Uusperheen tiedot salaisia

Lapset pitävät usein oma-aloitteisesti perheiden asiat erillään toisistaan. Se on heille psyykkisesti helpompaa. Ja joskus on niinkin, että vanhempi kieltää puhumasta perheen asioista. Sen voi ymmärtää sitä kautta, että monet haluavat pitää asiansa ominaan ja lapsethan lörpöttelevät ihan kaiken, jos heitä ei kiellä. Eihän se exälle enää kuulu, mitä perheessä puuhataan.



Jos perheessä on hätä niin sen huomaa kyllä lapsista ennen pitkää. Siinä tilanteessa voi sitten tehdä lastensuojeluilmoituksen, jolloin on sosiaaliviranomaisten tehtävä ottaa selvää, miten lapset perheessä todella voivat.



Perusasioita eroperheissä on se, että eronneiden vanhempien uusien perheiden asiat nyt vain eivät kuulu sille toiselle perheelle, ja sen asian kanssa on vain opittava elämään. On äärimmäisen harvinaista, että olisimme kuin yhtä ihanaa perhettä kaikki, uudet ja vanhat perheet.

Olen itsekin äitipuoli eikä meillä ainakaan tapahdu tapahdu mitään sellaista, mistä ei saisi puhua toisessakin perheessä. Mielestäni on liikaa vaadittu muutenkin vaikeassa tilanteessa olevilta lapsilta, jos heidän pitää miettiä, mistä saa puhua ja mistä ei. Lasten ei mielestäni tarvitse tietääkään sellaisia asioita, joista he eivät saa puhua muille. Sehän on luonnotonta, jos ei voi puhua siitä, mitä on tehnyt kahden viimeksi kuluneen viikon aikana! Mietipä, mistä itse puhuisit jollekulle, jos et voisi puhua mistään, mitä kotona ja perheenjäsenten kanssa on tapahtunut. Jäisi puheenaiheet varmaankin aika vähiin.



Eri asia on tietysti tilanne, jos lapset itse eivät halua vielä puhua uudesta tilanteesta tms.



Kukin tyylillään. Toivon vain, että lapset pääsevät mahdollisimman vähällä pään vaivaamisella eikä heidän tarvitse miettiä, mitä voi puhua kenellekin. Avoimuudella myös vältytään mielestäni tällaisilta epäilyilta, että mitä kummaa toisessa perheessä tapahtuu. Jos uusperherumbaan lähtee mukaan, mielestäni aikuisten, ei syyttömien lasten, tulee sopeutua tilanteeseen. Eli aikuisten tulee kestää se, että typerät kinat tms. kantautuvat myös toisen perheen tietoon. Ei lasta pidä mielestäni käskeä olemaan puhumatta kinoista, suunnitelmista tms. Se antaa myös lapselle kuvan, että kinaamisessa oli jotain väärää tai salamyhkäistä, jos siitä ei saa puhua ja asia voi alkaa vaivata lasta, vaikkei siinä mitään kummallista olisikaan. Jos lapsi kertoo jostain suunnitelmasta, kinasta tms. toisessa perheessä, voi mielestäni ajatella, että lapsi tuntee olonsa luottavaiseksi, kun uskaltaa puhua asioista eikä pelkää, että kertoo jotain kiellettyä asiaa eteenpäin. Avoimet välit eri perheiden vanhempien välillä myös estävät kuvitelmien synnyn. Eikä lapsi pääse vedättämään, kun asiat voi tarkistaa aikuisten kesken.



Olipa hieman sekavasti sanottu, toivottavasti asian ydin tuli kuitenkin selville.