Tätäkö tämä nyt on?

Olen sairastanut masennusta pian kymmenen vuotta. Välillä vointi on parempi, välillä huonompi. Mukaan mahtuu kolme psykoottista jaksoa, dissosiaatiokohtauksia, valtavaa ahdistusta, ääniyliherkkyyttä ja adhd todettiin non vuosi sitten. Lisäksi on todettu epävakaa persoonallisuus. Vakkaritöistä olen ollut poissa vuodesta 2011, yli kuusi vuotta. Kolme kertaa olen yrittänyt palata töihin ja nämä kerrat on aina johtaneet sairaalahoitoon. Tällä hetkellä teen osa-aikaisesti töitä, pari-kolme päivää viikossa. Olen ihan kuoleman väsynyt. Viimeksi olin töissä perjantaina ja nyt vasta tuntuu, että olen palautunut. Huomenna menen taas töihin, ahdistaa,itkettää ja pelottaa, että miten selviän. Tuntuu että saan jonkun paniikkikohtauksen pian. Hoito psykiatrian poliklinikalla lopetettiin keväällä, siis terapia ja harvat lääkärikäynnit. Uuteen paikkaan oli unohdettu laittaa lähete eteenpäin, joten olen aika tyhjän päällä tällä hetkellä. Terveyskeskuslääkäri ei halua ottaa kantaa mihinkään.
Näinkö tämä jatkuu koko mun lopun elämän? Olen tosi epäsosiaalinen nykyään. Työpäivien jälkeen en jaksa puhua mitään kenenkään kanssa, en jaksa vastata puhelimeen jne. Koiran kanssa on hyvä olla. Liikun paljon luonnossa ja puuhailen kotona, näin on hyvä. Mutta ihmisten kanssa oleminen vie mun ihan kaikki voimat. Pelottaa, etten enää koskaan pysty palaamaan normaaliin elämään. Haluan tehdä töitä, tavata ystäviä, nauttia juhlista, käydä kaupassa ja olla kuin ennen. Tuntuu vaan nykyään niin kaukaiselta ajatukselta.