Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten erosta muka voi päästä yli?

Vierailija
11.09.2017 |

Siitä on jo puoli vuotta aikaa, mutta sen mukana meni myös opinnot ja asunto. Olen kyllä päässyt väliaikaiseen työhön hiljattain, mutta ajatukset pyörii jatkuvasti exässä. Meidän suhde oli _todella_ sekava ja se päättyikin niin. Tuntuu etten koskaan pääse yli tästä ikävän tunteesta, se ihminen oli mulle koko elämä. Kirjottaisin lisää, mutta oon töissä enkä kerkeä.. Ainiin, olen 19-vuotias, mutta suhde kesti monta vuotta nuoresta iästäni huolimatta.

Kommentit (11)

Vierailija
1/11 |
11.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Puoli vuotta on vähän. Viimeistään vuoden päästä sinulla tod näk jo uusi poikaystävä tai vähintäänkin olet jo päässyt yli.

Vierailija
2/11 |
11.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ole päässyt yli vaikka erostani on 30vuotta t. n56

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/11 |
11.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aika

Vierailija
4/11 |
11.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Laastarisuhde ei kannata, älä käänny siihen.

Vierailija
5/11 |
11.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

mene hoitoon

Vierailija
6/11 |
11.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pääseehän sellaisesta yli. Toisilla menee enemmän aikaa. Nokka pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä, maailma  on täynnä potentiaalisia seurustelukumppaneita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/11 |
11.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hohhohhhoo, sattuuhan sitä.

Vierailija
8/11 |
11.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei siitä koskaan pääse täysin yli -4kertaa naimisissa

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/11 |
11.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

jaahas

Vierailija
10/11 |
11.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nää kommentit.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/11 |
11.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

En ole päässyt yli vaikka erostani on 30vuotta t. n56

Tämä ei kyllä ole ollenkaan normaalia. Surullista että olet elämäsi pilannut takertumalla menneeseen. Sinä olet ap tosi nuori. Elämä opettaa miten luopua ja aloittaa alusta. Ja paljon muutakin. Tosin moni ihminen on ns läheisriippuvainen, eikä hänellä ole silloin omaa "olemassaoloa" vaan hänen tekemiset ja tunteet riippuvat aina muista ihmisistä. Silloin sureminen, vihaaminen ja muu irti päästäminen- eli vastuun ottaminen omasta elämästä on hyvin hankalaa. Läheisriippuvainen myös odottaa että joku muu ratkaisee hänen asiansa, ottaa pois pahat tunteensa ja on ylipäätään vastuussa hänen olostaan. Näin ei ole, vaan kaikki on ihmisestä itsestään kiinni. Toki tukea voi tarvita. Kannattaisi keskittyä omaan hyvinvointiin, miettiä mistä pidät omassa elämässäsi, mitä tunnet ja tarvitset. Tunteet ovat vain tunteita, niitä voi kuulostella vaan ja antaa olla- ne menevät ohi, vaikka olisivat kuinka kurjia. Sureminen on osa luopumista, että annat itsellesi luvan surra ja itkeä sitä minkä olisit halunnut, mutta minkä menetit. Jos ei sure, jää kiinni menneeseen. Ja sen pahemmin ei voi elämäänsä hukkaan heittää. Muista, että olet itse elämäsi päähenkilö, ja sinulla on valtavasti mahdollisuuksia rakentaa uusia ihmissuhteita, elämääsi ja unelmiasi. 

Omaa eronai tein jo vuosia ennen kuin se konkretisoitui. Vihan, surun ja pelon mylläkkä kesti ehkä puoli vuotta, vuoden päästä olimme jo neutraaleissa väleissä, nykyään molemmat tahoillaan uusissa suhteissa. Jos erosta ei yksin pääse yli, kannattaa hakea apua.