Eronneet, millaiset välit teillä on ex-puolisonne vanhempiin?

Ei juuri minkäänlaiset. Suhteen aikana kohteliaat välit, mutta ei läheiset. Nyt ehkä korkeintaan juhlapäivinä lähetään joku viesti. Ei muuta.

Lapseni mummo on meille rakas ja tärkeä. Vietämme paljon aikaa yhdessä. Myös hänen puoliso on ihan yhtä rakas, vaikka biologisesti ei olekaan isovanhempi.

Ihan hyvät. Ei tosin olla juurikaan tekemisissä, mutta silloin tällöin ex -anoppi soittaa jos vaikka haluaa ostaa lapsille jotain tai jos nähdään jossain niin kyselevät aina että mitä kuuluu ja miten voin. Todella Ihania ihmisiä.

Hyvät välit, 150km.

En ole tavannut kumpaakaan sen päivän jälkeen, kun muutin pois.

Eksän vanhempiin ei enää minkäänlaiset kun on molemmat kuolleet niin aikaisin ettei lapsetkaan ehtineet tutustua.

Eksään asialliset välit koska yhteiset lapset emmekä eronneet vihoissa. Eksän veljeen perheineen hyvät välit, ovat toisen lapsen kummeja. Eksän siskoon hyvät välit.

Elämä on niin paljon helpompaa ja kevyempää kun ei kanna eikä haudo turhia kaunoja. Kun yhdessä ei voitu olla, ei voitu. Ei se ole vihaamisen syy!

Ovat olemassa. Asuvat kauempana, joten ei olla juuri tekemisissä. Kerran-pari vuoteen lasten myötä, jolloin asialinjalla mennään.

Ennen eroa hyvät ja läheiset välit. Eron jälkeen eivät ole halunneet olla missään tekemisissä. Ja olen kuullut minusta puhuttavan pahaa. Tästä olen päätellyt, että en ollutkaan pidetty miniä vaan minua vain siedettiin. Liitto kesti yli 20 vuotta ja kävin ex-anopin kanssa yhdessä ostoksilla, kahvilla, lounailla, juttelimme puhelimessa ja minä olin se joka lomaili heidän kanssaan mökillä lasten kanssa. No enää en ole tervetullut mökille, joten lapsetkaan eivät siellä enää käy, kun ei ole ketään joka veisi heitä sinne.

Ihan hyvät, asialliset. Asuvat nykyään niin kaukana ettei juurikaan tule nähtyä. Joskus joudun soittamaan ex-anopille jos eksä keksii jonkun älyttömän tempauksen. Viesti menee vaihtelevasti perille.

Olen ollut liian lempeä erossa, mutta en ole halunnut polttaa siltoja takanani, koska he ovat tärkeitä ihmisiä lapsilleni.

Molemmat jo kuolleet. Ex-appiukko oli kyllä läheinen. Pari viikkoa ennen kuolemaansa kävin taas kerran sairaalassa hänen luonaan yhdessä exän kanssa (ex-appiukko oli saanut monta aivoinfarktia ja enää pelasi vain pää, joskin mm. lukutaito hävisi).

Mukana oli vuoden vanha lapseni.Ex-appi ei pystynyt enää edes puhumaan, mutta katseesta näin, että hän oli iloinen vierailustamme. Suutelin häntä poskelle lähtijäisiksi ja hän itki.