Paheksunnasta

Eräs ystäväni löysi perheellisen miehen, joka erosi ja jatkoi elämäänsä ystäväni kanssa. Tästä on jo vuosia. Edelleen jotkut yhteiset tuttavamme jaksavat paheksua tätä "perheen jättäjää" ja ovat valinneet hänen exänsä puolen. He eivät kuitenkaan tiedä, että siinä suhteessa nainen oli- ja on ilmeisesti edelleenkin- melkoinen valehtelija. Eivätkä he taida tietää sitäkään, millaisia ongelmia perheessä oli, ja että nainen oli se kurjempi puolisko. Heillä on vain naisen omat kertomukset- ja oikeastaan niin minullakin vain miehen. Joita kyllä uskon. (niinkuin naisenkin puoella olevat hänen kertomuksiaan. Kukaan ulkopuolinenhan ei todellisuudessa voi tietää, mistä on kyse, ja oliko se "hylkääjä" oikeasti se joka teki väärin. Jos nyt erossa mitään väärää lopulta edes on. Tällä palstalla tuomitaan todella helposti. Vaikka ei tiedettäisi yhtään mitään, vaan oltaisiin kuulopuheiden varassa. Oletko koskaan ajatellut, kuinka paljon sinusta itsestäsi ja omista peloistasi kertoo se, kenet tuomitset? Oletko ajatellut, että se mitä luulet totuudeksi ei välttämättä ole lähelläkään, tai sitten mitään ainoaa oikeaa totuutta ei edes ole. Lopultahan toisten mielipiteillä ei ole väliä, tärkeämpää on uskaltaa valita se itselleen oikea elämä. Mutta usein vaan mietin, kuinka hanakasti ihmiset tuomitsevat- miettimättä yhtään mitään, varsinkaan sitä, voisiko kysymyksessä lopulta olla vain omien pelkojen ja ongelmien heijastaminen muihin. Esimerkiksi pelko siitä että itsekin tulee hylätyksi.