Viestittelyt sujuu, kiinnostun. Tapaaminen pettymys?
Onko kellään muulla samaa? Pitäisikö vaan myöntää, ettei minulle sovi miehiin tutustuminen noin ja elellä sinkkuna ja olla kiusaamatta itseäni. Vai odotanko liikaa tapaamisilta? Kun en käy baareissa, on aika mahdotonta tavata ketään. Liikunnalliset harrastuksetkin yksinäisiä.
Kommentit (2)
Pari suhdetta on alkanut viesttittelyjen kautta. Kun ihminen kertoo olevansa se, mikä on, onnistuu. Myös puhelut pitää olla mahdollisimman pian ja mielellään kuvan kanssa. Toinen suhde kesti vuosia, toinen kuukauden. Nykyään sinkkua ja tavannut kaksi miestä. Toisen kanssa viestejä viikon, toisen kanssa kaksi. Ei puheluita. Molemmissa tapaamisissa oli heti fiilis, ettei ole mun juttu. Vaikkakin viestit olivat sitä tasoa, että täsmää lähes kaikki.
Opin, että nopea tapaaminen on paras ainakin mulle. Viesteissä ei välity todellinen ihminen. Puheet, eleet, katse. Kaikki nuo muodostavat sen oikean kuvan ihmisestä.
Tapaaminen pitää olla kiinnostavan kanssa mahdollisimman pian. Tulee aivan vääriä mielikuvia ihmisestä pitkien viestittelyjen kautta.