Lue keskustelun säännöt.
Aikuisuutesi kirjattauma?
Kommentit (14)
Jethro Rosted näyttää järjestäneen vastikkeelliset kirja-kultaharkkoarpajaiset. Kun ostaa hänen kirjansa, niin lehtien välistä voi löytää kultavoiton tarran. Kirjojen kuluttajana minua ahdistaa kovasti, jos arpajaislupaa viranomaisilta ei ole anottu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valtion tulopoliittinen suunnitelma vuodelle 2018.
Miksi ihmeessä minä aikuisen alukisin kirjan, joka traumatisoi? Osaan kyllä lopettaa kesken.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä minä aikuisen alukisin kirjan, joka traumatisoi? Osaan kyllä lopettaa kesken.
Uteliaisuus? Jotkut kirjat vain koukuttavat, vaikka ovat kamalia.
Johanna Sinisalon Ennen Päivänlaskua Ei Voi.
Se oli niin karmeata *askaa, ettei mitään rajaa. Piti lukiossa lukea, eli ei voinut jättää edes kesken. Että otti pannuun! Senkin lukemiseen kuluneen ajan olisi voinut käyttää johonkin järkevään. Vieläkin *ituttaa. On se jonkinasteinen trauma sekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverit pakottivat lukemaan Fifty shades of Greyn. Luin parikymmentä sivua ja se oli niin hirveää kuraa, että lopetin. Tarvitsisin vieläkin terapiaa käsitelläkseni sen, miten tuolla on saanut käärittyä miljoonia.
Vierailija kirjoitti:
Johanna Sinisalon Ennen Päivänlaskua Ei Voi.
Se oli niin karmeata *askaa, ettei mitään rajaa. Piti lukiossa lukea, eli ei voinut jättää edes kesken. Että otti pannuun! Senkin lukemiseen kuluneen ajan olisi voinut käyttää johonkin järkevään. Vieläkin *ituttaa. On se jonkinasteinen trauma sekin.
Tätä mä just tarkoitin, en vaan muistanut nimeä. Jestas, sulle on tosiaan jäänyt trauma päälle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaverit pakottivat lukemaan Fifty shades of Greyn. Luin parikymmentä sivua ja se oli niin hirveää kuraa, että lopetin. Tarvitsisin vieläkin terapiaa käsitelläkseni sen, miten tuolla on saanut käärittyä miljoonia.
Mulla tuon saman aiheutti Sofi Oksasen Puhdistus.. yritin kyllä vissiin 100 sivua, sitten oli vaan pakko lopettaa. Tohon Fifty Shades of Greyhin en enää edes langennut, onneksi. Millenium -trilogia herätti myös tuon saman ihmetyksen, sen sentään pystyy lukemaan kun ei ihmeemmin ajattele. Mulla on nykyään sellainen sääntö, että en lue mitään joka on Finlandia-voittaja tai myynyt yli 1milj kopiota. Ei todnäk oo mun kirjani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johanna Sinisalon Ennen Päivänlaskua Ei Voi.
Se oli niin karmeata *askaa, ettei mitään rajaa. Piti lukiossa lukea, eli ei voinut jättää edes kesken. Että otti pannuun! Senkin lukemiseen kuluneen ajan olisi voinut käyttää johonkin järkevään. Vieläkin *ituttaa. On se jonkinasteinen trauma sekin.
Tätä mä just tarkoitin, en vaan muistanut nimeä. Jestas, sulle on tosiaan jäänyt trauma päälle...
Tuossa oli siis se homomies, joka kasvatti luonaan peikkoa ja koki seksuaalista himoa sitä kohtaan. Ei tainnut olla sama tarina? Muuta mukavaa: oli joku aasialainen nainen, jonka suomalainen mies oli ostanut seksiorjaksi. Lopussa homomies meni peikkojen luo, ja peikoilla oli konekiväärejä. Ei hitto, oli niin huono, että iski karmea myötähäpeä sitä kuvaillessakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Stephen Kingin Julma leikki. Tai ei siis varsinaisesti traumatisoinut, sillä en saa flashbackeja ja paniikkikohtauksia, mutta se on ainoa kirja, jonka olen jättänyt kesken siksi, etten pystynyt lukemaan. Kyse siis kohtauksesta, piiitkästä kohtauksesta, kun se nainen taistelee päästäkseen irti käsiraudoista ja sitä yksityiskohtaisesti kuvaillaan. Minuun iski niin voimakas ahdistus ja kuvotus, että vaikka kuinka väkisin yritin ja halusin jatkaa loppuun, en voinut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johanna Sinisalon Ennen Päivänlaskua Ei Voi.
Se oli niin karmeata *askaa, ettei mitään rajaa. Piti lukiossa lukea, eli ei voinut jättää edes kesken. Että otti pannuun! Senkin lukemiseen kuluneen ajan olisi voinut käyttää johonkin järkevään. Vieläkin *ituttaa. On se jonkinasteinen trauma sekin.
Tätä mä just tarkoitin, en vaan muistanut nimeä. Jestas, sulle on tosiaan jäänyt trauma päälle...
Tuossa oli siis se homomies, joka kasvatti luonaan peikkoa ja koki seksuaalista himoa sitä kohtaan. Ei tainnut olla sama tarina? Muuta mukavaa: oli joku aasialainen nainen, jonka suomalainen mies oli ostanut seksiorjaksi. Lopussa homomies meni peikkojen luo, ja peikoilla oli konekiväärejä. Ei hitto, oli niin huono, että iski karmea myötähäpeä sitä kuvaillessakin.
No ei ollut joo. Hämärästi muistan tuonkin, mutta taisin jättää kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jean Sassonin Prinsessa-kirjat. Aivan oksettavaa meininkiä välillä. Luin ne joskus lukioikäisenä ekan kerran, ja silloin ne teki vaikutuksen. Aikuisena tartuin sarjaan uudestaan, mutta äidiksi tultuani oli aivan helvetin ahdistavaa lukea erityisesti lapsiin kohdistuneita vääryyksiä (esim. perheen matka Egyptiin missä miehet hommas tooodella nuoren seksiorjan).
Aiemmin mainittu Stephen Kingin Julma Leikki. Ihan tolkuttoman ahdistava lukukokemus joka piti väkisin taistella loppuun. On muuten ainoa King jonka olen lukenut vain kerran.
Ei nyt traumatisoinut, mutta Johanna Sinisalon yksi novelli oli jotenkin niin karmiva, että muistan vieläkin. Siinä vuorikiipeilijä oli tipahtanut rotkoon ja kuollut. Se totuus paljastui jotenkin niin vähitellen lukijallekin, että lukukokemus oli mieleenpainuva.