Perhana ku ärsyttää olla " köyhä" !

Köyhä en ole samassa mielessä kuin kehitysmaiden ihmiset, sillä mulla on katto pään päällä ja ruokaankin varaa. Mutta siihen se sitten jääkin. Voi j*malauta kun se ottaa päähän, ettei voi KOSKAAN ostaa MITÄÄN muuta kuin kaikkein välttämättömimmät.

Ei uusia vaatteita kuin jos on aivan pakko, saati että jotain elektroniikkaa voisi harkita. Televisio ja radio löytyy, sekä tämä tietokone, thank god, mutta esmes hiustenkuivaaja olisi aika kova sana :/



Mutta se lohduttaa, että tiedän tämän olevan vain väliaikaista. Kun saan opinnot 3-4 vuoden kuluttua loppuun, niin sitten kurjuus muuttuu iloksi. Työllisyystilanne on tällä alalla melko hyvä ja palkatkin suuret.

Tämän mantran voimin jaksan nyt kituuttaa.



Voimia kaikille!

Henkisesti todela stressaavaa aikaa oli opiskelu, kun ei oli niin köyhää. Ihmettelin silloin, ketä varten vaatekaupat ovat, kuka hullu käy kahvilla jne. Koko ajan oli mielessä markat ja pennit. Koko ajan lojui pöydällä kynä ja paperia, johon merkattiin menot (ja tulot). Puhelimestakin otin sekuntit ylös ja laskin montako markaa meni puheluun. Oli se aivan helvetinmoista elämää! Ei katos ollut pappaa betaalaamassa.



Arvaa tekeekö mieli olla kotona siihen asti kun lapset ovat kolme??? Mieli kyllä tekee, mutta köyhyys ei houkuta sitten tippaakaan. Paluu kitkuttamiseen ahdistaa aivan hillittömästi. Olisikohan minusta hyötyä tällaisena lapsille kotona.... No, onneksi säästin vähän töissä ollessani, että 2-vuotiaaksi voin lapseni hoitaa.