Tapaan huomenna ensi kertaa miehen perheen, nyt viime hetken vinkit!

Älä nyt ainakaan mainitse niistä maistamisvaikeuksista ekalla tapaamisella! Jää tosi huono kuva uudesta ihmisestä joka nirsoilee.

Tee niin kuin meidän lapset on opetettu tekemään: jos ei maistu, koeta pakottaa itsesi syömään edes vähän. Ole syövinäsi niin kauan kuin muutkin. Jos joku alkaa kysellä, sanot vain nätisti hymyillen että kiitos mutta en jaksa enempää. Jos edes joku osa ruoasta on hyvää (vaikka salaatti), muista kehua sitä emännälle. "Onpa ihanaa salaattia, onko tässä kastikkeessa ...?" Lopuksi kiität kauniisti ruoasta.

Toinen vinkki vierailuun liittyen: vie emännälle kukkia. Se tekee aina hyvän vaikutuksen.

Vierailija kirjoitti:

Älä nyt ainakaan mainitse niistä maistamisvaikeuksista ekalla tapaamisella! Jää tosi huono kuva uudesta ihmisestä joka nirsoilee.

Tee niin kuin meidän lapset on opetettu tekemään: jos ei maistu, koeta pakottaa itsesi syömään edes vähän. Ole syövinäsi niin kauan kuin muutkin. Jos joku alkaa kysellä, sanot vain nätisti hymyillen että kiitos mutta en jaksa enempää. Jos edes joku osa ruoasta on hyvää (vaikka salaatti), muista kehua sitä emännälle. "Onpa ihanaa salaattia, onko tässä kastikkeessa ...?" Lopuksi kiität kauniisti ruoasta.

Toinen vinkki vierailuun liittyen: vie emännälle kukkia. Se tekee aina hyvän vaikutuksen.

Eniten syömisvaikeuksissa ahdistaa se, että ensinnäkin ruuan siirtelystä lautasella saattaa tulla ikäviä tilanteita, ja sitten jos ei pystykään syömään niin ennemmin tai myöhemmin tulee nälkä...

Kukat on kiva vinkki, vai pitäisikö mieluummin viedä kynttilä tähän aikaan vuodesta?

ap

Pakkaa mukaan omat lakanat ja pyyhkeet, mutta jos emäntä on jo pedannut valmiiksi, älä mainitse lakanoista vaan anna niiden olla siellä kassissa.

Kysele muilta kysymyksiä (osoita olevasi kiinnostunut) niin he alkavat pitää sinusta. Seurustelukin helpottuu eivätkä he ehdi niin paljon tentata sinua. Kehu, miten kaunis koti heillä on. Kysy kauanko ovat jo asuneet siinä. Sisarusten lapsia kannattaa ihastella. Aikuisilta voit kysellä vaikka heidän harrastuksistaan ym.

Jos anoppi haluaa esitellä sulhasesi vauvakuvia, niitä pitää ihastella hartaasti. Kysele samalla, miten anoppi ja appi tapasivat, missä he asuivat kuvanottohetkellä jne.

Ole helppo vieras - kysy aina tilaisuuden tullen "Voinko auttaa?" Älä vaadi mitään erityiskohtelua.

Muista lopuksi kehua, miten mukavaa oli ja kiitellä tarjoiluista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä nyt ainakaan mainitse niistä maistamisvaikeuksista ekalla tapaamisella! Jää tosi huono kuva uudesta ihmisestä joka nirsoilee.

Tee niin kuin meidän lapset on opetettu tekemään: jos ei maistu, koeta pakottaa itsesi syömään edes vähän. Ole syövinäsi niin kauan kuin muutkin. Jos joku alkaa kysellä, sanot vain nätisti hymyillen että kiitos mutta en jaksa enempää. Jos edes joku osa ruoasta on hyvää (vaikka salaatti), muista kehua sitä emännälle. "Onpa ihanaa salaattia, onko tässä kastikkeessa ...?" Lopuksi kiität kauniisti ruoasta.

Toinen vinkki vierailuun liittyen: vie emännälle kukkia. Se tekee aina hyvän vaikutuksen.

Eniten syömisvaikeuksissa ahdistaa se, että ensinnäkin ruuan siirtelystä lautasella saattaa tulla ikäviä tilanteita, ja sitten jos ei pystykään syömään niin ennemmin tai myöhemmin tulee nälkä...

Kukat on kiva vinkki, vai pitäisikö mieluummin viedä kynttilä tähän aikaan vuodesta?

ap

Kukkakimppu on minusta aina hyvä. Kynttilä on vähän tylsä.

Pakkaa laukkuusi jotain hätävarasyötävää (välipalakeksi, suklaata, banaani... mikä ikinä sinulle onkin helppoa syötävää) ja pidä se siellä piilossa. Illalla voit syödä sitten huoneessa salaa, jos jäit kovin nälkäiseksi.

Mene paikalle useita tunteja sovittua myöhemmin ja voimakkaasti alkoholin vaikutuksen alaisena. Näin näytät, että et ole mikään heittopussi, vaan itsenäinen ja vahva nainen.

Miksi sinun pitää miellyttää heitä? Entäpä, jos ajattelisit asian toisin päin? Tarkkailemalla heitä saat selville paljon miehen taustoista, perheen arvoista, sukupuolirooleista, kulttuurista yleisesti. Ellet sitten itse tavoittele asemaa muiden miellyttäjänä. :)

Olet vain oma itsesi, ja tällä ekalla tapaamisella vähän myötäilet porukan näkemyksiä.

Mulla eka yö kaukana anoppilassa oli ikimuistoinen! Vierashuone oli appiukon ja anopin viereinen huone ja seinät ohuet. Kun vihdoin päästiin punkkaamaan, kävi naiseni kiusalla muniini kiinni. Panoksihan se lopulta meni, kun aivotoimintani oli saatu laskeutumaan alapään elimeen. Ei siinä tilassa sänkykään mitenkään äänettömässä tilassa pysynyt, mutta ei aamiaisella minulle mitään protestiakaan esitetty:)

Kai tilanteessa silloinen vaimoehdokas jotenkin halusi vanhemmilleen osoittaa olevansa aikuinen nainen, ja jostain minulle tuntemattomasta syystä halusi vanhempiaan vähän näpäyttää...

Yritä olla parhaasi mukaan nirsoilematta. Tiedän, että se on vaikeaa, mutta susta tulee aivan järkyttävä kuva perheelle muuten. :D Itse vanhana anorektikkona suosittelen leikkelemään ruokaa paljon, siirtelemään sitä lautasella ym. niin, että näyttää siltä että olisit syöyt. Keskustele pöydässä paljon ja kysele paljon kysymyksiä, jotta ihmiset eivät kiinnitä huomiota syömiseesi, syö kaikki minkä pystyt. Jos et yksinkertaisesti pysty pakottamaan itseäsi syömään, nostele välillä haarukallisia suutasi kohti kuin olisit aikeissa syödä, mutta laske haarukka takaisin ja aloita sen sijaan selittämään jotain juttua / vastaa johonkin kysymykseen tms. Kehu sitä osaa ruoasta, mistä tykkäät ja kysyttäessä vetoa siihen, että ruoka on kyllä hyvää mutta nyt ei millään jaksaisi enempää. Istu pöydässä yhtä kauan kuin muutkin, tarjoudu auttamaan pöydän korjaamisessa ja kippaa ruoantähteet keittiössä roskikseen.

Hyvin toteutettuna toimii, ja yksi iso osa temppua on siis olla aktiivisena mukana keskustelussa. Syödessä tulee muutenkin syötyä hitaammin, eivätkä muut kiinnitä niin paljoa huomiota lautaseesi. Itse olin tuossa vähän turhan hyvä, en syönyt vuosikausiin muiden ihmisten nähden kirjaimellisesti juuri mitään, eikä kukaan huomannut.

Itse veisin jonkun kivan tuliaisen, kumppanin vanhempien luonteesta riippuen esim. viinipullon tai jotain vastaavaa. Kukkien vieminen on mielestäni vähän mälsää, mutta tämä on vain henkilökohtainen mielipide, sillä itse tykkään vastaanottaa jotain jolle on oikeasti käyttöä.

Ihmiset rakastaa puhua itsestään, joten keskustellessa kysele tosiaan paljon kysymyksiä (älä kuitenkaan ns. tivaa eli heitä kysymystä kysymyksen perään). Sisään tullessa kehu ja ihastele taloa, kysele siitä lisää, ruoan tullessa kehu sitä ja kysele siitä lisää jne. Tarjoudu joka käänteessä auttamaan, jos ruoka ei ole saapuessanne valmis kysy tarvitaanko keittiössä/kattamisessa apua, tarjoudu korjaamaan ruokapöytä/tiskaamaan/siistimään keittiö jne.

Äläkä nyt tietenkään vedä näitä kaikkia överiksi ja leikkele ruokaasi armottomasti, suolla kysymystä toisen perään ja nuole appivanhempiehdokkaiden perseitä minkä kerkeät, vaan tarkoitus on antaa itsestäsi miellyttävä ja lämmin kuva. :)

Suloinen myrkynkeittäjä kirjoitti:

Miksi sinun pitää miellyttää heitä? Entäpä, jos ajattelisit asian toisin päin? Tarkkailemalla heitä saat selville paljon miehen taustoista, perheen arvoista, sukupuolirooleista, kulttuurista yleisesti. Ellet sitten itse tavoittele asemaa muiden miellyttäjänä. :)

Ihminen voi olla kohtelias yrittämättä silti miellyttää. Itse toivoisin, että vävy-/miniäehdokas olisi oma itsensä eikä ainakaan teeskentelisi mitään, mutta toki kohtelias meille uusille tuttavuuksille. 

Koita käydä kakalla jo kotona ennen lähtöä. :-D Tai varmista ainakin mieheltä, että vanhempien pönttö on sit oikeasti kans toimiva...

Kävin miehen vanhempien luona ekaa kertaa kans silleen, että oltiin siellä heti yötä, kun asuvat aika kaukana. Mies kertoi, että heidän wc-pönttö muuten toimii vähän huonosti, mut et kyllä siinä voi käydä kakallakin ja se vetää kyllä, kun vetää tarvittaessa pari kertaa pitäen hetken taukoa. Noh, kakkahätä tuli toisena päivänä ja menin rohkeasti vessaan. Vedin pöntön, eikä se kakka hävinnyt. Vedin uudestaan, se oli edelleen siellä. Vedin kolmannen ja neljännen kerrankin ja aloin olla jo aika epätoivoinen. Mietin, mitä ihmettä teen. Tuli olo, että tää on jostain komediasta... Menin miehen tykö ja vedin syrjään. Kuiskasin, että on ongelma. "Se" ei häviä. :-D Ymmärsi yskän ja tuli auttaan, mut ei saanut myöskään pönttöä vetämään. Isänsä tuli lopulta avuksi ja äitinsä ripitti vähän nolona miestään, että pitäisi nyt vaan ostaa se uusi pönttö jo niinkuin hän on jo pitkään sanonut! Miehen isän mielestä pönttö oli ihan hyvä...

Mua hävetti aivan tajuttomasti! :-D Siinä uuden pöntön saamisessa meni aika monta vuotta ja se vaikutti kieltämättä aika paljon mun yökyläilyhaluihin...

Ole oma itsesi

Kysy anopilta, että onko sillä mitään vakavempia sairauksia ja apelata, että paljon sillä on metsää.

Jos olet kohtelias, etkä porukalle kelpaa, niin sille ei sitten voi mitään. On turha yrittää vääntää itseään solmuun muiden miellyttämiseksi. Itse tapasin tulevat appivanhempani ensimmäisen kerran, kun odotin jo heidän pojalleen lasta. Lisäksi asuivat Pietarsaaressa ja puhuivat vain ruotsia ja siitäkin vielä murretta, joka ei kyllä yhtään muistuta kouluaikojeni ruotsia. Oli varsin hauskaa mennä kylään.