Miten menee muilla viimeisellä kolmanneksella olevilla tuplamammoilla?

Heip!



Itse täällä yritän tappaa aikaa päivästä toiseen. Vähän on välillä huono omatunto, kun en saa oikein mitään järkevää tehtyä ja välillä hermostun tuohon uhmaikäiseen taaperoon oikein kunnolla ( 2,5 v). Kun alkaa olla vaikeaa kumartua yms noukkia lattialta esineitä, niin välillä hermostuttaa, kun ei suostu pukemaan tai ulkona ei suostu lähtemään takaisin sisään yms. Jos joudun huutamaan yms, ni sitten puuskutan taas pitkän aikaa.



Välillä on hankalaa kävellä ulkona, kun hengästyy niin nopeasti. varsinkin jos taapero lähtee juoksemaan eikä suostu pysähtymään, niin on ihan puhki kun koettaa juosta perässä. Puistossa istun melkein aina märällä penkillä kun en jaksa seisoskella. Nyt on vielä niin tylsät kelitkin....



Supistuksia on aina välillä, ei tosin sellasia kivuliaita oikeestaan. Välillä kyllä puristaa sillä tavoin napakasti. Jännä juttu, että mitä pidemmälle raskaus on edennyt, niin sekin on vähentyneet. huomaan,että nyt on henkisesti helpompaa. ELi kun viikkoja on jo 28+1, niin tietynlainen taakka on pudonnut harteilta, kun tietää, että niiden henkiinjääntimahikset on jo hyvät vaikka syntyisivätkin. Ja jokainen päivä eteenpäin on plussaa.



Mulla on huomenna neuvola ja hiukan hirvittää toi painon nouseminen. Mulla ei oo ylipainoa alunperin, mutta ihan syömisellä olen kyllä saanut nyt varmaan taas tosi reilusti painoa...viime punnituksesta on jo kuukausi ja vähän hirvittää ne lukemat. Toivottavasti ei oo proteiinia tai sokeria tullut. Mutt eihän sillekään sitten mitään mahda. Vielä ei ole ainakaan turvotuksia tullut, joten eiköhän tässä vielä vähän matkaa päästä niiden suhteen eteenpäin. Ja tuolle sokerille ei kai sitten voi mitään, jos ei ihan mahdottomasti tule ( siis kuin ruokavalio).



Pissalla joudun käymään ainakin 3 kertaa yön aikana. maha on jo tosi iso, mikään takki ei mene kiinni tosta edestä keskeltä. Ihmiset varmaan ihmettelevät tuolla puistossakin, että enkö ikinä synnytä, kun viikosta toiseen vyöryn sinne tän mahani kanssa....



Tosi ihanaa olis, jos ei joutuis missään vaiheessa sairaalaan makaamaan. Ens viikolla on äitipolille menokin ja täytyy vaan toivoa, ettei olis semmosta, että joutuis yllättäen osastolle. Itse olen orientoitunut,että voisivat alkaa syntyä viikoilla 37-38 ja toivottavasti käynnistävät sen. Millään ei jaksaisi 40 viikolle odottaa.



Välillä miettii, että jos tuleekin yllättäen lapsivesi, verenvuotoa tms, niin täytyy vaan äkkiä ottaa taapero kainaloon ja vaatetta niskaan ja lähteä naistenklinikalle. Mun mieskään ei ole aina tavoitettavissa just sillä sekunnilla ja välillä hirvittää, että jos jotain tommosta tapahtuu. No, kai ne jossain polilla sen aikaa taaperosta huolehtii, että joku ehtii sinne.