Kiusaamisesta turhaan syyttely on kiusaamisen muoto josta ei puhuta tarpeeksi.

Ihminen joka kerta toisensa jälkeen käy käsiksi samaan henkilöön repien hiuksista ja vaatteista, mätkien yms. koska tämä "kiusaa" häntä... lienee kiusaaja itse?

Ihminen joka kerta toisensa jälkeen käy käsiksi samaan henkilöön repien hiuksista ja vaatteista, mätkien yms. koska tämä "kiusaa" häntä... lienee kiusaaja itse?

Ihminen joka kerta toisensa jälkeen käy käsiksi samaan henkilöön repien hiuksista ja vaatteista, mätkien yms. koska tämä "kiusaa" häntä... lienee kiusaaja itse?

Ihminen joka kerta toisensa jälkeen käy käsiksi samaan henkilöön repien hiuksista ja vaatteista, mätkien yms. koska tämä "kiusaa" häntä... lienee kiusaaja itse?

Ihminen joka kerta toisensa jälkeen käy käsiksi samaan henkilöön repien hiuksista ja vaatteista, mätkien yms. koska tämä "kiusaa" häntä... lienee kiusaaja itse?

Ihminen joka kerta toisensa jälkeen käy käsiksi samaan henkilöön repien hiuksista ja vaatteista, mätkien yms. koska tämä "kiusaa" häntä... lienee kiusaaja itse?

Ihminen joka kerta toisensa jälkeen käy käsiksi samaan henkilöön repien hiuksista ja vaatteista, mätkien yms. koska tämä "kiusaa" häntä... lienee kiusaaja itse?

Ihminen joka kerta toisensa jälkeen käy käsiksi samaan henkilöön repien hiuksista ja vaatteista, mätkien yms. koska tämä "kiusaa" häntä... lienee kiusaaja itse?

Tämän kaltaisen kiusaamisen mahdollistaa se, ettei kiusaamista saa kyseenalaistaa. Kiusattu on aina se uhri. Myös kiusatun rooli pitäisi selvittää näissä kiusaamistapauksissa.

Kukaan ei ole virheetön, ei edes kiusattu.

Poikani joutui tällaiseen tilanteeseen yläkoulussa. 

Joku mahdollisesti kateellinen tyyppi oli mennyt rehtorin pakeille selittämään, että poikani kiusaa. 

Poika on vahva luonne ja vaati todisteita ja kohtaamista kasvokkain "kiusatun" kanssa. Tämä pelkuri ei koskaan astunut esiin ja asia jäi sikseen, mitä muutakaan. 

Varmasti hyvinkin yleinen ilmiö nykypäivänä, jolloin kiusattu on liki jalustalla keksiessään mitä tahansa tarinaa. 

Ja sitten pitäisi selvittää, että mikä sitä kiusaamista on.

Jos ei ole mitään yhteistä, niin miksi pitäisi olla kavereita?

Jos toiset ovat huumorintajuisia ja yksi ei ymmärrä huumoria, pitääkö kaikilta kieltää huumori?

Jos leikitään leikkejä, joista yksi ei tykkää, eikö niitä muutkaan saa leikkiä?

Tämä on pieni otos. mutta naapurustossa on muutama lapsi jotka kiusaavat noin. Heillä yhteistä on se, että heidän vanhemmat ovat olleet koulukiusattuja. Yksi saa selkeästi huomiota tuolla, että väittää toisten kiusaavan. Oma pokani ei halua leikkiä pojan kanssa enää ollenkaan. Hän sanoo, että poika haluaa leikkiä kukkulankunigasta yms. Leikkissä vain hän saa töniä, jos jomu tönii, niin hän menee kantelemaan vanhemmilleen, jotka saavat hirveän hepulin. Olen ollut näkemässä, kun isä hyökkää uhkaillen toisia lapsia kohtaan. Siis verbaalisesti. Onneksi se perhe muutti pois. Yksi äiti käy myös aina huutamassa toisille lapsille, että nämä ovat kiusaajia. En tiedä mitä silloin on tapahtunut. Hiekkalaatikkoaikana oma lapseni oli nuorempi ja paljon pienempi, mutta aina kun tuli riita lapiosta tai jostan, niin tuo äiti syytti lastani. Onneksi poikani ei kuulu luonnollisesti tuon vanhemman tytön ystäväpiiriin. Tästä nähdään kuin voimakkaan trauman kiusaaminen jättää. Menee sukupolvien yli. Tämä tosiaan on vain nuo kaksi perhettä ja kiusattuja on varmasti paljon enemmän. En todellakaan väitä, että jokainen perhe toimisi noin.

Vierailija kirjoitti:

Tämän kaltaisen kiusaamisen mahdollistaa se, ettei kiusaamista saa kyseenalaistaa. Kiusattu on aina se uhri. Myös kiusatun rooli pitäisi selvittää näissä kiusaamistapauksissa.

Kukaan ei ole virheetön, ei edes kiusattu.

O-HO mielipiteesi tuli selväksi. :-D

Aiemmin tästä oli mielenkiintoinen ketju tänään. En muista nimeä, mutta jos joku muistaa voisi linkittää tähän.

Vierailija kirjoitti:

"Kiusattu" voi tuhota "kiusaajan" elämän.

Kunnon narsisti valehtelun taitaa.

Kiusaamista voi olla myös kiusaajaksi syyttely.

Joskus voi huomata, että asiat menevät täysin "kiusatun" pillin mukaan. Kukaan ei uskalla sanoa vastaan, ettei syytetä kiusaajaksi.

Ruokitaan narsismia ja valehtelua, kun tutkimatta hyökätään kiusaajan kimppuun.

Kyllä AP olet oikeassa. Mutta. Tässä ei myöskään saa väheksyä sitä oikeaa kiusattua.

Usein kiusatuksi tuleminen on uhrille sellainen "häpeä", että ei hän sitä ympäriinsä huutele ja mainosta. Useimmat pystyvät avautumaan vasta aikuisuudessa.

Toisessa ketjussa moni lähti etsimään syytä, että "kiusattu on varmasti tehnyt jotakin kieroa ansaitakseen kohtalonsa". Mutta näin kun ei aina ole. Mitä minä tein? Olin vähän ujompi lapsi, jolla kuitenkin oli oma hyvä kaveripiiri. En vaikuttanut kiusaajieni elämään millään lailla. En häirinnyt, tunkenut tai tyrannisoinut. Silti jouduin kohteeksi mitä inhottavimpaan ironiseen ja seksuaalissävytteiseen pilkkaan. Syytätkö 9-vuotiasta lasta siitä, että "no hän ei puolustautunut tarpeeksi"? Jotkut lapset ovat kuin verikoiria, jotka haistavat halutun uhrin. Eivät he edes kokeilleet samanlaista herjaa kavereihini.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä AP olet oikeassa. Mutta. Tässä ei myöskään saa väheksyä sitä oikeaa kiusattua.

Usein kiusatuksi tuleminen on uhrille sellainen "häpeä", että ei hän sitä ympäriinsä huutele ja mainosta. Useimmat pystyvät avautumaan vasta aikuisuudessa.

Toisessa ketjussa moni lähti etsimään syytä, että "kiusattu on varmasti tehnyt jotakin kieroa ansaitakseen kohtalonsa". Mutta näin kun ei aina ole. Mitä minä tein? Olin vähän ujompi lapsi, jolla kuitenkin oli oma hyvä kaveripiiri. En vaikuttanut kiusaajieni elämään millään lailla. En häirinnyt, tunkenut tai tyrannisoinut. Silti jouduin kohteeksi mitä inhottavimpaan ironiseen ja seksuaalissävytteiseen pilkkaan. Syytätkö 9-vuotiasta lasta siitä, että "no hän ei puolustautunut tarpeeksi"? Jotkut lapset ovat kuin verikoiria, jotka haistavat halutun uhrin. Eivät he edes kokeilleet samanlaista herjaa kavereihini.

Kaikki haluavat olla niitä kiusattuja nykyään. Julkkikset ja kiusaajat. Saadaan huomiota.

Sitten oikeat kiusatut jäävät huomaamatta.

Kiusaaminen on joku muotisana. Kaikki erimielisyys ja ristiriidat alkaa olla kiusaamista.

Miettikää sitä "kiusaajaa", jota aiheettomasti syytetään. Hän on aivan yksin, vailla mitään tukea. Oikeasti hän on kiusattu.

Eikö ole julmaa?

Ala-asteelle tuli uusi tyttö joka usein oli yksin välitunnilla, kävin juttelemassa ja vuosia myöhemmin tämä tyttö syytti minua kiusaamisesta. Sitten tiedän kaksi naista jotka kummatkin syyttää toisiaan kiusaamisesta lapsena. Että tällaista..

Niin kuin kiusaaja myös kiusattu voi voida pahoin. Etsiä syitä muista.

Myös voi olla niitä, jotka kuvittelevat, että heitä kiusataan. Monesti joku sanoo, että juuri kiusaamisen takia mielenterveys meni. Näitähä ei voi tietää.