"Saako" kummiudesta kieltäytyä?

Kyllä sekä "saa", että saa. Ja pitääkin, jollei halua kummiksi.

Voi kieltäytyä mutta ymmärrän myös jos käly loukkaantui. Piti varmaan itsestäänselvyytenä. Mutta oikein teit.

Vierailija kirjoitti:

Voi kieltäytyä mutta ymmärrän myös jos käly loukkaantui. Piti varmaan itsestäänselvyytenä. Mutta oikein teit.

Mua ärsyttää just tuo että pidetään ihan itsestään selvänä että joku alkaa kummiksi. Ihan ilmoitusluontoisena asiana vaan ilmoitetaan 😆

Jos käly on fiksu ja tietää, että sulla on jo useita kummilapsia, ei pitäisi loukkaantua. Tai sitten olisi voinut  ehdottaa jotain "kevennettyä kummiutta" tyyliin niin, että ei sisällä lahjavelvoitetta vaan ihan samanlainen yhteydenpito miten muutenkin.

Oon ilmoittanut etten haluaa enään kummiksi. Silti eräs pyysi mutta kieltäydyin.

Helpointa vaan sanoa että valitettavasti olen eronnut kirkosta... näin mä teen, eikä kukaan kysele sen jälkeen. Kummilapsia vaan on ihan tarpeeksi eikä rahkeet riitä kaikkeen.

Vierailija kirjoitti:

Helpointa vaan sanoa että valitettavasti olen eronnut kirkosta... näin mä teen, eikä kukaan kysele sen jälkeen. Kummilapsia vaan on ihan tarpeeksi eikä rahkeet riitä kaikkeen.

Ei riitä syyksi koska nykyään on nämä siviilikummit eli kirkosta eronneetkin kelpuutetaan kummiksi.

Minä olen suvun ylivoimaisesti rikkain, sinkku, korkeasti koulutettu, nainen, työelämässä erittäin hyvin menestynyt, johtavassa asemassa.

Olen saanut varmaan 100 x pyyntöä kummiksi, alaiset pyyttää kummiksi, työkaverit pyytää kummiksi, tutut ja tuttavat pyytää kummiksi, kaikki sukulaiset pyytää kummiksi, jopa naapurit.

Ei, minä en halua lapsia, enkä halua olla kenenkään kummi, kieltäydyn kunniasta joka kerta.

Aivan sama mitä ne ajattelee, mutta tunnistan kyllä myös lapsiperheen ongelman, suku ja kaveri piiri on nykyään niin pieni että kummeja ei yksinkertaisesti ole jos on ainoa lapsi ja kavereitakaan ei oikein ole.

Hankaaa on. Mutta syy ei ole minun.

Ei kovin montaa kummilasta kannata ottaa. Sano kälyllesikin, että sinulla on niin monta jo, että ajattelet tämänkin lapsen etua. Hänelle itselleen on parempi saada kummi, jolla olisi aikaa juuri hänelle. Toivottavasti käly ymmärtää, onhan noi aika herkkiä paikkoja.

Kyllä voi, sanot vaan että  kummilapsia on jo  tarpeeksi.

En halua, että jonkun lapsi kuuluu elämääni mitenkään. 

Eihän sitä tiedä, jos vaikka ydinsota alkaa ja jää eloon niin on sitten viisi kummilasta elätettävänä :)

Saa siitä. Mutta toki kysyjä saa kieltäytymisestä myös pahoittaa mieltään. Ja se on ihan ok. Yleensä auttaa kun kieltäytyessä kertoo syyn selkeästi. 

Me pyysimme erästä sukulaista kummiksi, ja hän kieltäytyi. Sanoi, että on jo monta kummilasta. Emme siitä sen kummemmin suuttuneet. Minusta on ymmärrettävää, että ei halua monta kummilasta. Jatkoimme sitten kyselyä, kunnes tuli vastaan kirkkoon kuuluva pariskunta, joka mielellään rupesi kummiksi ja saimme lapsemme liitettyä kirkkoon.

Olemme aina sanoneet, että hoitoapua emme pyydä ja lahjoja ei tarvitse ostaa. Riittää, että antaa nimensä paperiin ja saamme lapsemme liitettyä kirkkoon. Itse kyllä hoidamme uskontokasvatuksen ja lahjojen ostamisen, hoitoapuna meillä on päiväkoti. Kiva olisi, jos lapsen syntymäpäiville kummi pääsisi kakkua syömään, mutta silloinkin lahjaksi riittää paikalletulo.

Itselläni on kaksi kummilasta. Onneksi molemmat ovat jo aikuisia eikä tarvitse heitä enää lahjoa. Minua pyydettiin kummiksi nuorena ja lapsettomana, enkä ole koskaan ollut erityisen lapsirakas. En osannut olla lasten kanssa enkä tiennyt, millaisista leluista he pitävät tai mitä sopii ostaa minkäkin ikäisenä. En osannut puhua heille, ja tunsin oloni varsin sietämättömäksi lasten lähellä. Nyt kun minulla on oma lapsi, osaisin varmaan olla paljon parempi kummi ja suhtautua kummilapseen paljon paremmin. Enää en kuitenkaan jaksa tuohon hommaan ryhtyä (ehkä sitten jos joku sukulaislapsi aikuistuttuaan pyytää kummiksi ja oma lapsi on jo lentänyt pesästä).

Pyytää sossun kummiksi

Mistä lähtien tämä kummiuteen liittyvä ns. lahjavelvoite on muuttunut siitä mitä se oli vielä neljä viisi vuosikymmentä sitten?

Ei silloin kummit tuoneet kun ristiäisiin yhden hopeisen lusikan tyypillisesti. Toki sitten kummi kyläilyjen ja muiden yhteydessä saattoi kerran vuodessa tai kahdessa tuoda pussillisen karamelleja kylään tullessaan kun oli vielä alle kymmenen, mutta 9 kertaa kymmenestä vähintään sai vain kunnon halauksen ja istua sylissä jonkun aikaa. Rippikoulun jälkeen sitten sai vielä ruusun, onnittelukortit ja kuoressa pienen määrän rahaa, jolla saattoi ostaa kirjan tai käydä elokuvissa. Muuta ei saatu eikä odotettu, se oli tapa. Siis ei lahjoja jouluna, ei lahjoja synttäreillä jne. siihen aikaan.

Mistä lähtien se nykyinen meno, jossa edellytetään jatkuvaa lahjojen ja vieläpä kalliiden lahjojen antamista on alkanut ja mistä se tapa on tänne syntynyt?

ps. Olen toisella puolen maailmaa asuvan siskoni jo aikuisen, jo naimisissa olevan ja kaksi lasta synnyttääneen tytön kummi. Hänen ollessaan vielä lapsi -80 luvulla tuo sama mitä omasta lapsuudestani muistan piti vielä paikkansa.

Helppoa kun ei kuulu kirkkoon.

Ja jos on joskus vaan ajautunut kummiksi niin se ei todellakaan tarkoita että pitäisi hoitaa lasta tai luoda siihen suhde tai ostaa lahjoja. Olen jättänyt kaikki nuo tekemättä ja yhä nämä ihmiset ovat silti pysyneet verkostoissani. Ehkä ne odottavat perintöä ;´D Turhaan..

Saa.

Kummin tehtävä on tukea lapsen kristillistä kasvatusta. Parempi olla sitoutumattomatta sellaiseen, mitä ei kuitenkaan tee.

Monien nuorten parien on hankala nykyään löytää lapselleen kummeja, sillä niin sukulaiset kuin kaveritkin ovat lähes kaikki kirkosta eronneita. Nämä kirkkoon kuulumattomat voivat toki tulla kummeiksi, mutta yleensä pitää olla ensin pari kirkkoon kuuluvaa kummia. Joskus olen miettinyt, voisivatko seurakunnat perustaa "kummipankkeja" samaan tapaan kuin heillä on jo arkunkantajia niille omaisille, joilla ei omasta takaa kantajia löydy.

Minulla oli iäkkäät kummit, isoäidin veli vaimoineen, jotka olivat myös enoni kummeja. Eno sai kummilusikan, minä en edes sitä. Kun pääsin ripille ja myöhemmin ylioppilaaksi, niin sain kukkapuskan. Muuta en muista saaneeni. - Minulla itselläni on vain yksi kummilapsi, nyt jo kohta vakaassa keski-iässä oleva mies. Viimeiset kummilahjat lienevät olleet ylioppilaslahja ja sitten myöhemmin häälahja. Kun poika oli pieni, hankin syntymäpäivä- ja joululahjat, ei kalliita, vaan tarpeellisia. Tein itse sukkia ja lapasia ja jonkun villapaidankin.

Joidenkin mielestä kummi= ilmainen lapsenvahti. Ja toki ne sisarukset kuuluu siihen diiliin automaattisesti mukaan!