillekin:) ap.
No hei. Mies ehkä teki virheen. Mutta älä sinä siihen kaadu vaan ala elää omaa elämääsi! Uusi rakkauskin löytyy sen myöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä lähdin 15v huonosta suhteesta 3 lapsen kanssa ja nyt on jo 21v uutta ihanaa perhe-elämää takana.
Eli miksei voi onnistua?? Toki mulla ei ollut tunteita exään eikä jätetty, toki se voi vaikuttaa tilanteeseen?
Oppia elämään tilanteen kanssa.