Naapurin yksinasuva nainen ei käy koskaan missään eikä sen luona käy vieraita

Ihan kuin juttu olisi minusta. Ei hätää, en pimahda. Kivempi olisi, jos tulisitte juttelemaan minulle kasvotusten asiasta kun että palstalle kirjoitellaan. Miksi henkilö, joka tykkää olla omassa rauhassa on aina sellainen tapaus, että "pimahtaa"? 

olen usein omissa ajatuksissani joten en aina muista muille sanoa hei, varsinkin kun ei koskaan tiedä kuka on naapuri ja kuka ei. 

Et vissiin itsekään käy pahemmin missään jos on aikaa seurata naapuria noinkin tiiviisti?

Ei mullakaan käy ketään kylässä, töissä kyl käyn mutta kotona ollessa olen aina yksin ja viihdyn oikein hyvin. En kaipaa sosiaalisia ympyröitä, vaan kaipaan lepoa ja rauhaa koska työelämä ja sen vaatimukset kiireineen ovat stressaavia. On ystäviäkin, mutta en välttämättä vaihda heidän kanssaan sanaakaan kokonaiseen vuoteen, ja siitä huolimatta juttu jatkuu kuin ei mitään kun taas joskus otamme yhteyttä toisiimme. Voisin hyvin kuvitella asuvani jollain saarella Turun saaristossa kokonaisen vuoden ilman ihmiskontaktia. Nauttisin siitä suuresti, jos vain kaikki perustarpeet (ruoka, lämpö, mahdollinen sairaus/loukkantumistilanne) olisi varattu ja järjestetty huolella.

Mun kaverini on tuollainen. Ei tosin käy kaupassakaan, vaan tilaa kotiin.

Sillä on skitsofrenia, jota ei hoida ja ahdistus. Ollut monesti osastohoidossa. Nykyään sieltä kotiutetaan ja ei oo pakkoseurantaa.