USKALTAAKO joku tunnustaa:
Oletko joskus pahoinpidellyt lastasi tai miestäsi?
Mun muksut on saaneet tukkapôllyä ja joskus kevyen läimäyksen takamukselle.
Mutta olen kyl huomannut, että puhe tehoaa paremmin joten olen luopunut ruumiillisesta kurituksesta.
Kommentit (6)
lasta olen joskus tarttunut tukasta/läppässyt. Mutta olen myös todellakin kasvanut pois molemmista jutuista, nehän ovat aivan sietämätöntä käytöstä aikuiselta ihmiseltä.
Toisaalta se, että olen käynyt tosissani miehen kimppuun, on saanut kyllä hänetkin avaamaan vähän enemmänkin silmiään. Ja ollaan juteltu asiasta, että ei häntä paina ne kerrat, jolloin olen käynyt kimppuun. Varsinkin, koska tosipaikan tullen en ikinä pärjäisi isolle miehelleni.
Hän haukkui ystävääni huoraksi. (Oli juuri selvinnyt, että minun ystäväni oli mennyt sänkyyn hänen kaverinsa kanssa. Tämä miehen kaveri seurusteli.) Oltiin molemmat humalassa.
Tästä on nyt jo aika kauan aikaa, mutta edelleen olen hämmästynyt siitä, että väkivalta oli niin vaistomainen reaktio. Vaikka tuossa nyt selittelin tuota tilannetta, mik äjohti lyömiseen, niin en todellakaan hyväksy väkivaltaa missään tilanteessa.
a sulkemaan korvansa. Jos ilmaisee luottamuksen hävinneen väärin tekemisen johdosta, on siinä lapselle tarpeeksi sanktiota.
T: Yksi jolle ei lapsuudessa koskaan edes huudettu.
Nykyistä en. Lapsia muutaman kerran tarttunu tukasta.
Syömistilanteessa kun heittää mukia lattialle ja sotkee KAIKKI paikat tahallaan. Tietää tietenkin, että se on väärin mutta tekee sitä silti joskus jos on känkkäränkkää ilmassa...
Ihan jossain synnytyksen jälkeisissä hormonihuuruissa, vieläkin paha mieli.