Onko ketään muuta, joka kärsii kauheasta syöpäkammosta?

Mulla ei ole syöpää ( toivottavasti), mutta käytän päivän aikana hirveästi aikaa tunnustelemalla joka paikkaa ja pelkään löytäväni jotain kyhmyjä yms. Välillä on kainolo kipeä ja jatkuvasti rämplään niitäkin niin, että mieskin on jo ihan raivoissaan. EN voi tälle mitään järjellä ja vaikka päätän mitä, niin aina se tunnustelupakkomielle iskee.



Jatkuvasti iltapäivälehdissä yms on syöpäuutisia ja ne saavat minut ihan hysterian partaalle. Esim. toi Riki Sorsan juttu.



Mulla ei ole muita pakkoneurooseja tai psyykeongelmia. MItä tälle vois tehdä?