Englanninkieli on vaikeaa, on, in, at.. mistä näistä voi tietää?

Vierailija kirjoitti:

Todellinen pullamössösukupolvi, jos ei pysty edes englannin perusasioita opettelemaan ja vielä valittaa siitä. Erityisen iljettäväksi asian tekee se, ettei edes suomea ole viitsitty opetella.

Huvittavaa minusta on se, miten englanniksi pitää kaikki olla ihan viimeisen päälle natiivitasolla tai mielellään paremminkin ennenkuin voi sanoa yhtään mitään, joka ikinen prepositio ja artikkeli paikallaan eikä mitään virheitä missään.

Suomeksi, omaa äidinkieltään käyttäen, kuitenkin viitataan paskat kaikille kielioppisäännöille ja muille eikä edes tiedetä niistä yhtään mitään. Todella moni tekee samankaltaisia virheitä suomeksi koko ajan eikä kiinnosta ketään mutta jos englanniksi lipsahtaa "on" kuin piti olla "in" niin se on suuri katastrofi ja valittamisen aihe miten on niin vaikeaa ja ei osaa.

Ei niitä voikaan mistään tietää. Pitää vain opetella ulkoa. Siksi kielet olivat kouluaineista inhokkini, niin paljon pänttäämistä.

Joskus kyllä voi huomata jotain johdonmukaista eroa verrattuna suomeen, esim. suomessa unohtaa esineen jonnekin, monessa muussa kielessä taas unohtaa esineen jossakin. Muissa kielissä korostetaan paikkaa jossa unohtaminen tapahtuu, suomessa ikään kuin välimatkaa sen paikan välillä, jossa esineen pitäisi olla ja jossa se nyt kuitenkin on (tai oikeastaan kuulostaa kuin olisin vienyt esineen jonnekin ja sitten epähuomiossa jättänyt sen sinne, mikä tietysti on epäloogista jos esim. unohdan vasta lainaamani kirjan kirjastoon, jossa se koko ajan on ollut).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Minä menen Helsinkiin"

"Minä menen kalaan"

"Minä menen naimisiin"

"Minä menen sinne kahdelta"

Kaikki kirjoitetaan englanniksi eritavalla ja aivan mahdoton tietää miten.

Eikä kalastamaan mennessä varsinaisesti mennä kalaan sisälle. Suomen kielen, kai lähinnä puhekielen ilmaisu.

Mikään ei ole niin kiihoittavaa kuin tiukka silli.

Vierailija kirjoitti:

Totta. Koulussa noita opetetaan suomen kieleen verraten, mikä pidemmälle mentäessä ei toimi. Esimerkiksi "in" ei tarkoita pelkästään jonkin sisässä, tai vastaa Suomen päätettä -ssa. Myöskään kaikki suomen inessiivit eivät saa "in"-prepositiota.

Esimerkki:

Oletko ollut Lontoossa? Have you been to London?

Olen käynyt Lontoossa... I have visited London...

Mutta silti, jos joku on Lontoossa, se sanotaan kuitenkin "I'm in London". Ei mitään järkeä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta. Koulussa noita opetetaan suomen kieleen verraten, mikä pidemmälle mentäessä ei toimi. Esimerkiksi "in" ei tarkoita pelkästään jonkin sisässä, tai vastaa Suomen päätettä -ssa. Myöskään kaikki suomen inessiivit eivät saa "in"-prepositiota.

Esimerkki:

Oletko ollut Lontoossa? Have you been to London?

Olen käynyt Lontoossa... I have visited London...

Mutta silti, jos joku on Lontoossa, se sanotaan kuitenkin "I'm in London". Ei mitään järkeä. 

Kuten ei ole siinäkään, että suomessa taulu on seinällä ja lamppu on katossa. (No, ehkä nykyaikainen upotettava ledilamppu voisi tosiaan kirjamellisesti ollakin katossa...)

Vierailija kirjoitti:

"Minä menen Helsinkiin"

"Minä menen kalaan"

"Minä menen naimisiin"

"Minä menen sinne kahdelta"

Kaikki kirjoitetaan englanniksi eritavalla ja aivan mahdoton tietää miten.

Englanninkieli on hankala, koska prepositioiden ja sanontatapojen oppimisen tueksi ei juuri ole sääntöjä, ne on vain opittava. Parhaiten ne oppii lukemalla tai kuuntelemalla natiivien kielenkäyttöä. Sitä kautta syntyy "kielikorva", joka ohjaa sanomaan oikein.

TV-ohjelmissa ja elokuvissa kieli on yleensä hyvin yksinkertaista, puhekieltä. Kirjallisuudessa taas asteikko on hyvin laaja. Helppolukuisia kirjailijoita ovat Agatha Christie, Frederick Forsyth, John Grisham, Danielle Steel... Noista pitäisi löytyä jotain jokaisen makuun ja kirjastoistakin löytyy alkukielisiä kirjoja.

(Jos haluaa päänsä kipeäksi kannattaa aloittaa vaikka John LeCarren kirjoilla)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta. Koulussa noita opetetaan suomen kieleen verraten, mikä pidemmälle mentäessä ei toimi. Esimerkiksi "in" ei tarkoita pelkästään jonkin sisässä, tai vastaa Suomen päätettä -ssa. Myöskään kaikki suomen inessiivit eivät saa "in"-prepositiota.

Esimerkki:

Oletko ollut Lontoossa? Have you been to London?

Olen käynyt Lontoossa... I have visited London...

Mutta silti, jos joku on Lontoossa, se sanotaan kuitenkin "I'm in London". Ei mitään järkeä. 

Onko järkeä sanoa että housut on jalassa, vaikka oikeasti jalat on housuissa? Tai pipo on päässä, vaikka pää on pipossa?

Vierailija kirjoitti:

Todellinen pullamössösukupolvi, jos ei pysty edes englannin perusasioita opettelemaan ja vielä valittaa siitä. Erityisen iljettäväksi asian tekee se, ettei edes suomea ole viitsitty opetella.

Kyllähän tämä nuori pullamössösukupolvi englannin osaa kun on pelattu konsoleilla kokoelämä.

Eipä noi prepositiot aina mene natiiveiltakaan ihan oikein. Netissä näkee ties minkälaista räpellystä kirjoitetussa kielessä ja ihan englantia äidinkielenään puhuvien kirjoittamana. Itse keskustelen somessa paljon englanniksi englantia äidinkielenään puhuvien kanssa, eikä heitä hätkähdytä kilin kakkaa joku väärin mennyt prepositio. Enpä toisaalta minäkään vaadi sijamuotojen täydellistä hallintaa ihmisiltä, joiden äidinkieli ei ole suomi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta. Koulussa noita opetetaan suomen kieleen verraten, mikä pidemmälle mentäessä ei toimi. Esimerkiksi "in" ei tarkoita pelkästään jonkin sisässä, tai vastaa Suomen päätettä -ssa. Myöskään kaikki suomen inessiivit eivät saa "in"-prepositiota.

Esimerkki:

Oletko ollut Lontoossa? Have you been to London?

Olen käynyt Lontoossa... I have visited London...

Mutta silti, jos joku on Lontoossa, se sanotaan kuitenkin "I'm in London". Ei mitään järkeä. 

Kuten ei ole siinäkään, että suomessa taulu on seinällä ja lamppu on katossa. (No, ehkä nykyaikainen upotettava ledilamppu voisi tosiaan kirjamellisesti ollakin katossa...)

Mutta lamppu ja seinä ovat kuitenkin eri asioita. Lontoo on se sama paikka koko ajan. 

Vierailija kirjoitti:

"Minä menen Helsinkiin"

"Minä menen kalaan"

"Minä menen naimisiin"

"Minä menen sinne kahdelta"

Kaikki kirjoitetaan englanniksi eritavalla ja aivan mahdoton tietää miten.

EIhän noita suomeksikaan samalla tavalla kirjoiteta. Kaikissa on eri sijamuodot. Ei kai sitten ole yllätys, että englannissakaan ei samaa prepositiota käytetä.

Vierailija kirjoitti:

Breaking News ? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoja nuo ihmiset, jotka ajattelevat suomen kautta ja kuvittelevat muutenkin, että kaikki kielet ovat keskenään samanlaisia. Täysin väärä suhtautuminen. Jo pieni lapsi osaa englantia.

Höh,kaikki pikkulapsethan Englannissa osaavat englantia...

Miksi toistit sen, mitä edellinen sanoi?

Koska hän ei sanonut minkä maan lapsia kommentissaan tarkoitti ja puhehan oli nyt  (huom.) vieraan kielen oppimisesta ja opiskelusta.

Kyllä toki aivan pienetkin lapset nykyään voivat oppia yhtä jos toistakin netistä missä ja mistä vaan ja englantihan netissä,kuten tiedetään, on se pääkieli, mutta...

Se tekninen laite ja apuväline  ei lapselle ole kuitenkaan  samanlainen oppimisen lähde,kuin ne suomalaiset suomea lapselleen ja  keskenään puhuvat vanhemmat siellä kotona ja muutkin sitä samaa kieltä puhuvat, kaikenikäiset ihmiset siellä heidän kotinsa  ympärillä .

Eli siis: kun puhutaan kielen oppimisesta, niin on myös sanottava selvästi se puhutaanko silloin  oman äidinkielen, vai jonkun muun kielen oppimisesta. 

Siinä yhteydessä on tietenkin myös selvästi sanottava se tarkoitetaanko  ( kuten nyt esim. tässä tapauksessa) suomalaisia vaiko englantilaisia lapsia.

Siinähän nyt pääsääntöisesti puhutaan kuitenkin kahdesta selvästi eri ryhmästä: englantilaisista lapsista ja suomalaisista lapsista.

Eikö vain ?

Sen toteaminen  ei siis tarkoita mitään, kummankaan ryhmän arvottamista toistaan paremmaksi tai huonommaksi, vaan pelkästään sen toteamista että toisten äidinkieli on suomi, toisten englanti ja että näiden ryhmien jäsenet,pääsääntöisesti, elävät kumpikin omassa kulttuurissaan ja  omalla alueellaan ja siitä nuo ryhmien keskinäiset erot, yleensä kaikki ne,   selittyvät .

Ihmisethän, pääsääntöisesti, kuuluvat omaan kulttuuriinsa.

Siihen siis,  jossa elävät ja johon kasvavat .

'Pääsääntöisesti '-sana tässä yhteydessä ei siis merkitse mitään kannanottoa siihen onko joku asiantila toivottava ilmiö, vai ei.

Eikä siihen pitäisikö jotenkin olla vaiko ei, vaan sillä vain todetaan se, miten asia todellisuudessa on.

Vierailija kirjoitti:

Eipä noi prepositiot aina mene natiiveiltakaan ihan oikein. Netissä näkee ties minkälaista räpellystä kirjoitetussa kielessä ja ihan englantia äidinkielenään puhuvien kirjoittamana.

Kyllä natiivien kielikorva ohjaa laittamaan prepositiot aika hyvin oikein. Sen sijaan oikeinkirjoitus ei mene edes sinnepäin: their/they're/there, your/you're jne ovat yleisimpien sekaannuksen aiheuttajien joukossa. Eri tavalla kirjoitettavia homonyymejä on paljon ja ne tahtovat mennä sekaisin. Minun arvioini mukaan oikeinkirjoituksen puutteet johtuvat vähästä lukemisesta. Lukiessa oikeisiin muotoihin tottuu ja ne tulevat sitten itsestään.

Älä yritä opetella mitään ulkoa, ala lukea joka päivä englanninkielellä sinua kiinnostavista asioista. Lataa netistä kaikki lempikirjasi englanniksi ja lue ne monta kertaa. Kohta sinun ei tarvitse pohtia mitään koska "tiedät" miten asiat kuuluu sanoa. Ja sanavarastostasi tulee laaja kos luet paljon.

Vinkkini on se, että kuuntele mahdollisen paljon englantia aina kun voit, sekä matki heitä perässä. :) Sitten se tulee vähän enemmän jo luonnostaan.

T: Osasin jo 14-vuotiaana puhua ihan OK englantia, koska kuuntelin tosi paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Älä yritä opetella mitään ulkoa, ala lukea joka päivä englanninkielellä sinua kiinnostavista asioista. Lataa netistä kaikki lempikirjasi englanniksi ja lue ne monta kertaa. Kohta sinun ei tarvitse pohtia mitään koska "tiedät" miten asiat kuuluu sanoa. Ja sanavarastostasi tulee laaja kos luet paljon.

Mutta kai niille sanoille pitää joku merkityskin olla? Mitä iloa siitä on että tietää sanoja, jos ei tiedä mitä ne tarkoittaa. Tämän takia se ei vaan toimi, että lukee pelkkää vierasta kieltä, vaan kaikki sanat jota ei tiedä, pitää tankata päähän yksi kerrallaan ulkoa opettelemalla että tietää mitä ne on suomeksi ja mitä ne tarkoittaa.

Ja sitten ne unohtuu seuraavalla viikolla viimeistään, näin olen itse todennut omalta kohdaltani.