Lue keskustelun säännöt.
Alkoholistiperheen tytär kysyy: millaista oli kasvaa tavallisessa perheessä?
09.09.2017 |
Olen jo aikuiseksi kasvanut huonon perheen kasvatti. Meidän kotona lapset kasvattivat itse itsensä, kun isällä oli alkoholi-ongelma eikä äidilläkään mennyt henkisesti hyvin, jonka hän purki eritoten minuun (joka syntymisen jälkeen isän alkoholi-ongelma puhkesi - olen perheen Antikristus). Meitä lapsia sitten painostettiin perheolojen salaamiseen, ja kulissien osana meidän piti olla täydellisiä kympin oppilaita, valehdella ulkopuolisille perheen oloista, olla tuomatta kavereita perhesotkun keskelle eikä meille annettu tilaa käsitellä omia ongelmiamme perheen kanssa. Kasvoimme yksin ja jouduimme kasvattamaan itse itsemme kysymättä apua.
Minusta on sitten kasvanut todella kompleksinen aikuinen, kuin ihmisen puolikas. En osaa käsitellä ongelmiani tai tunteitani kuin muut. Minusta tuntuu että lähes kaikki muut ovat voineet kokea hyvän lapsuuden ja kasvatuksen joka on auttanut heitä elämässä eteenpäin heidän sitä edes tiedostamattaan. Muut ovat oikeita ihmisiä, ja minä vain teeskentelevä kulissi. Oloni on kuin olisin jossain työpaikassa missä jokainen muu olisi saanut koulutuksen toimikuvaansa, paitsi minä - ja siis tämä elämän osa-alueilla joihin koulutus saadaan juuri lapsuudenkotoa (rakkaus, empatia, käytöstavat, tunteiden sääntely). Olen epäpätevä ihmisenä.
Haluaisin kuulla siis tarinoita millaista oli kasvaa aivan normaalissa perheessä, jossa oli rakastavat vanhemmat ja sinua kasvatettiin ihmisenä aivan pienestä pitäen. Minusta tuntuu että olisin kasvanut aivan erilaiseksi ihmiseksi jos olisin saanut elää lapsuuden jonka kuvittelen useimmilla ihmisillä olleen. Haluaisin tietää millainenkuvittelemani lapsuus oli sitten oikeasti kokea.
Kommentit (2)
Vierailija kirjoitti:
Olet ehkä idealisoinut ns. tavallisen perheen.
Kaikissa perheissä on joitain ongelmia, alkoholisimi on varsin yleinen lapsuutta leimaava asia. Siitäkin voi selvitä kuka paremmin, kuka huonommin.
Meillä ei ollut alkoholismia, mutta jäätävää tunnekylmyyttä. Päällisin puolin minusta huolehdittiin hyvin, mutta henkisesti jäin torsokis. Tätä olen selvitellyt terapiassa ja nyt koen olevani tasapainoinen ja vahva aikuinen.
Onnittelut että olet saanut mielesi kuntoon aikuisiällä! Tuo tie on monille pitkä ja kivinen, eivätkä kaikki pääse maaliin asti.
Tiedän että olen idealisoinut tavallisen perheen mallin päässäni, koska kaikilla perheillä on ongelmia ja useimmista ei ulkopuolisena edes ikinä kuule. Pelaan kokemuksiani eniten siihen mitä näin parhaan lapsuudenystäväni luona, ja avomieheni lapsuudenkotona. Heillä perheillä on lämmin ruoka joka ilta, perhe syömässä 1) pöydän ääressä ja vielä 2) toistensa seurasta nauttien. Kodikkaat talot, perheen kuvia seinällä ja kaikki perheenjäsenet istumassa takkatulen ääressä keskustellen toistensa kanssa. Ehkä joskus riita, mutta sekin jostain vähäpätöisestä kuten vaikka jos pyykit unohtuivat pihalle sateeseen. Kaiken kaikkiaan sellainen yhteenkuuluvuuden ja yltäkylläisyyden tunne molemmissa kodeissa.
Meillä oli kotona aika erilainen ilmapiiri. Yhden kerran vanhemmat jakoivat keittiön kaappien sisällöt isoihin muovisaaveihin ulkona sen mukaan kuka oli maksanut ko. ruoat. Perheenjäsenet olivat suurimman osan ajasta, 15 vuoden ajan, piiloutuneina omiin huoneisiinsa ja välttäen toisilleen puhumista. Päivällinen syötiin niin että parhaassa tapauksessa lapsille katettiin pöytä, äiti söi seisten/myöhemmin/toisessa huoneessa ja isä joskus myöhemmin kai, vaikka kaikki oltiin kotona samaan aikaan. Lapset unohdettiin hakea harrastuksesta ja heidän piti kävellä 5 km kotiin yksin pimeässä. Miksi ihmeessä ihmiset hankkivat lapsia jos heillä ei ole mitään halua olla heidän kanssaan?
Tästä ei pitänyt tulla mitään vuodatusketjua, joten pahoittelen avautumistani.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ehkä idealisoinut ns. tavallisen perheen.
Kaikissa perheissä on joitain ongelmia, alkoholisimi on varsin yleinen lapsuutta leimaava asia. Siitäkin voi selvitä kuka paremmin, kuka huonommin.
Meillä ei ollut alkoholismia, mutta jäätävää tunnekylmyyttä. Päällisin puolin minusta huolehdittiin hyvin, mutta henkisesti jäin torsokis. Tätä olen selvitellyt terapiassa ja nyt koen olevani tasapainoinen ja vahva aikuinen.