Exän sukunimi

Vierailija kirjoitti:

Mulla on "exän sukunimi". Tosin pidän sitä ihan omana nimenäni, kun runsaan puolet elämästäni olen sitä nimeä käyttänyt ja siitä on tullut osa identiteettiäni. Ja tietysti lapsilla on sama sukunimi. Mutta vaikka ei olisi yhteisiä lapsia, en siltikään olisi näin pitkän ajan jälkeen vaihtanut nimeä. Pitäisin sen myös, vaikka joskus vielä menisin uudelleen naimisiin. Lapsia en enää tässä iässä hanki, mutta jos hankkisin niin varmaan sitten isänsä nimelle. Exän kanssa ollaan edelleen hyvissä väleissä eikä minulla ole mitään tarvetta yrittää hankkiutua eroon entisestä.

Miten vieraan suvun nimi voi olla identiteetin osa vaikka naiSet perustelevat nimenvaihtoa sillä että nimi ei ole tärkeä ja siksi sen voi vaihtaa. Miksi se.nimi on niin helppo vaihtaa kun.pitää alistua miehelle mutta itsensä takia ei voi vaihtaa?

Olette te avioituvat naiset idiootteja. Antaisitte ne omat nimenne omille lapsillenne niin näitä ei tule. En ikinä alistuisi nimenvaihtoon. Se on naista alistava perinne. Miten on niin vaikea päästä eroon tästä?

Ei ole älyllä teitä siunattu.

Ette voi kasata tätä nimilakia näin vahvasti mieheb eduksi. Kaikko naiset vaihtavat nimensä, miehistä ei kukaan. Siksi miesten kuuluu hyväksyä se että sitä nimeä voi käyttää vapaasti. Itse antaisin ihan kiusallani nimen uudelle kumppanilleni esimerkiksi.

Olisiko se nimenpitäminen kuitenkin järkevämpää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on "exän sukunimi". Tosin pidän sitä ihan omana nimenäni, kun runsaan puolet elämästäni olen sitä nimeä käyttänyt ja siitä on tullut osa identiteettiäni. Ja tietysti lapsilla on sama sukunimi. Mutta vaikka ei olisi yhteisiä lapsia, en siltikään olisi näin pitkän ajan jälkeen vaihtanut nimeä. Pitäisin sen myös, vaikka joskus vielä menisin uudelleen naimisiin. Lapsia en enää tässä iässä hanki, mutta jos hankkisin niin varmaan sitten isänsä nimelle. Exän kanssa ollaan edelleen hyvissä väleissä eikä minulla ole mitään tarvetta yrittää hankkiutua eroon entisestä.

Miten vieraan suvun nimi voi olla identiteetin osa vaikka naiSet perustelevat nimenvaihtoa sillä että nimi ei ole tärkeä ja siksi sen voi vaihtaa. Miksi se.nimi on niin helppo vaihtaa kun.pitää alistua miehelle mutta itsensä takia ei voi vaihtaa?

Olette te avioituvat naiset idiootteja. Antaisitte ne omat nimenne omille lapsillenne niin näitä ei tule. En ikinä alistuisi nimenvaihtoon. Se on naista alistava perinne. Miten on niin vaikea päästä eroon tästä?

Ei ole älyllä teitä siunattu.

Kyllä se nimi on osa minua näin pitkän ajan jälkeen. Tunnen sen omakseni, enkä osaa kuvitella käyttäväni enää tyttönimeäni. Se, miksi otin alunperin mieheni sukunimen ei liity siihen, miksi eron jälkeen en ottanut tyttönimeäni takaisin. Ei siinä ole kyse alistumisesta tai alistamisesta, vaan ihan muista asioista. Esimerkiksi siitä, että minä olen Liisa Virtanen kuten olen ollut jo yli 20 vuotta, eikä yksi avioero tee minusta enää Liisa Lahtista, vaikka satuinkin syntymään sen nimisenä.

Olen eronnut puoli vuotta sitten ja nyt alkaa olla aika vaihtaa tyttönimi takaisin. Enää en koe exäni sukunimeä omakseni vaikka ihan sovussa erottiinkin. Alkanut tuntua ihan typerältä pitää exän nimi.

Aijon pitää exän nimen koska meidän lapset on myös sillä nimellä. Olen sitten kuitenkin ex-rouva "Virtanen" kun lapset syntyivät avioliittoon. Ehkä eläkkeellä muutan nimeni taas tyttönimeksi ehkä en. Lapset haluaisi meidän perheen yhteiseksi nimeksi minun tyttönimen. Minusta se tuntuisi oudolta. Juu jos avioidun uudelleen niin otan uuden miehen nimen jos se on ihan ok nimi. Minua ei kiinnosta mitä exä ajattelee ei sitten yhtään. Ex appi ei ole pyytänyt vaihtamaan nimeä päinvastoin on ylpeä meistä.

Kuka laittaa toisen lapselle exän sukunimen? Voiko äiti vaihtaa uudessa liitossa exän ja isän sukunimen uuden miehen sukunimeksi?

Vierailija kirjoitti:

Kuka laittaa toisen lapselle exän sukunimen? Voiko äiti vaihtaa uudessa liitossa exän ja isän sukunimen uuden miehen sukunimeksi?

Kyllä se nimen vaihdon jälkeen on naisen oma nimi, ei aviomiehen tai exän nimi.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ne jotka eron jälkeen ei vaihda eksänsä sukunimeä pois, on hieman outoja.. Vaikuttaa siltä että yrittää eksässä roikkua kiinni keinolla millä hyvänsä eikä suostu uskomaan että liitto on ohi.

Minusta on täysin ymmärrettävää, että jos on jo vuosikymmeniä luonut uraa tietyllä nimellä, tai vaikkapa saanut exänsä nimeä kantavia lapsia, haluaa nimen pitää avioeronkin jälkeen (itse tosin vaihtaisin näistä huolimatta). En pidä sellaista lainkaan outona. Toisaalta ymmärrän pointtisi miettiessäni paria tietämääni tapausta. Molemmissa nainen on avioiduttuaan ottanut miehen sukunimen, avioliitto on kestänyt vain joitain kuukausia, ja siitä huolimatta he ovat pitäneet exiensä nimet. Ei siis yhteisiä lapsia. Toinen näistä taisi olla tyyliin 21-vuotias avioliittonsa aikana. Molemmissa tapauksissa miehen nimi on ulkomaalainen, joten ehkäpä heistä on sitten hienoa ja kivaa olla eksoottisia, vaikka heillä ei enää olekaan mitään yhteyttä näihin maihin. Ei tuo keneltäkään ole pois, tai ketään vahingoita, mutta eihän tuollainen mitenkään täyspäiseltä vaikuta (ovat tosin molemmat muutenkin Persoonia).