Millainen nainen on pelkästään huomattavasti vanhempien miesten kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Siis eräs tyttö on nuoresta asti seurustellut aina n. 15 vuotta vanhempien kanssa. Mistä johtuu? Ja millaiset miehet taas valitsevat tällaisen naisen?

Naisilla epävarmuus, tarve olla jalustalla, saada kehuja ulkonäöstä ja tulla elätetyksi miehen rahoilla. Monella toive saada nopeasti iso perintö, jonka turvin voi lopulta sinkkuna toteuttaa itseään.

Miehillä kiinnostus 'laillisiin lapsiin', hämärän rajamailla oleva seksuaalinen perversio, jota selittävät biologisilla seikoilla, vaikka eivät yleensä edes halua perhettä näiden tyttöjensä kanssa. Lisäksi tarve päteä ja alistaa.

Ainakin sellaiset joiden mielestä parikymppisten kohkausta ei jaksa katsella. Lisäksi haluan keskustella muustakin kuin tietokonepeleistä.

Mikäköhän minussa oli vikana, kun nuorena kaveerasin itseäni vanhempien poikien/miesten kanssa. Ihan kaveritasolla. Oli luontevampaa keskustelua, mielenkiintoisempia puheenaiheita jne verrattuna ikäisiini mopoautopoikiin. Varmasti moni kuvitteli saavansa minulta enemmänkin, mutta jaksoivat silti pysyä elämässäni vuosiakin. Vaikeinakin aikoina. Nykyään tuollainen 10-15 vuoden ikäero ei tunnu juuri missään. Parisuhteeseen en ehkä kuitenkaan pystyisi erinäisten asioiden vuoksi.

Tulee mieleen kaksi tyyppiä

- nainen, joka tiedostaen tai alitajuisesti haluaa ns valmiiseen pöytään. Miehellä on jo vakaa työ, oma kämppä, hyvä auto, vaikutusvaltainen seurapiiri tms. Naista houkuttelee astua tähän valmiiseen pöytään. Hän ei välttämättä edes ajattele sitä epäsuhtaisuutta. Että hänellä ei ole oikeastaan vastatarjouksena mitään muuta kuin nuori kroppansa.

- nainen, joka (omasta mielestään) tarvitsee älyllisesti haastavaa seuraa. Pyh pikkupojat. Hän haluaa käydä filosofisia keskusteluja viskilasin ääressä, onhan hän sentään käynyt pari kurssia. Hän uskoo kokemuksen voimaan myös petipuolella. Ulkopuolista saattaa hieman huvittaa tuo lapsenkasvoinen tyttö, mutta nainen on niin omissa sfääreissään.

Minulla on 20 vuotta vanhempi avomies ja meillä myös yhteinen lapsi. (olen 24). Syitä miksi valitsin näin ovat: ikäluokkani nuorten miesten kasvava riippuvuus tietokonepeleihin, alkoholinkäyttö (itse en juo), halu asua kotona/ rakentaa omaa elämää vasta kolmekymppisenä, eivät halua lapsia vielä ja itselläni ongelmia lastensaannin kanssa jo valmiiksi.

Olen asunnut yksin jo todella nuorena ja myös ystäväni ovat suurimmaksi osaksi 40+. Suurin ongelma on ollut, etten juo alkoholia. Olen ikäisteni mielestä usein tylsä ja mitäänsanomaton, sillä rakastan remontointia, tavaroiden järjestelyä, pihatöitä ja opiskelua. Aiemmin (17-vuotiaana) minulla oli nuorempi avomies, mutta tunsi nsen olevan enemmän äiti-poika-suhde. Nykyisessä suhteessa olemme kokeneet samoja asioita ja osaamme ottaa vastuun omasta elämästämme. En myöskään halua kadottaa itseäni parisuhteeseen vaan haluan säilyttää jonkinlaisen itsenäisyyden aina.

Avomieheni on täydellinen isä lapsellemme, rakastaa tehdä töitä ja arvostaa panostani kodinhoitoon ja lapsen kasvatukseen. Mahdollistaa myös minun käymiseni osa-aikatöissä. Ymmärrän, että osa ihmisistä ajattelee minun olevan rahojen perässä, mutta todellisuudessa miehelläni ei ole omaisuutta,vaan on raha-asioiden suhteen tehnyt virheitä nuorempana. Sitä vaan eivät muut tiedä. Enkä välitä kertoakaan. On paljon helpompaa nykyään löytää mies, jolla on rahaa, kuin mies, joka oikeasti, koko sydämestään toivoo voivansa perustaa perheen. Olen huomannut, että neljäkymppiset naiset (eivät kaikki) jopa melkein vihaavat nuoria naisia jotka vievät heiltä miehet. Pitäisikö minun hävetä nuoruuttani? Tämä siis vain minun kokemukseni

:) kirjoitti:

Minulla on 20 vuotta vanhempi avomies ja meillä myös yhteinen lapsi. (olen 24). Syitä miksi valitsin näin ovat: ikäluokkani nuorten miesten kasvava riippuvuus tietokonepeleihin, alkoholinkäyttö (itse en juo), halu asua kotona/ rakentaa omaa elämää vasta kolmekymppisenä, eivät halua lapsia vielä ja itselläni ongelmia lastensaannin kanssa jo valmiiksi.

Olen asunnut yksin jo todella nuorena ja myös ystäväni ovat suurimmaksi osaksi 40+. Suurin ongelma on ollut, etten juo alkoholia. Olen ikäisteni mielestä usein tylsä ja mitäänsanomaton, sillä rakastan remontointia, tavaroiden järjestelyä, pihatöitä ja opiskelua. Aiemmin (17-vuotiaana) minulla oli nuorempi avomies, mutta tunsi nsen olevan enemmän äiti-poika-suhde. Nykyisessä suhteessa olemme kokeneet samoja asioita ja osaamme ottaa vastuun omasta elämästämme. En myöskään halua kadottaa itseäni parisuhteeseen vaan haluan säilyttää jonkinlaisen itsenäisyyden aina.

Avomieheni on täydellinen isä lapsellemme, rakastaa tehdä töitä ja arvostaa panostani kodinhoitoon ja lapsen kasvatukseen. Mahdollistaa myös minun käymiseni osa-aikatöissä. Ymmärrän, että osa ihmisistä ajattelee minun olevan rahojen perässä, mutta todellisuudessa miehelläni ei ole omaisuutta,vaan on raha-asioiden suhteen tehnyt virheitä nuorempana. Sitä vaan eivät muut tiedä. Enkä välitä kertoakaan. On paljon helpompaa nykyään löytää mies, jolla on rahaa, kuin mies, joka oikeasti, koko sydämestään toivoo voivansa perustaa perheen. Olen huomannut, että neljäkymppiset naiset (eivät kaikki) jopa melkein vihaavat nuoria naisia jotka vievät heiltä miehet. Pitäisikö minun hävetä nuoruuttani? Tämä siis vain minun kokemukseni

Enpä usko, että nuoret miehet erityisemmin haluavat asua pitkään kotona. Muuttaminen ei vaan ehkä ole taloudellisesti mahdollista tai kannattavaa. Ei heille ole niin paljoa puumanaisia odottamassa.

Vierailija kirjoitti:

:) kirjoitti:

Minulla on 20 vuotta vanhempi avomies ja meillä myös yhteinen lapsi. (olen 24). Syitä miksi valitsin näin ovat: ikäluokkani nuorten miesten kasvava riippuvuus tietokonepeleihin, alkoholinkäyttö (itse en juo), halu asua kotona/ rakentaa omaa elämää vasta kolmekymppisenä, eivät halua lapsia vielä ja itselläni ongelmia lastensaannin kanssa jo valmiiksi.

Olen asunnut yksin jo todella nuorena ja myös ystäväni ovat suurimmaksi osaksi 40+. Suurin ongelma on ollut, etten juo alkoholia. Olen ikäisteni mielestä usein tylsä ja mitäänsanomaton, sillä rakastan remontointia, tavaroiden järjestelyä, pihatöitä ja opiskelua. Aiemmin (17-vuotiaana) minulla oli nuorempi avomies, mutta tunsi nsen olevan enemmän äiti-poika-suhde. Nykyisessä suhteessa olemme kokeneet samoja asioita ja osaamme ottaa vastuun omasta elämästämme. En myöskään halua kadottaa itseäni parisuhteeseen vaan haluan säilyttää jonkinlaisen itsenäisyyden aina.

Avomieheni on täydellinen isä lapsellemme, rakastaa tehdä töitä ja arvostaa panostani kodinhoitoon ja lapsen kasvatukseen. Mahdollistaa myös minun käymiseni osa-aikatöissä. Ymmärrän, että osa ihmisistä ajattelee minun olevan rahojen perässä, mutta todellisuudessa miehelläni ei ole omaisuutta,vaan on raha-asioiden suhteen tehnyt virheitä nuorempana. Sitä vaan eivät muut tiedä. Enkä välitä kertoakaan. On paljon helpompaa nykyään löytää mies, jolla on rahaa, kuin mies, joka oikeasti, koko sydämestään toivoo voivansa perustaa perheen. Olen huomannut, että neljäkymppiset naiset (eivät kaikki) jopa melkein vihaavat nuoria naisia jotka vievät heiltä miehet. Pitäisikö minun hävetä nuoruuttani? Tämä siis vain minun kokemukseni

Enpä usko, että nuoret miehet erityisemmin haluavat asua pitkään kotona. Muuttaminen ei vaan ehkä ole taloudellisesti mahdollista tai kannattavaa. Ei heille ole niin paljoa puumanaisia odottamassa.

Kyllä haluavat, sillä se nimenomaan mahdollistaa kokopäiväisen pelaamisen. Ongelma on suurempi kuin moni osaa ajatellakaan. On tietenkin myös niitä jotka eivät pelaa.

Nuori tyttö kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

:) kirjoitti:

Minulla on 20 vuotta vanhempi avomies ja meillä myös yhteinen lapsi. (olen 24). Syitä miksi valitsin näin ovat: ikäluokkani nuorten miesten kasvava riippuvuus tietokonepeleihin, alkoholinkäyttö (itse en juo), halu asua kotona/ rakentaa omaa elämää vasta kolmekymppisenä, eivät halua lapsia vielä ja itselläni ongelmia lastensaannin kanssa jo valmiiksi.

Olen asunnut yksin jo todella nuorena ja myös ystäväni ovat suurimmaksi osaksi 40+. Suurin ongelma on ollut, etten juo alkoholia. Olen ikäisteni mielestä usein tylsä ja mitäänsanomaton, sillä rakastan remontointia, tavaroiden järjestelyä, pihatöitä ja opiskelua. Aiemmin (17-vuotiaana) minulla oli nuorempi avomies, mutta tunsi nsen olevan enemmän äiti-poika-suhde. Nykyisessä suhteessa olemme kokeneet samoja asioita ja osaamme ottaa vastuun omasta elämästämme. En myöskään halua kadottaa itseäni parisuhteeseen vaan haluan säilyttää jonkinlaisen itsenäisyyden aina.

Avomieheni on täydellinen isä lapsellemme, rakastaa tehdä töitä ja arvostaa panostani kodinhoitoon ja lapsen kasvatukseen. Mahdollistaa myös minun käymiseni osa-aikatöissä. Ymmärrän, että osa ihmisistä ajattelee minun olevan rahojen perässä, mutta todellisuudessa miehelläni ei ole omaisuutta,vaan on raha-asioiden suhteen tehnyt virheitä nuorempana. Sitä vaan eivät muut tiedä. Enkä välitä kertoakaan. On paljon helpompaa nykyään löytää mies, jolla on rahaa, kuin mies, joka oikeasti, koko sydämestään toivoo voivansa perustaa perheen. Olen huomannut, että neljäkymppiset naiset (eivät kaikki) jopa melkein vihaavat nuoria naisia jotka vievät heiltä miehet. Pitäisikö minun hävetä nuoruuttani? Tämä siis vain minun kokemukseni

Enpä usko, että nuoret miehet erityisemmin haluavat asua pitkään kotona. Muuttaminen ei vaan ehkä ole taloudellisesti mahdollista tai kannattavaa. Ei heille ole niin paljoa puumanaisia odottamassa.

Kyllä haluavat, sillä se nimenomaan mahdollistaa kokopäiväisen pelaamisen. Ongelma on suurempi kuin moni osaa ajatellakaan. On tietenkin myös niitä jotka eivät pelaa.

Varo ettei miehesi jää koukkuun hedelmäpeleihin, ovat vanhemman väen suosiossa.