Lue keskustelun säännöt.
Miksi suomalaiset ovat kateellisia niille, jotka hoitaneet asiansa paremmin?
10.09.2017 |
Taas viikonloppuna kateus kukkinut. Nyt ollaan kateellisia sille äidille, joka onnistunut opiskelemaan äitiyslomalla ( ei imettänyt, oli varmaan helppo lapsi, oli sitä ja tätä ja tota).
Toinen kateuden ryöppy sijoittaja-Merjaa kohtaan, joka eilisessä Hesarissa avautunut, miten saanut kerättyä osakesalkun itselleen ( hyvähän se sillä kun sai 60 tonnia alkupääomaa, mulle ei jää mitään vaikka tienaan 4 tonnia kuussa, hyvähän se sen ja sen).
Miksi ei voisi joskus ottaa niitä positiivisia puolia irti. Jos tuo pystyy, niin miksi en minäkin? Kaikkia ei kiinnosta opiskelu, mutta moni keskituloinen on esimerkiksi jatkuvassa velkakierteessä ja haluaisi olla paremmassa taloustilanteessa itse. Kyllä joskus voi myöntää, että ehkä he tekevät jotain oikein, jos tuohon pystyvät. On monia todellakin oikeasti keskituloisia, jota ovat pystyttäneet vaurastumaan ihan siten, että itse valitsevat oikein ja ovat pitkäjänteisiä. Mutta ei, suomalaiset on kyllä typerää kansaa. Kannattaisi se kateus jalostaa jotenkin positiivisemmaksi. Jos nuo, niin miksen minäkin.. On siinäkin vinha perä, että kaksi samalla tavalla tienaavaa ja samat perusmenot omaavaa voivat olla ihan eri taloustilanteessa. Toinen kartuttaa omaisuuttaan ja toiselle ei jää mitään.
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kateellinen. Ärsyttää vaan jos asiasta puhutaan niinkuin se olisi täysin helppoa ja mahdollista aivan jokaiselle. Ja jokainen joka ei siihen pysty leimataan laiskaksi.
Jos sulla on moniallerginen koliikkivauva jonka hoidat yksin, et taatusti opiskele vuodessa kahta tutkintoa, ellei kyse ole jostain pilipaliverkkokursseista.
Ja jos tienaat tonnin kuussa etkä saa mistään 60 000 euron alkupääomaa, et todellakaan kerää 250 000 euron osakesalkkua itsellesi vaikka kuinka jättäisit käymättä kampaajalla ja ravintolassa (noihan ei näillä tuloilla mahdu siihen budjettiin muutenkaan).
Ärsyttää etuoikeutetut ihmiset jotka ei ymmärrä että heidän saavutuksensa on osin etuoikeutettuja.
Yleensä noissa teksteissä ei ole mitään viittauksia siihen, että olis kaikille helppoa ja mahdollista. Jotenkin ihmiset katkeruudessaan näkevät niin. Sitä et asia kirjoitetaan yhdestä näkökulmasta, ei todellakaan tarkoita et pitäis aina lisätä kaikki maailman skenaariot jutun loppuun tyyliin: "Merja nyt sattui olemaan harvinaisen onnekas, koska hän oli terve, ei vaativia parisuhdeongelmia, piinaavaa juoppoäitiä, häirikkönaapuria, koliikkivauvaa tms"
Ei muihinkaan juttuihin lisätä mitään vaihtoehtoisia tapahtumainkulkuja. Yhtä hyvin niitä vois laittaa myös itkutarinoihin. "Ikävää, että Marjalle kävi näin, mutta kaikille ei käy yhtä surkeasti. Marja olis voinut valita paremmin, juoda vähemmän, peseytyä useammin..." Mut koska suomalaisia ei ota päähän muiden surkeus, niiin näitä harvemmin vaaditaankaan.
Kyllä ne harvinaisen usein alkaa saatesanoilla.. "näin sinäkin säästät vuodessa 30 000 euroa - jätä vain kaviaarit ja vuittonit kauppaan! ". No shit.....
En ole itse törmännyt. Sen sijaan muistan ihan jäätävän valitusketjun täältä, kun nuori poika oli pistänyt oman yrityksen pystyyn. Jutussa ei verrattu eikä viitattu mitenkään yhtään kenenkään muun henkilön tilanteeseen. Täällä palstalla keksittiin joku fiktiivinen " työtön Pertti-uhri", joka nyt ihan hirveästi kärsii tästä tämän nuoren kaverin tilanteesta. Asiaa ruokittiin niin paljon, että ihmiset jo oikeasti kuvittelivat Pertin liittyvän jotenkin uutiseen. Aivan naurettavaa. Piilomerkityksiä haettiin kilvan. Tosiasiassa mitään sellaista ei uutisessa ollut.
No itse en taas ole törmännyt tuollaiseen. Niissä jutuissa joissa joku lapsi on pistänyt pystyyn oman liikeidean ja tienannutkin sillä jotain, stopin pistäjä on ollut viranomainen ja kommenttiteksteissä porukka on aina 98 % käärmeissään siitä miten tässä maassa puututaan jokaiseen pikkuasiaan ja tapetaan yrittämisen ilo.
Minusta on aivan eri asia tienata omalla työllään oikeasti jotain ja hehkuttaa siitä lehdessä, kuin taas lukea näistä "säästin 50 000e/vuodessa, asuin mummon nurkissa ja söin kavereilla. Sinäkin pystyt tähän!!". Eli siis on elämässä joku etuoikeuttava tekijä joka mahdollistaa moisen (oli se sitten perintö, mummo jota voi nyhtää tai aviomies joka hoitaa vauvan 100 prosenttisesti joka ilta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kateellinen. Ärsyttää vaan jos asiasta puhutaan niinkuin se olisi täysin helppoa ja mahdollista aivan jokaiselle. Ja jokainen joka ei siihen pysty leimataan laiskaksi.
Jos sulla on moniallerginen koliikkivauva jonka hoidat yksin, et taatusti opiskele vuodessa kahta tutkintoa, ellei kyse ole jostain pilipaliverkkokursseista.
Ja jos tienaat tonnin kuussa etkä saa mistään 60 000 euron alkupääomaa, et todellakaan kerää 250 000 euron osakesalkkua itsellesi vaikka kuinka jättäisit käymättä kampaajalla ja ravintolassa (noihan ei näillä tuloilla mahdu siihen budjettiin muutenkaan).
Ärsyttää etuoikeutetut ihmiset jotka ei ymmärrä että heidän saavutuksensa on osin etuoikeutettuja.
Minua puolestaan ärsyttää ihmiset, jotka käyttävät sanaa etuoikeutettu väärin. Ei se ole mikään etuoikeus, jos on 60 000 euroa rahaa. Kateelliset viljelevät tuota termiä väärin, kun haluavat kääntää keskustelun pois ihmisten ominaisuuksista.
On se etuoikeus jos se 60 000e on esim. perintöä. Se todellakin on etuoikeus.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä noissa teksteissä ei ole mitään viittauksia siihen, että olis kaikille helppoa ja mahdollista. Jotenkin ihmiset katkeruudessaan näkevät niin. Sitä et asia kirjoitetaan yhdestä näkökulmasta, ei todellakaan tarkoita et pitäis aina lisätä kaikki maailman skenaariot jutun loppuun tyyliin: "Merja nyt sattui olemaan harvinaisen onnekas, koska hän oli terve, ei vaativia parisuhdeongelmia, piinaavaa juoppoäitiä, häirikkönaapuria, koliikkivauvaa tms"
Ei muihinkaan juttuihin lisätä mitään vaihtoehtoisia tapahtumainkulkuja. Yhtä hyvin niitä vois laittaa myös itkutarinoihin. "Ikävää, että Marjalle kävi näin, mutta kaikille ei käy yhtä surkeasti. Marja olis voinut valita paremmin, juoda vähemmän, peseytyä useammin..." Mut koska suomalaisia ei ota päähän muiden surkeus, niiin näitä harvemmin vaaditaankaan.
Jutun otsikko on tällainen "Bloggaaja Merja Mähkä keräsi viidessä vuodessa mittavan osakesalkun – nyt hän kertoo HS:n lukijoille, mistä sijoittaminen kannattaa aloittaa ja miten riskiä voi hajauttaa" ja tarina on vain tilaajille enkä pääse lukemaan itse sisältöä.Minusta tuossa annetaan ymmärtää että Merja kertoo miten kuka tahansa voi tehdä saman. Ja muista lähteistä on tällä välin selvinnyt, että salkun kerääminen kannattaa aloittaa perimällä 60.000 euroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auta armias jos joku pieni lapsi keksii keinon työllistää itsensä, on ahkera ja saa tienattua jotain... Mikään ei vituta enempää aikuisia ihmisiä kuin tuollaiset tarinat!
Lähinnä siksi vituttaa että nämä jutut on vain propagandaa sille että palkkoja voidaan laskea vaikka jonkun kikyn muodossa, veroja nostaa ja työehtosopimuksista luopua, kun "Petteri 11 v tienasi marjanpoiminnalla viisikymmentä tuhatta euroa verovapaasti, ainakin melkein, miksi sinä et tee niin vaan valitat veroista!"
No miksi aikuiset ihmiset kehtaavat alkaa haukkua tätä Petteri (11 v:tä!!!!)
"Kultalusikka suussa syntynyt" "ei kaikilla ole vanhempia/aikaa/osaamista/viitseliäisyyttä mennä metsään" "etuoikeutettu pentu"
Eikö olisi ihan paikallaan kuitenkin antaa lapselle arvostusta siitä mitä hän tekee ja käsitellä tuo näkökulma erikseen? Mikään ei poista sitä faktaa, että Petteri on reipas lapsi. Kertoo tosi sairasta meidän yhteiskunnasta, et aikuiset on valmiita kostamaan oman katkeruuden pienelle lapselle.
Tilannehan olisi eri, jos kateelliset olisivat samassa ikähaarukassa kuin Petteri, vaan kun eletty elämä valintoineen jäytävät ja sitten tulee joku kersa, joka tekee asiat toisin kuin yhdenkään näiden kateellisten sukupolven kasvatti on tehnyt...niin haloohan siitä nousee. Miksi?
Koska jos yksi lapsi pystyy siihen niin se voi tarkoittaa sitä, että omankin lapsen pitäisi kyetä samaan - ei lupaa hyvää, jos poikkeaa polulta. Eihän kukaan halua lapsensa olevan 'hyödytön syöjä'?
Itse en ole perinyt mitään, mutta luin tuon jutun. Itselläni sijoituksia parilla tonnilla, mutta aion jatkaa. En samassa mittakaavassa pysty, mutta kuitenkin. On se parempi kuin ei mitään. Eihän mikään tuommoinen juttu väitä, että jokaisen täytyy kyetä juuri samaan, mutta kyllä siitä saa vinkkejä ja neuvoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä noissa teksteissä ei ole mitään viittauksia siihen, että olis kaikille helppoa ja mahdollista. Jotenkin ihmiset katkeruudessaan näkevät niin. Sitä et asia kirjoitetaan yhdestä näkökulmasta, ei todellakaan tarkoita et pitäis aina lisätä kaikki maailman skenaariot jutun loppuun tyyliin: "Merja nyt sattui olemaan harvinaisen onnekas, koska hän oli terve, ei vaativia parisuhdeongelmia, piinaavaa juoppoäitiä, häirikkönaapuria, koliikkivauvaa tms"
Ei muihinkaan juttuihin lisätä mitään vaihtoehtoisia tapahtumainkulkuja. Yhtä hyvin niitä vois laittaa myös itkutarinoihin. "Ikävää, että Marjalle kävi näin, mutta kaikille ei käy yhtä surkeasti. Marja olis voinut valita paremmin, juoda vähemmän, peseytyä useammin..." Mut koska suomalaisia ei ota päähän muiden surkeus, niiin näitä harvemmin vaaditaankaan.
Jutun otsikko on tällainen "Bloggaaja Merja Mähkä keräsi viidessä vuodessa mittavan osakesalkun – nyt hän kertoo HS:n lukijoille, mistä sijoittaminen kannattaa aloittaa ja miten riskiä voi hajauttaa" ja tarina on vain tilaajille enkä pääse lukemaan itse sisältöä.Minusta tuossa annetaan ymmärtää että Merja kertoo miten kuka tahansa voi tehdä saman. Ja muista lähteistä on tällä välin selvinnyt, että salkun kerääminen kannattaa aloittaa perimällä 60.000 euroa.
No mä olen kerännyt päälle 20000 salkun satasella kuussa 8v aikana. Aloitin kun palasin kotihoidontuelta työelämään. Eli pääomaa säästänyt 9600 ja toinen puolikas kurssinousua. Tee edes se perässä, äläkä itke toisen saamaa perintöä.
Vierailija kirjoitti:
No ei kuka vaan pysty tietenkään 250 tonnia säästämään. Mutta jos puhutaan sellaisesta keskituloisesta perusihmisestä, jolla ei ole mitään erityistilanteita. Kyllä se on paljon ihmisestä itsestään kiinni. Onhan sekin tavallaan omien valintojen tulos, jos tienaa vaan tonnin kuussa...Eli joko ei ole jaksanut opiskella tai sitten on valinnut sellaisen elämäntyylin itse. Kyllä suurin osa pystyisi valinnoillaan säästämään 100 euroa kuussa jos oikeasti haluaisi. Vaikka äkkiseltään tuntuu ettei se ole mahdollista. Eihän noi hetkessä näy, mutta kun asiaa katsotaan 10 vuoden kuluttua, niin sitten jo näkyy.
Eihän Merjakaan ollut 250 000 euroa säästänyt, vaan osan tuosta. 60 000 oli saatu papalta ja osa on kertynyt sijoitusten tuotoista. Merjahan sanoo laskeneensa, että hänen sijoitustensa arvo ylittää miljoonan 14 vuoden kuluttua. Varmaan osa siihen mennessä salkkuun ilmestyneestä 750 000 eurosta tulee Merjan säästämistä rahoista, mutta valtaosa kuitenkin sijoitusten tuotoista. (Jos puuttuvat 750k€ tulisi yksinomaan Merjan säästöistä, hänen pitäisi säästää seuraavat 14 vuotta 53 571€ vuodessa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kuka vaan pysty tietenkään 250 tonnia säästämään. Mutta jos puhutaan sellaisesta keskituloisesta perusihmisestä, jolla ei ole mitään erityistilanteita. Kyllä se on paljon ihmisestä itsestään kiinni. Onhan sekin tavallaan omien valintojen tulos, jos tienaa vaan tonnin kuussa...Eli joko ei ole jaksanut opiskella tai sitten on valinnut sellaisen elämäntyylin itse. Kyllä suurin osa pystyisi valinnoillaan säästämään 100 euroa kuussa jos oikeasti haluaisi. Vaikka äkkiseltään tuntuu ettei se ole mahdollista. Eihän noi hetkessä näy, mutta kun asiaa katsotaan 10 vuoden kuluttua, niin sitten jo näkyy.
Eihän Merjakaan ollut 250 000 euroa säästänyt, vaan osan tuosta. 60 000 oli saatu papalta ja osa on kertynyt sijoitusten tuotoista. Merjahan sanoo laskeneensa, että hänen sijoitustensa arvo ylittää miljoonan 14 vuoden kuluttua. Varmaan osa siihen mennessä salkkuun ilmestyneestä 750 000 eurosta tulee Merjan säästämistä rahoista, mutta valtaosa kuitenkin sijoitusten tuotoista. (Jos puuttuvat 750k€ tulisi yksinomaan Merjan säästöistä, hänen pitäisi säästää seuraavat 14 vuotta 53 571€ vuodessa).
Jos nyt oikein pilkkua viilataan, niin täytyyhän hänen säästää se myös pääoman tuotto. Ei hänelle tule salkkuun miljoonaa jos syö tuotoista :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kateellinen. Ärsyttää vaan jos asiasta puhutaan niinkuin se olisi täysin helppoa ja mahdollista aivan jokaiselle. Ja jokainen joka ei siihen pysty leimataan laiskaksi.
Jos sulla on moniallerginen koliikkivauva jonka hoidat yksin, et taatusti opiskele vuodessa kahta tutkintoa, ellei kyse ole jostain pilipaliverkkokursseista.
Ja jos tienaat tonnin kuussa etkä saa mistään 60 000 euron alkupääomaa, et todellakaan kerää 250 000 euron osakesalkkua itsellesi vaikka kuinka jättäisit käymättä kampaajalla ja ravintolassa (noihan ei näillä tuloilla mahdu siihen budjettiin muutenkaan).
Ärsyttää etuoikeutetut ihmiset jotka ei ymmärrä että heidän saavutuksensa on osin etuoikeutettuja.
Minua puolestaan ärsyttää ihmiset, jotka käyttävät sanaa etuoikeutettu väärin. Ei se ole mikään etuoikeus, jos on 60 000 euroa rahaa. Kateelliset viljelevät tuota termiä väärin, kun haluavat kääntää keskustelun pois ihmisten ominaisuuksista.
Samaa mieltä sikäli, että vaikka perintö on kai minunkin mielestäni jonkin sortin etuoikeus (en ole saanut enkä tule saamaan), ei se MerjanKAAN tapauksessa tee tyhjäksi hänen saavutustaan. Hän olisi säästämisensä ja sijoittamisensa tuloksena päätynyt hieman pienempään summaan, mutta joka tapauksessa hän olisi kerännyt itselleen lyhyehkössä ajassa huomattavan kokoisen osakesalkun. Jutun pointti ei siis ole hänen saamansa perintö vaan hänen talouslukutaitonsa ja asenteensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kuka vaan pysty tietenkään 250 tonnia säästämään. Mutta jos puhutaan sellaisesta keskituloisesta perusihmisestä, jolla ei ole mitään erityistilanteita. Kyllä se on paljon ihmisestä itsestään kiinni. Onhan sekin tavallaan omien valintojen tulos, jos tienaa vaan tonnin kuussa...Eli joko ei ole jaksanut opiskella tai sitten on valinnut sellaisen elämäntyylin itse. Kyllä suurin osa pystyisi valinnoillaan säästämään 100 euroa kuussa jos oikeasti haluaisi. Vaikka äkkiseltään tuntuu ettei se ole mahdollista. Eihän noi hetkessä näy, mutta kun asiaa katsotaan 10 vuoden kuluttua, niin sitten jo näkyy.
Eihän Merjakaan ollut 250 000 euroa säästänyt, vaan osan tuosta. 60 000 oli saatu papalta ja osa on kertynyt sijoitusten tuotoista. Merjahan sanoo laskeneensa, että hänen sijoitustensa arvo ylittää miljoonan 14 vuoden kuluttua. Varmaan osa siihen mennessä salkkuun ilmestyneestä 750 000 eurosta tulee Merjan säästämistä rahoista, mutta valtaosa kuitenkin sijoitusten tuotoista. (Jos puuttuvat 750k€ tulisi yksinomaan Merjan säästöistä, hänen pitäisi säästää seuraavat 14 vuotta 53 571€ vuodessa).
Jos nyt oikein pilkkua viilataan, niin täytyyhän hänen säästää se myös pääoman tuotto. Ei hänelle tule salkkuun miljoonaa jos syö tuotoista :)
Jospa hänen tuottonsa ovat tasolla joka paitsi tekee hänestä miljonäärin, kestää myös tuottojen syömistä?
En koe kateudeksi ajatuksiani tästä Marjasta, joka rikastuu.
Pidän iltapaskojen uutisointia muutenkin ala-arvoisena, mitä tuolla jutulla haetaan, että ihmiset olisivat kateellisia? Eihän tuo ole mitenkään kaikille mahdollista, niinkuin jutun lopussa kyllä kerrotaankin. Kaikille ei isoisä anna 60 000€ alkupää omaa ja lapsesta asti sijoituskoulutusta.
Minä pienipalkkainen yksinhuoltaja sain viidessä vuodessa säästettyä ja sijoitettua 6000€, nyt olen ollut 9kk sairauslomalla onnettomuuden johdosta, jos hyvin menee pääsen töihin puolen vuoden kuluttua. Arvatkaa kuinka paljon on jäljellä 6000€ sijoituksista, kun kuukausitulot on olleet viime kuukausina 1000€ ja entisen 1800€ sijasta. Menojen ja tulojen sopeuttaminen vie aikansa ja sairastaminen ei ole ilmaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen toisen menestyksessä enemmänkin kateellinen siitä hänen pitkäjänteisyydestään ja ahkeruudestaan, jonka avulla hän on ansioitunut. Ahkeruutta kadehdin siis enemmän kuin itse hänen menestystään.
Saavutuksista on tyhmää olla kateellinen, ellei vaikkapa oma alkuperäinen (ja omassa tapauksessa kariutunut) urahaave ole ollut tismalleen sama. Silloinkin voin eritellä syyt, miksi en itse ole moiseen yltänyt ja miksi toinen on siinä onnistunut; ahkeruus, viitseliäisyys ja pitkäjänteisyys. Noista ominaisuuksista sietääkin olla kateellinen ja niitä tavoitella sitten joissain muissa asioissa muilla elämän osa-alueilla, vaikkapa harrastuksissa. :)
Mahdollista tuo, kannattaa kertoa sekin, paljonko on saanut apua lastenhoitoon.
Pystyy köyhäkin hiukan säästämään ja hoitamaan raha-asiat.
Moni voisi hankkia kunnon vaatekerran joka vuosi ilman biletystä.
Kaikilla ei ole ollut paikkaa josta pyytää apua, opittu rahan käyttö 13-vuotiaasta.
Saahan sanoa, vanhat ihmiset kehuvat itseään, se vain oli yksinkertaisesti pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monelta suomalaiselta puuttuu rohkeutta tehdä asiat toisella tavalla mitä aina on tehty tai mitä naapurit/suku tekee.
Liian moni tyytyy siihen turvalliseen koti-työpaikka-kauppa-kolmioon ja kulkee sitä koko elämänsä.
Liian harva uskaltaa repäistä ja vaikka lähteä ulkomaille opiskelemaan ja työn perässä.
Liian harva tekee rohkeita päätöksiä ja kateellisena ihmettelee naapuria tai ystävää, joka uskalsi tehdä. Ei uskalleta heittäytyä ja aina on jonkun muun vika, kun oma elämä ei onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Silloinkin voin eritellä syyt, miksi en itse ole moiseen yltänyt ja miksi toinen on siinä onnistunut; ahkeruus, viitseliäisyys ja pitkäjänteisyys.
Lisää onni.
Ei ole sairastunut, onnettomuudessa loukkaantunut tai joutunut muiden, itsestään riippumattomien seikkojen vuoksi huonoon asemaan.
Vierailija kirjoitti:
Monelta suomalaiselta puuttuu rohkeutta tehdä asiat toisella tavalla mitä aina on tehty tai mitä naapurit/suku tekee.
Liian moni tyytyy siihen turvalliseen koti-työpaikka-kauppa-kolmioon ja kulkee sitä koko elämänsä.
Liian harva uskaltaa repäistä ja vaikka lähteä ulkomaille opiskelemaan ja työn perässä.
Liian harva tekee rohkeita päätöksiä ja kateellisena ihmettelee naapuria tai ystävää, joka uskalsi tehdä. Ei uskalleta heittäytyä ja aina on jonkun muun vika, kun oma elämä ei onnistu.
Tuo on minusta itsetunto/tuntemus ongelma ja samalla ympäristön arvostus ongelma. Niinkuin sinäkin, ainakin rivien välissä, arvostat ulkomaille lähtevää enemmän kuin kotiin jäävää.
Ihan yhtä arvostettavaa on olla se joka jää kotiin, hoitaa työnsä, lapsensa, käy kaupassa, elää onnellisena elämäänsä, eikä haikaile ulkomaille muutosta.
Pitää oppia tuntemaan itsensä, minusta ei ole seikkailevaksi merimieheksi, en olisi sellaisena onnellinen, minulle riittää koti-työpaikka-kauppa ja kerran kahdessa vuodessa Teneriffa, jos oikein hurjaksi ryhdyn menen ehkä ensi kerralla Latsaroottelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloinkin voin eritellä syyt, miksi en itse ole moiseen yltänyt ja miksi toinen on siinä onnistunut; ahkeruus, viitseliäisyys ja pitkäjänteisyys.
Lisää onni.
Ei ole sairastunut, onnettomuudessa loukkaantunut tai joutunut muiden, itsestään riippumattomien seikkojen vuoksi huonoon asemaan.
Mikään ei ole saamattomien mielestä raivostuttavampaa kuin se, jolla on elämässä ollut huomattavasti huonompi onni kuin itsellään ja silti he ovat saaneet enemmän aikaiseksi ja elävät onnellista elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monelta suomalaiselta puuttuu rohkeutta tehdä asiat toisella tavalla mitä aina on tehty tai mitä naapurit/suku tekee.
Liian moni tyytyy siihen turvalliseen koti-työpaikka-kauppa-kolmioon ja kulkee sitä koko elämänsä.
Liian harva uskaltaa repäistä ja vaikka lähteä ulkomaille opiskelemaan ja työn perässä.
Liian harva tekee rohkeita päätöksiä ja kateellisena ihmettelee naapuria tai ystävää, joka uskalsi tehdä. Ei uskalleta heittäytyä ja aina on jonkun muun vika, kun oma elämä ei onnistu.Tuo on minusta itsetunto/tuntemus ongelma ja samalla ympäristön arvostus ongelma. Niinkuin sinäkin, ainakin rivien välissä, arvostat ulkomaille lähtevää enemmän kuin kotiin jäävää.
Ihan yhtä arvostettavaa on olla se joka jää kotiin, hoitaa työnsä, lapsensa, käy kaupassa, elää onnellisena elämäänsä, eikä haikaile ulkomaille muutosta.
Pitää oppia tuntemaan itsensä, minusta ei ole seikkailevaksi merimieheksi, en olisi sellaisena onnellinen, minulle riittää koti-työpaikka-kauppa ja kerran kahdessa vuodessa Teneriffa, jos oikein hurjaksi ryhdyn menen ehkä ensi kerralla Latsaroottelle.
Miten sinä ymmärsit tuon kommentin noin? Hänhän kirjoitti, etteivät ihmiset uskalla elää sellaista elämää, jota haluaisivat. Olkoon se mitä kenelläkin. Ja tämä on varmaan totta! Itse ymmärsin et ulkomaille lähteminen ym oli vain yksi esimerkki muiden joukossa. Se tavoiteltava asia voi olla muutakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monelta suomalaiselta puuttuu rohkeutta tehdä asiat toisella tavalla mitä aina on tehty tai mitä naapurit/suku tekee.
Liian moni tyytyy siihen turvalliseen koti-työpaikka-kauppa-kolmioon ja kulkee sitä koko elämänsä.
Liian harva uskaltaa repäistä ja vaikka lähteä ulkomaille opiskelemaan ja työn perässä.
Liian harva tekee rohkeita päätöksiä ja kateellisena ihmettelee naapuria tai ystävää, joka uskalsi tehdä. Ei uskalleta heittäytyä ja aina on jonkun muun vika, kun oma elämä ei onnistu.Tuo on minusta itsetunto/tuntemus ongelma ja samalla ympäristön arvostus ongelma. Niinkuin sinäkin, ainakin rivien välissä, arvostat ulkomaille lähtevää enemmän kuin kotiin jäävää.
Ihan yhtä arvostettavaa on olla se joka jää kotiin, hoitaa työnsä, lapsensa, käy kaupassa, elää onnellisena elämäänsä, eikä haikaile ulkomaille muutosta.
Pitää oppia tuntemaan itsensä, minusta ei ole seikkailevaksi merimieheksi, en olisi sellaisena onnellinen, minulle riittää koti-työpaikka-kauppa ja kerran kahdessa vuodessa Teneriffa, jos oikein hurjaksi ryhdyn menen ehkä ensi kerralla Latsaroottelle.Miten sinä ymmärsit tuon kommentin noin? Hänhän kirjoitti, etteivät ihmiset uskalla elää sellaista elämää, jota haluaisivat. Olkoon se mitä kenelläkin. Ja tämä on varmaan totta! Itse ymmärsin et ulkomaille lähteminen ym oli vain yksi esimerkki muiden joukossa. Se tavoiteltava asia voi olla muutakin.
Juuri niin sen ymmärsin kuin sinäkin, ei uskalleta, mutta ei myöskään tunnusteta tosiasiaa, minusta ei ole siihen tai tuohon, silti voin elää hyvää, onnellista pientä arkaa elämää ja kuitenkin elämäni on ihan yhtä arvokasta kuin sen joka ottaa riskejä, matkustamalla, opiskelemalla ulkomailla, pyrkimällä aina urallaan eteenpäin. Ehkä siitä tulee se "kateus", näitä riskinottajia kun ihaillaan, kuka sitä tavallista pientä puurtajaa kadehtii.
Ihmisten ominaisuuksista? Tarkoittanet Homo Economicuksen ominaisuuksista?