Ajatteletko koskaan iltaisin "taas kului yksi päivä elämästäni enkä saanut tänäänkään mitään erikoista tehtyä"?

En ajattele. En ole saanut minkäänlaista kutsumusta tehdä mitään erikoista. Elän elämääni.

Kyllä. Lähes joka päivä. Minä mietin paljonkin nykyään sitä, miten tyhjää, tylsää ja mitäänsanomatonta elämäni on. Aika usein tulee mietittyä, mitä muut ihmiset tekevät vapaa-ajallaan, kun itsestä tuntuu, että töiden jälkeen ei jaksa mitään ja vaikka tekisikin, se tuntuu vain tyhmältä. 

Olen eronnut pari vuotta sitten ja kun lapset ovat isällään, tulee aina tosi huono omatunto, jos istuu vain illan kotona katsomassa telkkaria ja kutomassa sukkaa. Miten muut yksinäiset ihmiset viettävät vapaa-aikaansa? Ovatko he aina jossain menossa? 

En ainakaan usein. Tunnen voimavarani ja niiden rajat riittävän hyvin.

Sellaisillakin hetkillä, että vain tuijottaa seinään ja mielikuvat ja ajatukset virtaavat, tunteet syttyvät ja sammuvat, voi olla merkitystä elämän kannalta. Joskus ne voivat olla ratkaisevia spesifimmin esim. jonkin tärkeän tehtävän etenemisessä seuraavaan vaiheeseen.

En, joka päivä oppii jotain uutta ja aina nukkumaan mennessä on taas vähän erilainen ihminen kuin aamulla heräsi.

No tosi harvoin. Teen työtä, jossa pyrin auttamaan vaikeissa tilanteissa eläviä perheitä. Siinä riittää merkityksellisyyttä, kun pystyy iloitsemaan pienistäkin edistysaskeleista.

Tästä tulee alapeukkua, mutta ennen lapsia tunsin aika ajoin vastaavan kaltaisia tunteita. Sen takia en siis lapsia hankkinut, mutta enää ei tuollaiset ajatukset häiritse. Paitsi ehkä työpäivän aikana, koen työni melko merkityksemättömäksi.. en ole äitinä edes mikään superäiti vaan menen monesti helpoimman kautta. Mutta tää arki kaikessa yksinkertaisuudessaan, tylsyydessään ja rasittavuudessaankin juuri sopivan suurta mulle.

Vierailija kirjoitti:

No tosi harvoin. Teen työtä, jossa pyrin auttamaan vaikeissa tilanteissa eläviä perheitä. Siinä riittää merkityksellisyyttä, kun pystyy iloitsemaan pienistäkin edistysaskeleista.

Itsekin teen työtä, jossa sama pyrkimys. Olen vaan työpäivän jälkeen niin väsynyt etten jaksa tehdä vapaa-ajallani oikein mitään yksin saatikka lasteni kanssa. Toki perusasiat ja lasten huomioiminen onnistuu. Enkä edes tällä hetkellä tiedä mitä elämältäni haluan.

Jep, töiden jälkeen olen usein niin poikki, etten jaksa tehdä mitään merkityksellistä. Olen vaihtanut työpaikkaa - ei auttanut. Tuntuu, että kaikki muut ovat päässeet elämässä eteenpäin yksi toisensa jälkeen. Olen ahdistunut.

Jep, välillä useinkin. Olen tällä hetkellä työtön. Välillä on aktiivisempia kausia, jolloin puuhaan asioita kodin ja harrastusten parissa. Työnhaku on turhauttavaa ja siinäkin aktiivisuus vaihtelee.  Pahimmillaan päivät tuntuvat hukkaan heitetyiltä jos ne on hukannut netin äärellä saamatta mitään järkevää aikaa.