Tohtoriksi väitellyt: anna mielestäsi tärkein neuvo väitöskirjan tekemisestä tuoreelle jatko-opiskelijalle

Valitse aihe, joka kiinnostaa sinua eniten. Omaa aihettaan pitää rakastaa, ja siihen pitää olla palava mielenkiinto

Jos tohtorin tutkintoa ei tarvita työllistymiseen, en ehkä rupeaisi urakkaan.

Jos kumminkin haluat sen tehdä, niin aluksi säästä rahaa. Omaa rahaa menee paljon jo ennen karonkkaa ja valmistumista, koska rahoitusta on vaikea saada nykyään.

Jos on tärkeä valmistua nopeasti ja aikataulussa, sitten pitää mielellään jo ennen jatko-opintoluvan hakemista laittaa kaikki energia siihen, että valitsee sopivan aiheen, jossa rajaa tarkasti aihepiirin, aineiston, ja harkitsee teoria- ja metodipuolen niin että aihe on kivan suppea ja helposti rajattava. Ei siis paisu kuten pullataikina.

Toiseksi alussa kannattaa viimeistään muokata sitä tutkimussuunnitelmaa "myyväksi", että saisi rahoitusta. Olisi hyvä löytää sellainen ohjaaja, jolla ei ole montaa ohjattavaa ettei joudu pahnanpojimmaiseksi.

Ajankäytön suunnitteleminen on vaikein asia, koska todellakaan ei voi tietää miten paljon aikaa eri asioihin menee. Pitäisi edistyä suunnitelman mukaan väitöskirjassa, mutta samalla aikaa menee opintojen suorittamiseen ja apuraharumbaan ja välillä pitää olla muutakin elämää :) On hyvä myös osallistua kaikkeen sellaiseen, jossa voi verkostoitua, seminaareihin yms. mutta pitäisi huolehtia että pääsee etenemään myös siinä omassa työssään.

Kannattaa verkostoitua myös niin että sulla on usea ohjaaja joka suostuu lukemaan sun tekstejä. Oma ohjaajasi voi yhtäkkiä saada apurahan ja häipyä Vinkuintiaan tekemään kenttätutkimuksia, joten on hyvä olla usea tyyppi varalla. Jos ei ole virallisia ohjaajia varoiksi, myös epävirallinen mentori tai ohjaaja voi olla myös toinen suosittelijasi apurahahakemuksissa.

Tietotekniikkaa kannattaa opetella kunnolla. Selvitä mitä viitteidenhallintaohjelmia porukkaa käyttää, mitkä ovat hyvät ja huonot puolet, valitse joku ja ala heti käyttää sitä, niin että lisäilet sinne lähteet heti kun luet kirjaa tai artikkelia - ja tietysti itse lähdeviittaus, kirjoittaja, teos ja sivu heti sinne sovellukseen tai omaan tekstiisi. Aineesta riippuen on myös erilaisia analyyttisia sovelluksia tai edes muistiinpanoa ja tiedon keräämistä helpottavia sovelluksia ja niitä kannattaa käyttää. Tiedon hallintaan ja järjestämiseen kannattaa laittaa aikaa. Suunnittele itsellesi työtapa johon kuuluu tekstin kirjoittaminen suoraan pilveen ja niin että säännöllisin välein teet varmuuskopiot. Ota selvää mikä on 321-menetelmä.

Opettele sopiva työrytmi. Parasta on hankkia työhuone tai työtila. Mielellään yliopiston alueelta, koska silloin menet aamulla työtilaasi, lounaalla käyt näppärästi yliopiston ruokaloissa eikä aikaa tuhraannu siihen. Lisäksi pitäisi yrittää löytää niitä kollegoja, joiden kanssa voi käydä syömässä tai kahvilla: parasta infoa saa juuri toisten kautta, siis sellaisia asioita, joita kukaan ei kirjoittele yliopiston nettisivulle. Jotkut tyypit tekevät töitä kotona, mutta mulle ainakin työtila kirjastossa tai yliopiston tutkijatiloissa edistää työntekoa kummasti noiden ym. kohtien takia. Tietysti kirjastot ovat tärkeitä, koska pn paljon materiaalia, joka ei ole digimuodossa.

Tässä nyt mitä tuli äkkiä mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Ole osa työyhteisöä. Älä siis mene istumaan johonkin nurkkaan yksinäsi ja kuvittele olevasi viisaampi kuin kaikki muut. Silloin sulle käy kuten ykkösvastaajalle lienee käynyt. Ole osa työyhteisöä, puhu omasta tutkimuksestasi, tutkimuksesta yleensä, akateemisesta elämästä, projektinhallinnasta, viestintätaidoista kaikesta mahdollisesta. Jaa mielipiteitä ja kuuntele toisten, ota opiksesi, kunnioita kolleegojasi ja luo suhteita.

Kuinka helppoa tuo on? Kuinka paljon aikaa tutkijoilla on jutella toistensa kanssa? Eikö heistä moni kuitenkin opeta oman tutkimuksensa lisäksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole osa työyhteisöä. Älä siis mene istumaan johonkin nurkkaan yksinäsi ja kuvittele olevasi viisaampi kuin kaikki muut. Silloin sulle käy kuten ykkösvastaajalle lienee käynyt. Ole osa työyhteisöä, puhu omasta tutkimuksestasi, tutkimuksesta yleensä, akateemisesta elämästä, projektinhallinnasta, viestintätaidoista kaikesta mahdollisesta. Jaa mielipiteitä ja kuuntele toisten, ota opiksesi, kunnioita kolleegojasi ja luo suhteita.

Kuinka helppoa tuo on? Kuinka paljon aikaa tutkijoilla on jutella toistensa kanssa? Eikö heistä moni kuitenkin opeta oman tutkimuksensa lisäksi?

Töitä on paljon ja mpnella on opetusta ja hallintohommia, mutta ei se ylivoimaista ole, koska kaikki tajuavat, että yhteisöllisyys on yhteinen etu.

Tutkijatkin käy lounaalla ja kahvilla ja kun välillä tehdään kellon ympäri töitä, käydään myös iltapalalla ja yöpalalla. Silloin jutellaan. Ja kun on osa joukkoa, joka juttelee, voi myös koputtaa toisen työhuoneen oveen ja kysyä "onko sulla hetki aikaa, mun tarvii testata suhun yhtä ideaa tai hakuaisin kuulla sun mielipiteen yhdestä jutusta tai ehditkö neuvoa vähän." Jos vaan on mahdollista, kolleegalla on aikaa joko nyt heti tai ainakin sen seuraavalla minuutilla alkavan palaverin jälkeen, koska hänkin tietää, että ensi viikolla hänen itsensä ehkä tarvii saada neuvoja tai testata ideaansa tai jotain.

Toki, tämä toimii paremmin niillä laitoksilla, joissa jatko-opiskelijoille ja tutkijoille järjestyy työhuoneita laitoksilta, ja joissa siis on olemassa tutkijayhteisö. Helsingissä tämä on jossain määrin ongelma, koska paikkaa, jossa fyysisesti törmäisi muihin, ei välttämättä ole. Kirjaston työpisteillä on jotain yhteisöntapaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä jää kammioon kirjoittamaan: Tee työ sellaisesta aiheesta, mistä on hyötyä myös käytännön kannalta. Hakeudu osaksi tutkimusryhmää, verkostoidu. Pyri hankkimaan pitkäaikainen rahoitus.

Mitä jos pääaine on assyrologia tai vastaava? Millä tavoin siitä pitäisi olla hyötyä käytännön kannalta?

Ihan tosissasi kysyt, että miten Lähi-Idän kulttuurien perustan kriittinen ymmärtäminen ja hallitseminen on tärkeää Nyky-Euroopassa, myös Suomessa? No ehkä niinku vaikka sisäisen turvallisuuden hallitsemisen takia, talouselämän neuvotteluje takia, sota- ja ulkopolitiikan takia, jne.

Tuohon"tai vasaavaan" kommentoin kunhan vähän yksilöit,itä tarkoitat.

Haluaisin tehdä tohtorin tutkintoni antiikin piirtokirjoituksista ja latinan kielestä. Miten sidot tämän nykypäivään?

Lähinnä pohdin, että pitääkö aiheen olla hyödyllinen oman alani käytännön kannalta vai yleisesti, mutta ilmeisesti ajattelit, että aiheen pitää olla yhteiskunnallisesti hyödyllinen.

Sitä paitsi en kysynyt miten Lähi-Idän kulttuurien perustan kriittinen ymmärtäminen vaikuttaa mihinkään. Ymmärrän kyllä sen merkityksen ilman sinun neuvojasikin.

Ensimmäišksi vastaan keskimmäisessä kappaleessa esittämääsi pohdintaan siitä, pitääkö tutkimuksen olla tieteen vai yhteiskunnan kannalta hyödyllinen ja vastaus (ei minun, vaan akateemisen tutkimusyhteisön ja rahoittajien vaatimus) on että sen pitää olla molempia. Jos tutkit piirtokirjoituksia ja latinan kieltä, sun on löydettävä tältä alalta jokin sellainen tutkimuskysymys, joka sekä vie tiedettä eteenpäin että auttaa ratkaisemaan jonkun yhteiskunnallisen ongelman. Mulla on esim kaveri, joka tutkii lasten hyväksikäyttöä ja lapsityötä antiikissa. Hänen tuloksiaan voi käyttää kun pyritään ratkaisemaan näitä ongelmia nykymaailmassa. Toinen kaveri tutkii rodun ja etnisen alkuperän merkitystä antiikin kauppasuhteissa. Hänen tuloksiaan voidaan kättää esimerkiksi etnisten ja monikulttuuristen kohtaamisten hallinnasa nykymaailmassa, tai vaihtoehtoisesti vaikka yhteiskunnallisen eriarvoisuuden tutkimisesa ja sen arvioimisessa, onko rahalla tai taloudellisella menestyksellä vai syntyperällä enemmän väliä minkäkinlaisissa tilanteissa. Mieti, mitä kysymyksiä sinä haluat auttaa ratkaisemaan.

Ja sä kysyit, että millä tavoin assyriologiasta pitäisi olla hyötyä käytännön kannalta. Jos et tarkoittanut kysymykselläsi, että mitä hyöyä Lähi-Idän kulttuurin perustan kriittisestä ymmärtämisestä on, mitä sitten tarkoitit?

Haluan sanoa, että neuvosi on ihan hyvä. Voin siis kirjoittaa ihan mistä tahansa ja sitten keksiä tavan tehdä siitä relevantti nykymaailmaan. Sanotaan, että aiheeni on kolmannen deklinaation muutokset roomalaisissa piirtokirjoituksissa. Miten spinnaisit sen hyödylliseksi?

On ihan hyvä, että asiat voi sitoa nykyaikaan, mutta samalla inhoan sitä. Miksi asioita ei voi tutkia sen takia, että se on kiinnostavaa ja siitä pitäisi tietää enemmän? Ja jos haluaa tutkia etnisten ja monikulttuurisuuden kohtaamista nykymaailmassa, on varmaan parempi valita joku toinen pääaine kuin latina.

Älä murehdi vielä itse väitöskirjaa vaan keskity tutkimukseen ja laadukkaiden papereiden julkaisemiseen. Väikkärin intron kirjoittelin sitten aivan lopuksi parissa viikossa kun paperit oli kasassa. T. Fyysikko

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä jää kammioon kirjoittamaan: Tee työ sellaisesta aiheesta, mistä on hyötyä myös käytännön kannalta. Hakeudu osaksi tutkimusryhmää, verkostoidu. Pyri hankkimaan pitkäaikainen rahoitus.

Mitä jos pääaine on assyrologia tai vastaava? Millä tavoin siitä pitäisi olla hyötyä käytännön kannalta?

Ihan tosissasi kysyt, että miten Lähi-Idän kulttuurien perustan kriittinen ymmärtäminen ja hallitseminen on tärkeää Nyky-Euroopassa, myös Suomessa? No ehkä niinku vaikka sisäisen turvallisuuden hallitsemisen takia, talouselämän neuvotteluje takia, sota- ja ulkopolitiikan takia, jne.

Tuohon"tai vasaavaan" kommentoin kunhan vähän yksilöit,itä tarkoitat.

Haluaisin tehdä tohtorin tutkintoni antiikin piirtokirjoituksista ja latinan kielestä. Miten sidot tämän nykypäivään?

Lähinnä pohdin, että pitääkö aiheen olla hyödyllinen oman alani käytännön kannalta vai yleisesti, mutta ilmeisesti ajattelit, että aiheen pitää olla yhteiskunnallisesti hyödyllinen.

Sitä paitsi en kysynyt miten Lähi-Idän kulttuurien perustan kriittinen ymmärtäminen vaikuttaa mihinkään. Ymmärrän kyllä sen merkityksen ilman sinun neuvojasikin.

Ensimmäišksi vastaan keskimmäisessä kappaleessa esittämääsi pohdintaan siitä, pitääkö tutkimuksen olla tieteen vai yhteiskunnan kannalta hyödyllinen ja vastaus (ei minun, vaan akateemisen tutkimusyhteisön ja rahoittajien vaatimus) on että sen pitää olla molempia. Jos tutkit piirtokirjoituksia ja latinan kieltä, sun on löydettävä tältä alalta jokin sellainen tutkimuskysymys, joka sekä vie tiedettä eteenpäin että auttaa ratkaisemaan jonkun yhteiskunnallisen ongelman. Mulla on esim kaveri, joka tutkii lasten hyväksikäyttöä ja lapsityötä antiikissa. Hänen tuloksiaan voi käyttää kun pyritään ratkaisemaan näitä ongelmia nykymaailmassa. Toinen kaveri tutkii rodun ja etnisen alkuperän merkitystä antiikin kauppasuhteissa. Hänen tuloksiaan voidaan kättää esimerkiksi etnisten ja monikulttuuristen kohtaamisten hallinnasa nykymaailmassa, tai vaihtoehtoisesti vaikka yhteiskunnallisen eriarvoisuuden tutkimisesa ja sen arvioimisessa, onko rahalla tai taloudellisella menestyksellä vai syntyperällä enemmän väliä minkäkinlaisissa tilanteissa. Mieti, mitä kysymyksiä sinä haluat auttaa ratkaisemaan.

Ja sä kysyit, että millä tavoin assyriologiasta pitäisi olla hyötyä käytännön kannalta. Jos et tarkoittanut kysymykselläsi, että mitä hyöyä Lähi-Idän kulttuurin perustan kriittisestä ymmärtämisestä on, mitä sitten tarkoitit?

Haluan sanoa, että neuvosi on ihan hyvä. Voin siis kirjoittaa ihan mistä tahansa ja sitten keksiä tavan tehdä siitä relevantti nykymaailmaan. Sanotaan, että aiheeni on kolmannen deklinaation muutokset roomalaisissa piirtokirjoituksissa. Miten spinnaisit sen hyödylliseksi?

On ihan hyvä, että asiat voi sitoa nykyaikaan, mutta samalla inhoan sitä. Miksi asioita ei voi tutkia sen takia, että se on kiinnostavaa ja siitä pitäisi tietää enemmän? Ja jos haluaa tutkia etnisten ja monikulttuurisuuden kohtaamista nykymaailmassa, on varmaan parempi valita joku toinen pääaine kuin latina.

Sä voit tehdä ihan mitä haluat, jos sulla on siihen rahaa. Jos joudut hakemaan rahoitusta jostain, sun pitää sitoa tutkimuksesi niihin teemoihin, joita rahoittaja haluaa rahoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole osa työyhteisöä. Älä siis mene istumaan johonkin nurkkaan yksinäsi ja kuvittele olevasi viisaampi kuin kaikki muut. Silloin sulle käy kuten ykkösvastaajalle lienee käynyt. Ole osa työyhteisöä, puhu omasta tutkimuksestasi, tutkimuksesta yleensä, akateemisesta elämästä, projektinhallinnasta, viestintätaidoista kaikesta mahdollisesta. Jaa mielipiteitä ja kuuntele toisten, ota opiksesi, kunnioita kolleegojasi ja luo suhteita.

Kuinka helppoa tuo on? Kuinka paljon aikaa tutkijoilla on jutella toistensa kanssa? Eikö heistä moni kuitenkin opeta oman tutkimuksensa lisäksi?

Tiede on keskustelua toisten kanssa, joko suullisesti seminaareissa, konferensseissa yms. tai kirjallisesti tekstien kautta. Ei tiede voi olla olemassa ilman tätä vuorovaikutusta.

Kursseja tohtoritasolla ole kovin paljoa, eikä monetkaan väikkärintekijät pääse määrärahojen puutteessa opettamaan.

Jos haluat tutkijanuralle, tee väitöskirja. Muutoin ei kannata vaivautua. T. Tohtori

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä jää kammioon kirjoittamaan: Tee työ sellaisesta aiheesta, mistä on hyötyä myös käytännön kannalta. Hakeudu osaksi tutkimusryhmää, verkostoidu. Pyri hankkimaan pitkäaikainen rahoitus.

Mitä jos pääaine on assyrologia tai vastaava? Millä tavoin siitä pitäisi olla hyötyä käytännön kannalta?

Ihan tosissasi kysyt, että miten Lähi-Idän kulttuurien perustan kriittinen ymmärtäminen ja hallitseminen on tärkeää Nyky-Euroopassa, myös Suomessa? No ehkä niinku vaikka sisäisen turvallisuuden hallitsemisen takia, talouselämän neuvotteluje takia, sota- ja ulkopolitiikan takia, jne.

Tuohon"tai vasaavaan" kommentoin kunhan vähän yksilöit,itä tarkoitat.

Haluaisin tehdä tohtorin tutkintoni antiikin piirtokirjoituksista ja latinan kielestä. Miten sidot tämän nykypäivään?

Lähinnä pohdin, että pitääkö aiheen olla hyödyllinen oman alani käytännön kannalta vai yleisesti, mutta ilmeisesti ajattelit, että aiheen pitää olla yhteiskunnallisesti hyödyllinen.

Sitä paitsi en kysynyt miten Lähi-Idän kulttuurien perustan kriittinen ymmärtäminen vaikuttaa mihinkään. Ymmärrän kyllä sen merkityksen ilman sinun neuvojasikin.

Ensimmäišksi vastaan keskimmäisessä kappaleessa esittämääsi pohdintaan siitä, pitääkö tutkimuksen olla tieteen vai yhteiskunnan kannalta hyödyllinen ja vastaus (ei minun, vaan akateemisen tutkimusyhteisön ja rahoittajien vaatimus) on että sen pitää olla molempia. Jos tutkit piirtokirjoituksia ja latinan kieltä, sun on löydettävä tältä alalta jokin sellainen tutkimuskysymys, joka sekä vie tiedettä eteenpäin että auttaa ratkaisemaan jonkun yhteiskunnallisen ongelman. Mulla on esim kaveri, joka tutkii lasten hyväksikäyttöä ja lapsityötä antiikissa. Hänen tuloksiaan voi käyttää kun pyritään ratkaisemaan näitä ongelmia nykymaailmassa. Toinen kaveri tutkii rodun ja etnisen alkuperän merkitystä antiikin kauppasuhteissa. Hänen tuloksiaan voidaan kättää esimerkiksi etnisten ja monikulttuuristen kohtaamisten hallinnasa nykymaailmassa, tai vaihtoehtoisesti vaikka yhteiskunnallisen eriarvoisuuden tutkimisesa ja sen arvioimisessa, onko rahalla tai taloudellisella menestyksellä vai syntyperällä enemmän väliä minkäkinlaisissa tilanteissa. Mieti, mitä kysymyksiä sinä haluat auttaa ratkaisemaan.

Ja sä kysyit, että millä tavoin assyriologiasta pitäisi olla hyötyä käytännön kannalta. Jos et tarkoittanut kysymykselläsi, että mitä hyöyä Lähi-Idän kulttuurin perustan kriittisestä ymmärtämisestä on, mitä sitten tarkoitit?

Haluan sanoa, että neuvosi on ihan hyvä. Voin siis kirjoittaa ihan mistä tahansa ja sitten keksiä tavan tehdä siitä relevantti nykymaailmaan. Sanotaan, että aiheeni on kolmannen deklinaation muutokset roomalaisissa piirtokirjoituksissa. Miten spinnaisit sen hyödylliseksi?

On ihan hyvä, että asiat voi sitoa nykyaikaan, mutta samalla inhoan sitä. Miksi asioita ei voi tutkia sen takia, että se on kiinnostavaa ja siitä pitäisi tietää enemmän? Ja jos haluaa tutkia etnisten ja monikulttuurisuuden kohtaamista nykymaailmassa, on varmaan parempi valita joku toinen pääaine kuin latina.

Sä voit tehdä ihan mitä haluat, jos sulla on siihen rahaa. Jos joudut hakemaan rahoitusta jostain, sun pitää sitoa tutkimuksesi niihin teemoihin, joita rahoittaja haluaa rahoittaa.

Tämä keskustelu vei kaiken ilon pois mahdollisesta väitöskirjastani.

Vierailija kirjoitti:

Älä murehdi vielä itse väitöskirjaa vaan keskity tutkimukseen ja laadukkaiden papereiden julkaisemiseen. Väikkärin intron kirjoittelin sitten aivan lopuksi parissa viikossa kun paperit oli kasassa. T. Fyysikko

Paitsi jos teet monografian.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä tee sitä. Ainoastaan lääkärille on hyötyä. Muissa ammateissa pelkkää haittaa.

'kuinka monelta alalta olet jo ehtinyt väitellä? - En keillä Suomessa kyllä koulutetaan kyllä korkeakouluissa ja yliopistoissa ehkä liiankin paljon ja lupaillen liian suuria lupauksia koulutuksen kannattavuudesta, mutta, mutta.... 

Ite samaa mieltä. Pakene vielä kun voit! Yksi väitös takana ja post doc sopimus 2019 vuoteen asti, mut oli se väitöskirja aika rankka kokemus, en suosittele.

Tärkeintä on muistaa, että yliopisto saa jokaisesta merkittävästä apurahasta (Akatemia, Tekes, Sitra yms.) oman siivunsa hallintokuluihin ja yksikkö väittelevästä tohtorista n. 100 000 € rahaa. Tottakai kaikki kertovat kuinka kannattaa väitellä, koska tutkinto on paljon muita arvokkaampi. Ottivat vielä vuosien jälkeenkin yhteyttä, josko tulisin viimeistelemään väitöskirjan. Sen keskeyttäminen oli paras päätös, mitä olen tehnyt, urani kannalta.

Hakeudu projektiin jossa rahoitus on kestävällä pohjalla.

Verkostoidu, ole avoimin mielin ja kommunikoi yhteisön kanssa.

Kansainvälisty.

Pyri hankkimaan opetuskokemusta.

Kehitä frustraation sietokykyä, ole sitkeä, hanki vertaistukea.

Iloitse työstäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä murehdi vielä itse väitöskirjaa vaan keskity tutkimukseen ja laadukkaiden papereiden julkaisemiseen. Väikkärin intron kirjoittelin sitten aivan lopuksi parissa viikossa kun paperit oli kasassa. T. Fyysikko

Paitsi jos teet monografian.

Monografiaa ei voi nykyisin suositella muille kuin jo vähän vanhemmille väittelijöille, joiden työllistymiseen tohtoroituminen ei juuri enää vaikuta. Monografia on paljon vaativampi ja raskaampi väitöskirjan muoto kuin nippuväikkäri. Sen kanssa on enemmän yksin kun ei ole muita kirjoittamassa/tutkimassa aihetta tukena eli kelvollisen aikaan saadakseen on oltava valmis, täysin itsenäinen tutkija, ts. valmis aloittamaan ja tekemään kokonaan omia projekteja (mitä moni nuori nippuväikkärin tehnyt post doc ei nykyisin vielä ole).

Hmm, olin laboratoriossa työharjoittelussa, ja sieltä 2 juuri väitellyttä tohtoria lähti opiskelemaan sairaanhoitajiksi. On kuulemma suht yleinen ilmiö bioalan tohtoreilla. Eli komppaan tässä niitä, jotka kannustavat miettimään tutkinnon hyötyä urasi kannalta. Tietenkin, jos sinulla on palava into tutkimustyöhön ja et unelmoi muusta kuin tutkijan urasta, niin anna mennä vaan.

Ainoa ohje jonka tarvitset: pysy poissa av:ltä. Saat väikkärisi joskus valmiiksikin.

Eli olet jo aloittanut väitöskirjan teon, tiedät ensimmäiset tutkimuskysymykset suurin piirtein, sinulla on rahoitus ja aiheesta kiinnostunut ohjaaja? Alat vaan hommiin, sitten kun työ ei etene, niin teet vähän enemmän töitä. Joskus tauko myös auttaa keksimään puuttuvan palan. Joskus kaikki muut ovat väärässä ja sinä oikeassa. Joskus se olet sinä joka olet väärässä. Väitöskirjassa on tarkoitus tieteellisin menetelmin todentaa tuntematonta eli asia pitää tutkia. Monilla väitöskirja tökkii, koska he eivät oikein kasva tieteelliseen maailmaan ja ajatteluun syvällisesti siinä ajassa, kun on rahoitusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä tee sitä. Ainoastaan lääkärille on hyötyä. Muissa ammateissa pelkkää haittaa.

'kuinka monelta alalta olet jo ehtinyt väitellä? - En keillä Suomessa kyllä koulutetaan kyllä korkeakouluissa ja yliopistoissa ehkä liiankin paljon ja lupaillen liian suuria lupauksia koulutuksen kannattavuudesta, mutta, mutta.... 

Ite samaa mieltä. Pakene vielä kun voit! Yksi väitös takana ja post doc sopimus 2019 vuoteen asti, mut oli se väitöskirja aika rankka kokemus, en suosittele.

Tärkeintä on muistaa, että yliopisto saa jokaisesta merkittävästä apurahasta (Akatemia, Tekes, Sitra yms.) oman siivunsa hallintokuluihin ja yksikkö väittelevästä tohtorista n. 100 000 € rahaa. Tottakai kaikki kertovat kuinka kannattaa väitellä, koska tutkinto on paljon muita arvokkaampi. Ottivat vielä vuosien jälkeenkin yhteyttä, josko tulisin viimeistelemään väitöskirjan. Sen keskeyttäminen oli paras päätös, mitä olen tehnyt, urani kannalta.

Yliopisto saa noista yliopiston kautta kulkevista rahoituksista (ne eivät ole apurahoja, vaan isoja rahoituspotteja, joista maksetaan tutkimuksen välittömiä kuluja ja palkkoja henkilösivukuluineen ja niiden tuloksista on vastuullinen johtaja vastuussa - apuraha on ihan muuta) overheadin, mutta yksikään väitöskirjantekijä ei saa eikä ole edes kelpoinenhakemaan tuollaista rahoitusta.

Yksikkö ei saa joka väitöskirjasta sataa tuhatta euroa. Hitto vieköön, yksiköllä ei ole sataa tuhatta euroa edes koko tohtoriohjelman kurssien järjestämiseen tai ohjaajille tuntipalkkojen maksamiseen vuodessa, vaikka väitöskirjoja tulee vuodessa yli kymmenen ja jatko-opiskelijoita on nelisen kymmentä. Itse asiassa yksikön rahoituksesta neuvotellaan tulosneuvotteluissa sen perusteella, paljonko tohtoreita yliopiston ja yksikön olisi opetusministeriön mielestä syytä tuottaa, ja jos niitä tulee enemmän kuin opetusministeriön mielestä olisi hyvä, JOKAINEN LIIKAA TULLUT TUTKINTO VÄHENTÄÄ RAHOITUSTA.

Oma väitöskirja on luonnontieteiden alalta, joten kokemukset eivät välttämättä ole samat kuin esim. antropologian alalta. Esim. tuo että koko väikkärin rakenne pitäisi olla tiedossa jo kun aloittaa; mä stressasin aluksi sitä etten nähnyt sitä 'suurta tarinaa' väitöskirjassani, mutta mun ohjaajat sanoi että eihän sitä voi edes tietää mihin se tutkimus vie ennenkuin dataa alkaa tulla. Ja mä sain datasetit kasaan vasta vuosi ennen palautusta, ja vuodessa analysoin datan ja kirjoitin paperit ja väikkärin.

Oma vinkki on se, että ei kannata jättää mitään huomiseen minkä voi tehdä jo tänään, toisin sanoen akateeminen vapaus saattaa johtaa tilanteeseen, jossa prokrastinoit päiviä, varsinkin jos sun pitäisi keskittyä johonkin suureen tai uuteen kokonaisuuteen. Tämä ainakin mulla oli sitä pahempi, mitä haastavampi uusi tehtävä oli. Mutta jossain vaiheessa niihin vaikeisiinkin asioihin pitää paneutua, joten parempi heti.

Ihan kivaa se tekeminen oli, vaikkakin välillä meinasi hermot mennä 😊