Miten jaksan enää elämää..
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 6vuotta. Aluksi kaikki oli hyvin, mutta nykyään olen aivan loppu enkä tiedä miten jaksan.
Oon aika yksinäinen. Mulla ei oo oikeen ketään kavereita eikä ketään sellaista, jota kiinnostaisi mun elämä. Tälläkin hetkellä on iso huoli yhteen terveyteen liittyvässä asiassa ja kun yritän puhua siinä miehelle, niin hän huutaa mulle, "oo ny hiljaa jo". Sen jälkeen häipyy ulos lenkille ja kun yritän soittaa perään ja sanon, että haluaisin tukea , niin lyö luurin korvaan haukkumisen jälkeen. Purskahdin itkuun ja itken edelleen, kun kirjoitan tätä. En jaksa enää eteenpäin .
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
Anna miehen olla rauhassa edes lenkillä ja lakkaa valittamasta. Vaikutat takertuvalta ihmiseltä. Opettele käyttäymään normaalisti niin ehkä miehesikin ottaa sinut vakavasti ja lopulta kuuntelee sinua sopivan hetken tullen.
En ole takertunut keneenkään, mutta kiitos tästä. Ei se minua haittaa, vaikka syyllistät ja haukut. Se on tuttua minun elämässäni monien vuosien takaa jo. Siksi olenkin uupunut elämään.
En ole kiinni kenessäkään ja yksin vietän aikaa suurimman osan liitostani. Hyvin harvoin puhun huolistani turhaan. Olen päättänyt, että olen hiljaa, ehkä se on parempi. Ole sinä onnellinen, ettei tarvitse viettää aikaa minun kaltaisten ihmisten kanssa. Turha ihminen kai olen.
Avaa enemmän tilannettasi.Älä välitä negatiivisista kommenteista täällä.Jokaisella on elämässä ylä- ja alamäkiä.
Mieti nyt minkä vuoksivoket miehesi kanssa. Siksikö, kun muita läheisiä ei ole? Jos mies daa olon kurjaksi niin tee asiaan muutos.
Jos olet ihan loppu niin elämäntilanteesi ei ole hyvä ja vain itse voit sen muuttaa. Mikä on terveysongemasi, käytkö töissä?
Ehkäpä miehesi on myös huolestunut terveysasiastasi eikä pysty jotenkin kohtaamaan sitä ja haluaa vältellä siitä puhumista. Ainakin itse joskus työnnän ahdistavat asiat sivuun koska ne tuntuvat liian vaikeilta käsitellä.
Anna hänelle aikaa ja odota, että hän ottaa asian puheeksi kun on siihen valmis.
Netistä voit etsiä vertaistukiryhmiä jossa voit keskustella asiasta jos miehesi ei pysty.
Moikka ymmärrän täysin sinua.Sinulla on jonkinlaista debistä.Miehesi ei jaksa olla terapeutti älä ota tätä niin ymmärrän sinua miehet jaksavat meitä kun kaikki on hyvin.Kysy mieheltäsi jiz saisit lähteä hänen kanssaan lenkille, vaikk menisitte eri tahtiin teette jotain yhdessä äkä siellä puhu pahast olosta vaan yritä irrottautua siitä tunteesta ja nauttia miikkumisesta , luonnosta ja ajasta miehesi kanssa kokeile...
Missä sun vanhemmat ja sua tsemppaavat sukulaiset on? Sun mies kuulostaa tosi keskentekoiselta luonteeltaan ( munkin on, vaikka on jo lähes vanhus). Lähde ja etsi itsellesi uusi mies. N 56v
Suomalaisissa on aina aika erikoinen piirre se, että jos joku valittaa jostakin, niin valittaja saa kohta kuulla itse miten huono ihminen on. Kaikki pitäisi siis hammasta purren vain kestää ja mennä läpi harmaan kiven, valituksen sanaa ei saisi kuulua vaan viinaa pitää juoda jos on paha mieli. Lähikapakassa sitten humalassa saa vähän avautua, mutta missään nimessä ei selvin päin.
Hae ammattiapua itsellesi, esim. psykoterapeutti, koska et liene itse osaa ratkoa elämäsi ristiriitoja. Yleisesti ottaen: puhu ongelmistasi jollekin ulkopuoliselle.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisissa on aina aika erikoinen piirre se, että jos joku valittaa jostakin, niin valittaja saa kohta kuulla itse miten huono ihminen on. Kaikki pitäisi siis hammasta purren vain kestää ja mennä läpi harmaan kiven, valituksen sanaa ei saisi kuulua vaan viinaa pitää juoda jos on paha mieli. Lähikapakassa sitten humalassa saa vähän avautua, mutta missään nimessä ei selvin päin.
Humalainen ei ole tolkuissaan ja höpisee mitä sattuu. Selvinpäin valittaja sen sijaan on ikävä ihminen eikä valitusta ole mukavaa kuunnella. Tosin on henkilöitä, joille siitä maksetaan ja kehotankin kääntymään sellaisen puoleen.
Sun suurin ongelmahan on kusipäinen mies. Tuolla tavalla lytistettynä ei ole mikään ihme että masentaa ja ahdistaa. Hae ulkopuolista keskusteluapua, jotta voimaantuisit ja pystyisit laittamaan elämäsi kuntoon.
Mulla samantyyppinen tilanne. Tosin mies kuoli, niin ei ole sitä ainoatakaan keskustelukumppania. Hän oli ainoa, ketä kiinnosti.
Mikä terveyteen liittyvä pulma on kyseessä? Oletko töissä? Voitko ajatella puhuvasti työterveydessä?