Lue keskustelun säännöt.
Muita, joilla lasten synnyttyä välit omiin vanhempiin täysin tulehtuneet?
10.07.2008 |
Meillä valitettavasti näin. Ennen lapsia olimme pitkään lapsettomuudesta kärsivä pari, mutta suhteet omiin vanhempiimme olivat loistavat (miehelläni ja minulla). Lasten synnyttyä tilanne on muuttunut täysin päälaelleen: Emme pysty enää kommunikoimaan millään tasolla isovanhempien kanssa! Ymmärrän kyllä, että isovanhemmat ovat onnellisia lapsenlapsistaan, mutta jostain syystä he ovat alkaneet ilkeillä meille vanhemmille, eli omille lapsilleen. Todella loukkaavaa ja raskasta!
Kuuluuko tällainen yleisestikin vanhemmuuteen/isovanhemmuuteen, van onko meillä käynyt vain huono tuuri?
Kommentit (4)
mutta vaikka välimatkaa on vähän ei tapaamisia ole edes viikottain. Kumminkaan puolin ei ilkeillä ja hätätilanteen tullen olettaisin saavani apua eli sikäli turvaverkkona ovat.
Masentaa kuulla kuinka äitiys lähensi omaan äitiin tai kuinka isovanhempien kanssa vietetyt hetket ovat lapsille tärkeitä. Isovanhemmat ovat kyllä tärkeitä mutta etäällä arkipäivästämme ja ongelmatilanteissa hakisin viimeiseksi apua äidiltäni. Emme vain ole ollenkaan samalla aaltopituudella. Emme olleet kyllä ennen lapsiakaan.
Olen miettinyt olenko saanut tämän yhdenlaisen pattitilanteen aikaan omalla käytökselläni mutta tuskin kai siihen olisin pystynyt. Emmeköhän me kaikki osapuolet ole hiljaa mielessämme hyväksyneet toimintatapamme. Vaikka itse aina välillä mieltäni asialla vaivaankin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että miehesi vanhemmat käyttäytyvät samalla tavalla. En tarkoita tätä pahalla, mutta oletko aivan varma, että tulkitset vanhempiesi ja appivanhempiesi kommentteja tai tekoja oikealla tavalla? Joskus raskauden hormonivaihtelut tekevät temppuja. Mutta siis, en tunne tilannettanne joten voit tietysti olla oikeassakin.
Jos kaikki isovanhemmat, jotka olivat ennen kivoja, nyt ovat yhtäkkiä muuttuneet ilkeiksi, todennäköisintä on, että muutos on tapahtunut sinussa.
Mitä tämä ilkeily käytännössä on?