Kauhistuksen kanahäkki ja voi elämän kevät

Voi Perkele!!

Voi Saatanan perse!

Johan nyt on markkinat!

Jössös!

Huppistakeikkaa!

Lets kou, sano mettäsä lehemä! (kun pitäis lähteä johonkin)

No voihan peijooni!

Hellanlettas sentään!

No näin on näreet!

Laitetaanpas hippulat vinkumaan!

No kylläpäs se myrkyn lykkäs!

Voi hevonhelevetti!

Voi rähmä!

Hitto vieköön!

Kilin kellit.

Asia on norppa!

Voi mavon silimä

Eteenpäin sano mummo lumessa

Itse viljelenkin usein näitä wanhoja kunnon taivasteluja ja päivittelyjä alatyylisten nyky-kirosanojen sijaan. Kirosanoista on mennyt teho, kun jo pikkulapset niitä käyttää, ja teineille ne toimittaa välimerkin paikkaa puheessa. Se samalla tuo vähän huumoria tilanteeseen, ja saa vähän naurahtamaankin, joka helpottaa oloa, kun tyyliin töissä vähän satuttaa itseään koheltaessaan, ja parahtaa vaan että "voi jumprahuiti!" tms. :P Tuo taivahan talikynttilät on kyllä kans mainio. Olen keksinyt joitakin omiakin, "voi hyvät hyppyrotat sentään!" "Voi tuhannen tuhnun tuhahdusta sentään!" Ja kiroamisia, jotka kuulostavat vanhoilta tutuilta, mutta eivät olekaan: "Ruma nauta!" "Saat kamat!" "Tippu!"

Siis piti olla että "voi tippu!" Parahdetaan samanlaisella kiukulla kuin se yleisempikin kiroaminen.

Voi ettien että!