Kun teini on ihan erilainen kuin itse on
Olen itse aina etuajassa kaikkien asioiden kanssa. Ja tosi iltauninen. Ja nopea kaikessa mitä teen.
Nyt mulla on teini, joka tekee kaiken hitaasti, hioo viime tippaan ja aina myöhään illalla.
Olen koko ajan univelkainen kun haluaisin nukkumaan ysiltä, mutta tää vasta aloittelee silloin. Ja ei, en tee läksyjä hänen puolestaan, mutta haluaisin esim tarkistaa kielen, auttaa kokeisiin lukemisessa ja tarlistaa ranskan kirjoitelmat. Koska on ysillä ja pakko saada hyvät numerot.
Sitten kun mulla menee se oma nukkumisaika sekaisin, en saa enää nukuttua kuin joskus aamuyöllä.
Argh.
Kommentit (41)
Miksi hänen pitäisikään olla samanlainen kuin sinä? Homma toimii hänelle sellaisenaan.
Ei pidä olla samanlainen, mutta rasittavaa tää silti on.
Oma luontainen rytmini on aamuvirkun, hän on iltavirkku. Ja tosiaan tekee kaiken aina ihan kalkkiviivoille, kun itse teen pois aina etuajassa. Samaten kun lähdetään jonneoin, hän lähtee viime hetkillä, kunnminä olen etuajassa.
Ihan normaalia teini-ikäisen käytöstä
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia teini-ikäisen käytöstä
Hän on aina ollut tällainen. Oli jopa iltapäiväeskarissa.
Ja hienoajan se on että hioo ja tekee täydellistä jne. Itse vaan ryydyn.
Se on teini, jonka aivot ovat juuri nyt hurjassa kehitysvaiheessa. Aamu-unisuus kuuluu teini-ikään. Et voi vielä tietää millainen hänestä tulee aikuisena. Aiheesta löytyy paljpn tutkimustietoa.
En ymmärrä, miksi äidin pitäisi tarkistaa enää ysillä mitään läksyjä tai kirjoitelmia. Jos sinä olet tarkistanut kirjoitelmasta virheet, jotka lapsi korjaa, kirjoitelma mittaa sinun osaamistasi eikä lapsen. Lapsellehan se numero on palautetta, jos ei ilman äitiä saa 10 kirjoitelmasta niin sitten joko harjoittelee enemmän tai tyytyy vaikka kasiin.
Vierailija kirjoitti:
Se on teini, jonka aivot ovat juuri nyt hurjassa kehitysvaiheessa. Aamu-unisuus kuuluu teini-ikään. Et voi vielä tietää millainen hänestä tulee aikuisena. Aiheesta löytyy paljpn tutkimustietoa.
Kyllä luulen että tiedän millainen hänestä tulee isona. Harkitseva ja pedantti. Jolla on ihan oma tapansa oppia ja oma tapansa tehdä.
Tiedän vaan senkn ettei tää minunkaan rytmi enää tästä mihnkään muutu, kun olen aina ollt samanlainen. Pääsen keposasti vaikka neljältä ylös mutta aivoni ovat täysin tiltissä iltaseiskalta.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi äidin pitäisi tarkistaa enää ysillä mitään läksyjä tai kirjoitelmia. Jos sinä olet tarkistanut kirjoitelmasta virheet, jotka lapsi korjaa, kirjoitelma mittaa sinun osaamistasi eikä lapsen. Lapsellehan se numero on palautetta, jos ei ilman äitiä saa 10 kirjoitelmasta niin sitten joko harjoittelee enemmän tai tyytyy vaikka kasiin.
Kåymme ne virheet yhdessä läpi ja lapsi oppii niistä virheistään kyllä.
Eipä kannata ysillä täällä Hepsingissä alkaa leikkiä pollyannaa vaan repiä numeroita ihan kaikn konstein.
Läksyt on osa sen teinin duunia, eli koulua. Ne annetaan kotiin tehtäväksi kahdesta syystä: siksi, että asioita palauteltaisiin mieleen myös tuntien välissä ja siksi, että lapset ja nuoret oppivat kantamaan vastuuta omista tekemisistään ja tekemättä jättämisistään. Et tee palvelusta kenellekään tarkastamalla teinin läksyjä ylipoäätään, saati jos se alkaa tuntua yöunien uhraamiselta.
Voisin tulla tähän keskusteluun omalla panoksellani. Oma teinini on myös todella erilainen kuin minä. Lähinnä kiinnostuksen kohteiltaan, arvomaailmaltaan jne. Ja se tuntuu kieltämättä äitinä vaikealta ja osin myös surulliselta, sillä osa hänen arvoistaan sotii todella vahvasti omiani vastaan.
Toki kuuntelen häntä avoimin mielin, pyrin ymmärtämään ja kunnioittamaan erilaisuutta, mutta vaikealta tuntuu...
Vierailija kirjoitti:
Läksyt on osa sen teinin duunia, eli koulua. Ne annetaan kotiin tehtäväksi kahdesta syystä: siksi, että asioita palauteltaisiin mieleen myös tuntien välissä ja siksi, että lapset ja nuoret oppivat kantamaan vastuuta omista tekemisistään ja tekemättä jättämisistään. Et tee palvelusta kenellekään tarkastamalla teinin läksyjä ylipoäätään, saati jos se alkaa tuntua yöunien uhraamiselta.
Diipadaapa.
Helsingissä lukioiden pääsyrajat ovat sitä tasoa, että täällä kaikki vanhemmat tekee kaikkensa plus moni maksaa jo lisäopetuksestakin.
Olen seurannut noita rajoja nyt viisi vuotta ja esim lähimmän kolmen lukion rajat on nousseet numerolla viidessä vuodessa. Lapsen oman koulun lukion raja on noussut kahdessa vuodessa 0,62.
Repikää siitä.
Mä en käsitä sitä, että tuon iksäisen lapsen tehtäviä,tarkastellaan. Mä en muista, et vanhempani ois puuttuneet tehtäviini ala-asteellakaan, ja pääsin ihan omin avuin huippulukioon keskiarvolla 9,5 tai jotain. Mä ymmärrän, että lapsi oppii virheistään, mutta eikö se voisi kuitenkin itse tarkastaa sanakirjan kanssa työnsä jäljen!
Tehdä niin hyvin, kuin osaa ja saada lopun palautteen & oppia niistä virheistä opelta, tunnilla? Itsenäisyys on myös ysiluokkalaiselle kova sana.
Vai ap mitä oikeastaan ajat takaa? Neuvoja, miten muuttaa teiniä, kos et systeemiämne halua?
Nro 11, minulla sama tilanne. Aivan erilainen arvomaailma (toki tiedostan, että nuori ihminen kyseessä). Toisaalta, olen ajatellut, että erilaisuus omista vanhemmista (ja heidän edustamistaan asenteista, ajatuksista, jne.) kuuluu asiaan. Se on osa itsenäistymisprosessia. Ja oikeastaan minun pitää olla ylpeä ja tyytyväinen, että nuori ajattelee itse, eikä tee mitä muut sanovat, tms. Helppoa ei kuitenkaan ole. Teinien vanhemmuus on kyllä vaikeaa. En tiedä, helpottuuko myöhemmin. Äitiys muuttuu - sen olen uutena asiana oppinut.
Minulla on myös edellä kuvatun lisäksi tämmöinen ongelma: lapseni on huomattavan älykäs...hyvä oppilas koulussa, jne. Jään kaikenlaisessa keskustelussa jälkeen ja jalkoihin, en tajua "ydinasiaa". Harmittaa kyllä, kun en tajua asioita. Niinpä nuoreni keskustelee isänsä kanssa, suhtautuu minuun ylimielisesti ja väheksyvästi.
Olen harmissani siitä, miten ylimielinen hän on. Toivon, että älyllä silattu ylimielisyys ei ainakaan kohdistuisi muihin kuin minuun - äitiin. Toivon sydämen sivistystä.
Vierailija kirjoitti:
Mä en käsitä sitä, että tuon iksäisen lapsen tehtäviä,tarkastellaan. Mä en muista, et vanhempani ois puuttuneet tehtäviini ala-asteellakaan, ja pääsin ihan omin avuin huippulukioon keskiarvolla 9,5 tai jotain. Mä ymmärrän, että lapsi oppii virheistään, mutta eikö se voisi kuitenkin itse tarkastaa sanakirjan kanssa työnsä jäljen!
Tehdä niin hyvin, kuin osaa ja saada lopun palautteen & oppia niistä virheistä opelta, tunnilla? Itsenäisyys on myös ysiluokkalaiselle kova sana.Vai ap mitä oikeastaan ajat takaa? Neuvoja, miten muuttaa teiniä, kos et systeemiämne halua?
Miksi ihmeessä hän tarkastaisi sanakirjan kanssa kun minä olen entinen kääntäjä? Osaan takuulla esim selittää erilaiset vivahteet.
Ja joku kuppanen 9,5 ei kuule täällä kohta riitä mihinkään huippulukioon.
Vierailija kirjoitti:
Nro 11, minulla sama tilanne. Aivan erilainen arvomaailma (toki tiedostan, että nuori ihminen kyseessä). Toisaalta, olen ajatellut, että erilaisuus omista vanhemmista (ja heidän edustamistaan asenteista, ajatuksista, jne.) kuuluu asiaan. Se on osa itsenäistymisprosessia. Ja oikeastaan minun pitää olla ylpeä ja tyytyväinen, että nuori ajattelee itse, eikä tee mitä muut sanovat, tms. Helppoa ei kuitenkaan ole. Teinien vanhemmuus on kyllä vaikeaa. En tiedä, helpottuuko myöhemmin. Äitiys muuttuu - sen olen uutena asiana oppinut.
Minulla on myös edellä kuvatun lisäksi tämmöinen ongelma: lapseni on huomattavan älykäs...hyvä oppilas koulussa, jne. Jään kaikenlaisessa keskustelussa jälkeen ja jalkoihin, en tajua "ydinasiaa". Harmittaa kyllä, kun en tajua asioita. Niinpä nuoreni keskustelee isänsä kanssa, suhtautuu minuun ylimielisesti ja väheksyvästi.
Olen harmissani siitä, miten ylimielinen hän on. Toivon, että älyllä silattu ylimielisyys ei ainakaan kohdistuisi muihin kuin minuun - äitiin. Toivon sydämen sivistystä.
Kyllä, nuorilla on erilainen arvomaailma, mutta oman teinini arvomaailma on myös aivan erilainen kuin itsellä oli teininä. Omasta katsomiskulmastani teinini myös vaikuttaa ylimieliseltä, hänellä on kovat arvot eikä aitoa myötätuntoa. Eikä tämä kovuus näyttäydy missään tietyssä asiassa erityisesti, vaan kautta linjan. Sitä on vaikea ymmärtää, koska kovasti hänelle on yritetty empatiaa aina korostaa.
Itsekin olin teininä kovin mustavalkoinen ja omanapainen, mutta ennemmin niin päin, että liiankin maailmaasyleilevä ja maailmantuskaa poteva.
Hei ap ja muut.
Teinin päätehtävä elämässä on tulla omaksi itsekseen, löytää omat asiat ja irrottautua vanhemmistaan. Vanhemman tehtävä on antaa teinin itsenäistyä ja tukea häntä siinä. Ole iloinen, että lapsesi on omanlaisensa.
Itsenäistymiseeen kuuluu myös vastuunottamisen lisääntyminen ikävuosien myötä omista asioistaan. Koulu ja läksy ovat lapsen vastuulla.
Toivotan perheeseenne iloisia, räiskyviä, railakkaita, oppivaisia, hapuilevia, ihmisenmakuisia teinivuosia.
Jos ei ilman mutsin avustusta saa kunnon arvosanoja, niin ei teini siellä lukiossakaan pärjää, sillä pääsi sisään falskeilla numeroilla. Vai meinasitko mennä lukioon yo-kirjoituksiinkin penskasi kupeeseen lukemaan aineita ja muita kirjoitelmia ja korjaamaan virheitä?
Painu ajoissa pehkuihin ja anna penskasi hoitaa koulu, niin kuin parhaaksi näkee. On sitten ainakin rehellisesti pyrkimässä omilla ansioillaan jatko-opintoihin.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ilman mutsin avustusta saa kunnon arvosanoja, niin ei teini siellä lukiossakaan pärjää, sillä pääsi sisään falskeilla numeroilla. Vai meinasitko mennä lukioon yo-kirjoituksiinkin penskasi kupeeseen lukemaan aineita ja muita kirjoitelmia ja korjaamaan virheitä?
Painu ajoissa pehkuihin ja anna penskasi hoitaa koulu, niin kuin parhaaksi näkee. On sitten ainakin rehellisesti pyrkimässä omilla ansioillaan jatko-opintoihin.
News flash: 99 prosenttia noista huippukoulujen oppilaista pääsee sinne kouluun koska koti panostaa siihen lapseen ja lapsen koulunkäyntiin.
Omallani on parissa aineessa se osaaminen just siinä numeroiden välissä. Olisin pähkähullu, jos et tuuppaisi sitä vaakaa sinne paremmalle puolelle.
Ap
Sori, mutta ton ikäisen on syytä hoitaa asiansa jo itsenäisesti. Napanuora katki ja nukut itsekin ajoissa ja paremmin.
Moneltako joudut aamuisin heräämään?