Jos on persoonallisuushäiriö niin tietääkö/huomaako/tunteeko sen itse?

Minulla on ehkä epävakaa persoonallisuushäiriö (en ole saanut diagnoosia, mutta psykiatri sanoi sen olevan hyvinkin mahdollista) ja toisaalta huomaan ja toisaalta en.

Huomaan, että tunteeni heittelevät todella radikaalisti, mutta en ole huomannut manipuloivani ihmisiä. Huomasin sen kuuluvan taudinkuvaan ja aloin miettimään käytöstäni. Tulin siihen tulokseen, että oikeastaan manipuloin rakkaitani aika paljonkin. Valehtelen heille myös.

Toisaalta en pidä itseäni sairaana.

Veikkaan että ei aluksi ainakaan kukaan. Se nimittäin kehittyy salakavalasti ja yleensä lapsuudessa. Eli silloin kun kehittyy ja muokkautuu ympäristöönsä. Vanhempana saattaa alkaa jo nähdä kun tiedostaminen kasvaa ja ehkä tapaa tarpeeksi ihmisiä, jotka reagoivat siihen. Mutta on paljon ihmisiä, jotka eivät ilman apua tiedosta mitään ongelmaa ja joskus edes sekään ei riitä.

Kyllä se näkyy ja vielä enemmän tuntuu omassa mielessä

Persoonallisuushäiriö eli hän luulee olevansa normaali.

Minua myös kiinnostaa aihe. Voisikohan asian salaa testauttaa jossain, niin ettei siitä tulisi merkintää näkyviin mihinkään. Itse epäilen itselläni kahta eri persoonallisuushäiriötä, mutta en halua julkistaa niitä kenellekään, vaan piilottelen oireita ja mietin eri tilanteissa, miten siinä tilanteessa kuuluu toimia, jotta ainakin vaikuttaa täysin normaalilta. Joskus saa tehdä kovasti töitä, että jaksaa pitää normaalia käytöstä yllä.

Kyllä tietää ja tuntee, muttei yleensä välitä siitä.

Riippuu häiriön laadusta, niitäkin on tosi erilaisia. Minulla on persoonallisuushäiriö, olen tiennyt sen "aina" ja yrittänyt saada apua siihen, ongelmana eniten se ettei kukaan ottanut vakavasti koska osasin peittää niin hyvin. Vasta sitten kun elämä oli raunioina, alettiin ottaa tosissaan.

Itse huomaa, ellei ole täysin psyko.

Anopilla on vaihdevuodet.. Lasketaanko se?

Onkohan mullakin joku persoonallisuushäiriö kun en yhtään sulaudu tähän materialistiseen yhteiskuntaan, vaan haluaisin vaan elä simppelisti rakkaudesta. Töitä kyllä tekisin ja samaa odottaisin mieheltäkin, mutta materian palvominen on näköjään päätarkoitus nyt tässä yhteiskunnassa. Varallisuus ja asema määrittelee ihmisen arvon? 

Vierailija kirjoitti:

Onkohan mullakin joku persoonallisuushäiriö kun en yhtään sulaudu tähän materialistiseen yhteiskuntaan, vaan haluaisin vaan elä simppelisti rakkaudesta. Töitä kyllä tekisin ja samaa odottaisin mieheltäkin, mutta materian palvominen on näköjään päätarkoitus nyt tässä yhteiskunnassa. Varallisuus ja asema määrittelee ihmisen arvon? 

Mut ei oo ollu niiku pakko tähän mennessä?;)

Vierailija kirjoitti:

Onkohan mullakin joku persoonallisuushäiriö kun en yhtään sulaudu tähän materialistiseen yhteiskuntaan, vaan haluaisin vaan elä simppelisti rakkaudesta. Töitä kyllä tekisin ja samaa odottaisin mieheltäkin, mutta materian palvominen on näköjään päätarkoitus nyt tässä yhteiskunnassa. Varallisuus ja asema määrittelee ihmisen arvon? 

Kuulostaa enemmän siltä, että olisit hippi kuin persoonallisuushäiriöinen.

Vierailija kirjoitti:

Minua myös kiinnostaa aihe. Voisikohan asian salaa testauttaa jossain, niin ettei siitä tulisi merkintää näkyviin mihinkään. Itse epäilen itselläni kahta eri persoonallisuushäiriötä, mutta en halua julkistaa niitä kenellekään, vaan piilottelen oireita ja mietin eri tilanteissa, miten siinä tilanteessa kuuluu toimia, jotta ainakin vaikuttaa täysin normaalilta. Joskus saa tehdä kovasti töitä, että jaksaa pitää normaalia käytöstä yllä.

Jos sinulla on oireita useammasta persoonallisuushäiriöstä, diagnoosi voisi olla sekamuotoinen persoonallisuushäiriö kuten isälläni. Hän vaikutti päällepäin nuoruutensa ja aikuisuutensa ihan normaalisti toimivalta ihmiseltä. Toki lähimmät alkoivat huomata jotain. Isäni ei päässyt koskaan yli mistään asiasta, mikä johti siihen, että lopulta niitä asioita oli kertynyt liikaa ja oireita oli mahdoton pitää salassa. Hän oli myös kykenemätön muuttamaan toimintamallejaan. Tämä johti alkoholismiin, masennukseen ja ihmissuhteiden sekä henkilökohtaisen talouden tuhoutumiseen.

Hakeudu sinä hoitoon, ennen kuin tilanne on syönyt voimasi loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ehkä epävakaa persoonallisuushäiriö (en ole saanut diagnoosia, mutta psykiatri sanoi sen olevan hyvinkin mahdollista) ja toisaalta huomaan ja toisaalta en.

Huomaan, että tunteeni heittelevät todella radikaalisti, mutta en ole huomannut manipuloivani ihmisiä. Huomasin sen kuuluvan taudinkuvaan ja aloin miettimään käytöstäni. Tulin siihen tulokseen, että oikeastaan manipuloin rakkaitani aika paljonkin. Valehtelen heille myös.

Toisaalta en pidä itseäni sairaana.

Tuo oletus, että epävakaat persoonat manipuloivat muita on vanhaa tietoa. Kyseessä on kykenemättömyys kunnolliseen kommunikointiin ja mahdollisesti hätäännys hylkäämisestä jota yrittää välttää. Saattaa vaikuttaa manipuloinnilta, mutta ei ole sitä oikeasti.

Kannattaa lakata syyttämästä itseään olemattomista asioista vain koska netissä lukee että näin kuuluu olla.

Epävakaa persoonallisuus ei kestä koko ikää, yleensä menee 3-4-kymppisenä viimeistään ohi. :)

T. Entinen epävakaa 33 v.

.

Up

ei

Olen huomannut manipuloinnin ja valehtelun. Läheisenä olisin toivonut, että henkilö olisi kertonut persoonallisuushäiriöstään avoimesti, silloin hän olisi saanut tukea. Valitettavasti sairaus paljastui muille, kun sairastunut oli kaiken mahdollisen paskan tehnyt läheisilleen.

Joudun vetää viinaa että saa muutaman tunnin rem unet.

Vierailija kirjoitti:

Joudun vetää viinaa että saa muutaman tunnin rem unet.

Kerrotko lisää? Eikö alkoholin pitäisi nimenomaan pilata unenlaatua?