Miksi lääkärit ylidiagnosoivat? Olisiko pitänyt smalltalkata?
Kävin lääkärin luona ja kerroin mikä vaivaa, sitten lääkäri tutki vähän ja kyseli ja mä vastailin, sitte hetken päästä alkoi kertomaan mistä on kyse ja miten pitäisi hoitaa, mä kuuntelin. Ilmeisesti kuuntelin liian hiljaa, kun lääkäri sitten sanoi jotain "olet aika vähäsanainen, onko se yleensäkin vai...". Haistoin siinä kohtaa jo vahvan diagnosointihalun ja selitin että johtuu tilanteesta.
Siis What! Mitä ihmeen puhetta siinä pitäis pitää, "onpas sulla hienot kengät, mä ostin eilen muumimukeja". En koskaan ole lääkärissä höpissyt mitään ylimääräisiä, toki puhetta tulee itse asiaan liittyen paljon. Ei tuo oo mun mielestäni mikään small talk -paikka? Ja miksi pitää jo silmät kiiluen suunnitella diagnoosia?
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi mitä?
Osaatko lueka?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi mitä?
Osaatko lueka?
Osaan, muttei tuossa jutussa ole mitään järkeä. Lienet kuitenkin mennyt lääkärin luo siinä toivossa, että saat jonkun diagnoosin?
Enpä tiedä miksi ylidiagnosoivat. Osa taas puhuu paljon, kun jännittää, ummet ja lammet. Tulee vain suusta. Helpompaa kun on tuttu lääkäri. Olen ollut tosi huonovointinen ja on ollut helppo sanoa avoimesti tutulle lääkärille, että en oikein jaksa kuvailla, mutta kysy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi mitä?
Osaatko lueka?
Osaan, muttei tuossa jutussa ole mitään järkeä. Lienet kuitenkin mennyt lääkärin luo siinä toivossa, että saat jonkun diagnoosin?
Joo, mutta se lääkäriin menemisen syy ei liittynyt "vähäsanaisuuteen" (jota ei oikeasti ole) mitenkään.
Psykiatrit arvioivat mm. potilaan ilmeikkyyttä ja ilmeiden väheneminen viittaa joihinkin mt-diagnooseihin. Tämäkin on vähän tällaista arvuuttelua, jotkut nyt ovat puunaamoja luonnostaan. Tietenkin jos hoitosuhde pidempi ja tilanne muuttuu asia eri. Joillakin lääkäreillä katoaa jotenkin sellainen normaali inhimillisen kirjon ymmärrys ja kaikki katsotaan diagnosoinnin läpi.
Vierailija kirjoitti:
Psykiatrit arvioivat mm. potilaan ilmeikkyyttä ja ilmeiden väheneminen viittaa joihinkin mt-diagnooseihin. Tämäkin on vähän tällaista arvuuttelua, jotkut nyt ovat puunaamoja luonnostaan. Tietenkin jos hoitosuhde pidempi ja tilanne muuttuu asia eri. Joillakin lääkäreillä katoaa jotenkin sellainen normaali inhimillisen kirjon ymmärrys ja kaikki katsotaan diagnosoinnin läpi.
Heidän pitäisi olla ammattilaisia!
Anteeksi mitä?